lauantai 31. joulukuuta 2016

Uneton yö

Olen jo lapsesta asti ollut huono nukkumaan. Sukuvika, sanoo äitini, joka oman isänsä tavoin on aina ollut huono nukkuja.

Nyt loppuvuodesta uneni on käynyt entistä vähäisemmäksi. Osasyynsä lienee kiivastahtisella opiskelulla ja stressillä, eikä äitini kahdesta kohtaa murtunut käsivarsi juuri jouluvalmistelujen kynnyksellä auttanut asiaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni lähes kyseenalaistin koko joulun. Minä, vannoutunut jouluihminen! Muutama traditio jäi tänä vuonna väliin, mutta tulihan se joulu kuitenkin. Ehkä ensi vuonnakin voisi hiukan keventää - tai sitten höyrähdän entistä enemmän...

Mutta kunnon yöunia en ole saanut moniin viikkoihin oli joulu tai ei. Toivottavasti tuleva vuosi tuo myös uudet unituulet.

1,9 milligramman melatoniini ei ole auttanut tipan vertaa, pikemminkin tuntuu kuin olisin nukkunut entistäkin vähemmän. Ulkoisista tekijöistä unettomuuteni ei ole kiinni; siis makuuhuonetta ajatellen. Se on pimeä, viileä ja hiljainen eli juuri sellainen kuin hyvän makuuhuoneen tulee ollakin. Jostain syystä uni kuitenkin karttaa sänkyäni.

Nukahtaminen saattaa kestää kolmatta tuntia ja siinä vaiheessa hermo on tosiaankin melkoisen tiukalla. Ja kun autuus vihdoin koittaa ja nukahdan, niin ei ole ollenkaan tavatonta, että herään pari kertaa ennen aamua - ja pahimmassa tapauksessa uudelleen nukahtaminen kestää toista tuntia.

Toisinaan hiippailen jääkaapille ja syön pienen satsin jogurttia tai voileivän. Toisinaan vain haahuilen pimeässä huushollissa ylä- ja alakerran väliä. Jokusen kerran olen oikaissut itseni olohuoneen sohvalle. Vanha lapsuusaikojen konsti oli siirtää tyynyt sängyn pääpuolesta jalkopäähän ja nukkua "väärinpäin". Sekin on tullut koitettua useampaan kertaan viime viikkojen aikana. Joskus se on auttanut, usein ei.


Parempien unien toivossa parempaa uutta vuotta!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Neljäs adventtiko jo?

Onkohan minään aikaisempana vuonna aika rientänyt yhtä nopeaan kuin nyt? Aivan tuokio sitten oli vasta elokuu ja nytkö jo muka neljäs adventti...

Syksyyn mahtui monta mukavaa hetkeä, mutta myös tiukasti aikataulutettuja (hermojakin repiviä) opiskelusessioita ja kaikenlaista ylimääräistä, jonka ei välttämättä olisi suonut tapahtuvan. Kaikesta olen kuitenkin selvinnyt kunnialla, ja ilokseni sain myös erinomaisia arvosanoja opinnoistani. Vielä on silti työsarkaa jäljellä Arcadan suhteen ja lyhyen joululomasen jälkeen opiskelijan arki alkaa jälleen.


adventti
Neljäskin kynttilä on sytytetty
Nyt koitan kuitenkin hetkeksi heittää huolet syrjään ja nauttia tulevista joulupuuhista. Joulu(keitto)kirjoja on hyllyssä vino pino ja niitä selatessa sekä aaton ruokalistaa suunnitellessa vierähtää varmasti tovi jos toinenkin. Ja koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, suunnitelmiin kannattaa tosiaan panostaa :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tonttu jos toinenkin (tai miksei myös torttu jos toinenkin)

Näin toisena adventtina alkaa olla jo vähän joulun tuntua, vaikka kiirettä koulujen kanssa pitää vieläkin. Joulutorttuja ennätin sentään paistaa jo eilen hyväksi havaitusta rahkavoitaikinasta. Apuna on vuosikausia sitten saatu muotti, jolla niin taikinaympyröiden leikkaaminen kuin puolikuiksi ummistaminen käy näppärästi.


Tontutkin kipaisivat paikoilleen takanreunukselle sekä halkokorin ja vaneriaskin päälle. Jos tontut vielä lisääntyvät, niin pitänee aloittaa uusi kierros takan yläosasta.
 
Mainio laulava tonttu löysi kotiini viime jouluna Nordkappista asti

Aikoinaan "antiikkikirpputorilta" hankkimaani adventtikynttelikköä vahtii paloturvallisuussyistä  peltinen pukki, jonka olen ostanut joitakin vuosia sitten Kööpenhaminan Tivolista.






Sohvalle on ihanaa oikaista itsensä tyynykasojen sekaan ja vain nauttia elämästään. Ja vielä parempi, jos käden ulottuvilla olisi hiukkasen herkkuja naposteltavaksi... No, tulevana tiistaina käden ulottuvilla on ainakin pipareita, sillä perinteitä noudattaen itsenäisyyspäivänä on piparinpaiston vuoro.
































sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulua odotellessa

Jouluihmiselle meinasi tulla kiire! Tajusin aivan liian myöhään, että tänään on jo ensimmäinen adventti. Ei siis toiveitakaan ehtiä tehdä joulusiivousta tähän hätään muualla kuin keittiössä. Siellä vierähtikin sitten liki kaksituntinen, kun hiukan liian pitkäksi venähtäneen suodatinten vaihtovälin takia piti liesituuletinkin kuurata perusteellisemmin kuin normaalisti. Mutta oli ilo nauttia joulupuuroa puhtauttaan kiiltelevässä keittiössä :)

Koska joulupipareiden aika on vasta itsenäisyyspäivänä enkä torttujakaan ole ennättänyt paistaa, vaikka luumuhillo onkin jo ostettuna, niin turvauduin nopeatekoisiin kolapikkuleipiin ja maustekakkuun, jonka ohjeen tallensin Kotikokin nettisivuille. Oikeastaan tänään olisi pitänyt keskittyä opiskeluihin, mutta kas kummaa, sijaistoiminnot - jopa siivoaminen - tuntui natsaavan mielentilaani paljon paremmin...

Jouluihmisen onnen aikaa

Ehkäpä kahvikupillisen jälkeen jaksaisin paneutua itse asiaankin eli kaivaa koulukirjat esiin.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Mikä ei kuulu joukkoon?

Piti taas piipahtaa kirjastossa, kun tuli viesti, että muutama varaamani kirja on saapunut. Syksyn lukemistoni on ollut hiukan yksitoikkoinen - mutta onneksi vain teeman tasolla (luova kirjoittaminen), sillä itse kirjat ovat olleet vaihtelevaa ja virkistävääkin luettavaa. Tällä kertaa oli kyllä pakko ottaa yksi romaanikin joukon jatkoksi, vaikka se ei opintoihini kuulukaan. Kuvasta lienee helppo päätellä mikä ei kuulu joukkoon.


Kuvasta puuttuu vielä Marsa Luukkosen suorastaan järkälemäinen Hauskaa kielenhuoltoa, josta pitäisi valmistella esitys Journalistin kielenhuolto -opintojaksolle. Toivottavasti kirja on nimensä mukaisesti myös hauskaa luettavaa :)

Elämä pyörii nyt tosiaankin melko tiiviisti eri opintojen parissa. Onneksi joulu on tuomassa kaivattua vaihtelua opiskelijaelämään. Hiukan vain ihmetyttää missä vaiheessa teen sen perinteisen joulusiivouksen, kun yhtään kokonaan vapaata viikonloppuakaan ei ole tiedossa ennen joulua. Toisaalta, kaappeja ja komeroita en ole vuosiin siivonnut juuri jouluksi (koska Martoilta oppimani neronleimauksen vuoksi en tosiaankaan vietä jouluani siellä komerossa), joten  ihan tavallinen viikkosiivous saa riittää tälle joululle. Pienoisia stressinaiheita on muutenkin ja joulusta en aio lisää stressiä hommata. Se on aivan liian ihana juhla stressaamiseen.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Ihan vain kannatuksen vuoksi

Liityin aikoinaan Helsingin Allergia- ja astmayhdistykseen ihan vain kannatuksen vuoksi. Sittemmin olen kyllä saanut kosolti mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa niin liiton kuin yhdistyksenkin lehdistä - ja olenpa tullut liiton kautta ryhtyneeksi myös vapaaehtoistöihin.

Eilinen iltapäivä hurahti yhdistyksen osastolla I love me -messuilla. Vaikken ole erityisen helposti ventovieraitten kanssa puheisiin ryhtyvä, samanhenkisten ihmisten kanssa oli kuitenkin matala kynnys keskustella.

Kaikkiin esitettyihin kysymyksiin minulla tietenkään ei ollut vastausta, mutta sitä meiltä vapaaehtoisilta toimijoilta ei edellytettykään. Olimme kuuntelevana korvana, vertaistukena ja apukäsinä, kun osaston vakituisella henkilökunnalla oli muuta puuhaa (toisin sanoen olivat varattuja toisten asiakkaiden/kävijöiden kanssa, joita osastolla riittikin välillä ihan ruuhkaksi asti).

Tänään pääsin käymään messuilla uudestaan, kun eilen en oman pestini takia ehtinyt siellä juurikaan kierrellä.

Mukaan tarttui mm. taivaallisen ihania karjalanpiirakoita, maustamatonta mustaa teetä ja kotimaisen tuottajan hampunsiemeniä iso pussillinen. Ainakin seuraavaan sämpylätaikinaan siemeniä aion lisätä ja luultavasti paahdan niitä myös sellaisenaan naposteltaviksi. Taidankin laittaa rautapannun kuumenemaan samantien...



torstai 29. syyskuuta 2016

Omena ja kaneli, match made in heaven

Omena & kaneli on tosiaan lyömätön yhdistelmä! Itselläni ei ole omenapuita, mutta kiitos ystävien olen tänä syksynä saanut omppuja runsain mitoin niin syötäväksi sellaisenaan kuin säilöttäväksi. Ja osa omenoista on tietysti saanut ylleen perinteisen kauratoskakuorrutuksen. Oma ohjeeni on yli 35 vuoden takaa eli peräisin koulun köksäntunneilta :)





Herkun olisi helposti voinut toteuttaa myös gluteenittomana, mutta tässä versiossa käytin ihan tavallisia kaurahiutaleita.

KAURATOSKAOMENAT

4 omenaa
½ dl vettä
75 g voita
3 dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
1 tl kanelia

Sulata voi. Sekoita keskenään kaurahiutaleet, sokeri sekä kaneli ja hämmennä ne voisulan joukkoon. Kuori omenat halutessasi, poista siemenkodat ja lohko omenat neljään osaan. Lirauta uunivuoan pohjalle hiukan vettä ja asettele omenalohkot vuokaan. Kaada päälle kauratoskakuorrutus ja paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Kokeile omenien kypsyyttä hammastikulla kahdenkymmenen minuutin paistamisen jälkeen ja jatka paistamista, jos omenat tuntuvat vielä  liian kovilta. Tarjoa haaleana kylmän vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Hankala, hankalampi, Photoshop

Huh sentään! Vuosi sitten kesällä taivastelin esseen kirjoittamisen hankaluutta, mutta enpä arvannut mihin kaikkiin hankaluuksiin tässä vielä joutuu. Photoshoppaaminen nimittäin se vasta hankalaa onkin...

Miten yhteen ainoaan ohjelmaan onkin saatu ahdettua niin hirvittävän paljon ominaisuuksia? Epätoivo uhkaa välillä nostaa päätään, kun Arcadan tunneilla vauhti on melkoinen ja perässä pitäisi vaan pysyä. Kotikoneella harjoittelu ei toistaiseksi ole kovin hedelmällistä, kun teoriatiedot ovat vielä varsin hataralla pohjalla. No, lohduttaudun ajatuksella, että tekemällä oppii.

Koodaamista en tässä vaiheessa uskalla vielä ajatellakaan. Kunhan nyt ensin saisi haltuun edes jollain tasolla tuon Photoshopin ja sen lisäksi InDesignin ja vielä WordPressinkin. Ei taida kuluvana syksynä olla vapaa-ajan ongelmia - varsinkaan, kun Arcada ei ole ainoa opinahjoni vaan aikaa pitäisi löytyä muillekin opinnoille.

Onneksi kaiken puurtamisen vastapainoksi tiedossa on myös jotain hauskaa, huikeaa ja ainutlaatuista eli CircOpera, jonne lippu tuli hankittua jo heti keväällä. Lauantaina on siis luvassa kuplivan iloinen ilta hyvässä seurassa.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Uusi ura digitaalisena muotoilijana?

Tänään pysyttelin lujana, kun käväisin kirjastossa hakemassa varaamani kirjan. En lainannut mitään muuta, ettei tulisi kiusausta aloittaa romaania tai elämäkertaa, kun pitäisi keskittyä oppikirjoihin.

Arkipäiväni ovat saaneet uuden järjestyksen kuluvasta viikosta alkaen, kun aloitin Digitaalisen muotoilun opinnot Arcadassa. Jo nyt tunnen olevani kuin Liisa Ihmemaassa, kun digimaailma on lävähtänyt eteen ihan eri tavalla kuin ennen. Koodaustakin pitää jossain vaiheessa opetella ja tietysti perehtyä erilaisiin julkaisujärjestelmiin. Saas nähdä mihin oikein olen itseni pistänyt, kun en tosiaankaan ole mikään tekninen tyyppi... Puoli vuotta tässä pitäisi nyt kuitenkin sinnitellä ja saada kasaan 30 opintopistettä.

Haaga-Heliaakaan en vielä ole hylännyt vaan jatkan siellä edelleen mainonnan ja yritysviestinnän parissa. Lisäksi on jokunen työväenopiston kurssi syksyn mittaan, joten vapaa-ajan ongelmia tuskin ilmaantuu. Toisaalta - aikaahan minulla on ja sitä tulee joka päivä lisää :)

Työsarkaa riittää
Ja jos oikein paha paikka tulee, turvaudun Maria Peuran kirjaan Antaumuksella keskeneräinen. Itse teosta en ole vielä ehtinyt lukea mutta nimi ainakin on lohdullinen.

tiistai 30. elokuuta 2016

Pussillinen pinaattia

Sain viikonloppuna ilokseni ison pussillisen pinaattia, joka huuhdottuna ja paksuimmat lehtiruodit riivittyinä täytti 4,3 litran kattilan. Siis ennen ryöppäämistä.


Voimakattilallinen
 

Ryöppäämisen jälkeen pinaattia oli jäljellä neljä nyrkinkokoista kasaa

Hakkasin valutetut ja kuiviksi puristetut pinaatit veitsellä hienommaksi ja pakkasin kahteen litran vetoiseen pakastepussiin ohueksi levyksi. Levystä on näppärä murtaa pieni pala vaikkapa aamun vihersmoothien joukkoon. Tämänaamuisessa tehojuomassa oli pinaatin lisäksi nektariini, puolikas avokado, puolikas banaani, ruokalusikallinen kaurahiutaleita, teelusikallinen vehnänorasta sekä nesteenä vettä ja appelsiinimehua.

Juoma piti hyvin nälkää kurissa parin tunnin ajan, mutta nyt on kyllä päivän ensimmäisen kahvimukillisen aika. Vastajauhetuista pavuista :)

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sienenystävän toivesyksy

Tai kesähän vielä oikeastaan on, sienetkin ovat vain niin etuajassa.

Jopa täällä pääkaupunkiseudulla on päässyt käsiksi vallan mainioihin sieniapajiin, kun rohkeasti vain on hypännyt bussiin ja piipahtanut Keskuspuistossa tai Sipoonkorvessa. Vaikka olen varsin valikoiva sienestäjä (pitäisi opetella tunnistamaan lisää lajeja), niin koriin on löytynyt tatteja, kantarelleja, suppilovahveroita, torvisieniä ja rouskuja.
 


Kantarelleista paras saalis löytyi Raaseporista, reilusti yli puoli ämpärillistä.

 




Nyt jo on sen verran suolasieniä koossa, että joulun ja pääsiäisen must-sienisalaatit on turvattu ja saa sitä salaattia tehdä vähän mainittujen pyhien välilläkin :)

Suppiksia ja torvareita kaipaan vielä lisää, kuivuri odottaa toiveikkaana keittiön työtasolla. Ja koska tosiaan on vasta elokuu, niin eiköhän tässä metsälle ehdi vielä muutamaankin kertaan.

tiistai 9. elokuuta 2016

Amerikkalaiset pannukakut ja englantilaiset suihkukoneet

Olin ajatellut lähteä tänään kaupungille tuulettumaan ja keräämään inspiraatiota kirjallisiin töihin, mutta jotenkin tuossa sadekuuron yllättäessä laiskuus iski.

Virkistävän kahvilakäynnin sijaan perehdyin tietokoneeni uumenissa lymyävään OneNote -muistikirjapalveluun. Vasta aivan hiljattain olen totuttanut itseni kirjoittamaan vaikkapa bussissa mieleen juolahtavat asiat kännykkäni muistioon, mutta läppärini läheskään kaikkiin ominaisuuksiin en ole tutustunut.  Aikani ihmeteltyäni totesin tarvitsevani lisäoppia joskus myöhemmin ja kaivoin esiin amerikkalaisten pannukakkujen ohjeen sekä vietin yksityisen herkkuhetken.





Mustikat, vadelmat ja vaahterasiirappi kruunasivat paksun pannukakun. Enkä kerro montako söin, en kuitenkaan kaikkia viittä ;)   








Tässä välissä piti juosta pihalle, kun mahtavasta jylinästä päätellen harjoiteltiin tulevan viikonlopun ilmailunäytöstä varten. Vaikken missään tapauksessa ole militaristi, niin olihan Midnight Hawksien harjoituksetkin jo upeaa nähtävää (ja kuultavaa), saati sitten varsinaiset esitykset.

On kyllä sääli, jos Malmin lentokenttä lakkautetaan ja rakennetaan tupaten täyteen. Kaavailtu 25.000 asukkaan määrä ylittää reippaasti vaikkapa Kallion asukasmäärän (19.363 / 1.1.2015) enkä voi ymmärtää miten palvelut julkisine liikennevälineineen pystyvät tuollaisen väkimäärän tarpeet tyydyttämään. Ja vaarana tietysti on, että ympärysalueilta (mm. Puistola, Jakomäki, Tapanila) katoavat niin omat terveysasemat, apteekit kuin kirjastotkin, kun palvelut keskitetään uudelle asuinalueelle. Ihan kaikkea kun ei nimittäin tarvitsisi keskittää.



tiistai 2. elokuuta 2016

Helppo hillopiirakka urakoinnin päätteeksi

Viikonloppuna kuurasin terassini lattian etikkavedellä. Kyllä - luit aivan oikein. En viitsinyt lähteä rautakauppaan ostamaan mitään tuhteja myrkkyjä vaan googlettelin hiukan ja päädyin hyväksi havaittuun etikkaan. Kummasti saivat liat ja sammaleet kyytiä, kun juuriharjalla kuurasin. Kovaa hommaahan se toki oli, ja seuraavalla kerralla yritän kyllä saada jostain painepesurin lainaksi.

Tänään sivelin lattian puunsuoja-aineella. Urakka jatkuu vielä kaiteitten käsittelyllä, mutta ehkä jonain toisena päivänä...


Palkinnoksi uurastuksesta (armoton sokerihiiri kun olen) paistoin helpon ja nopean hillopiirakan, jonka ohjeen tallensin Kotikokin nettisivuille. Piirakkaan on hyvä upottaa jääkaapista löytyvät viimevuotiset hillonjämät :) Onnistuisi se varmaan tuoreistakin marjoista, mutta kun ohje on vuosikymmenet kulkenut juuri hillopiirakan nimellä, niin käytetään sitten hilloja.

Piirakka hillosilmineen menossa uuniin

Kyllä kelpaa kohta nautiskella kahvit terassilla, kun aurinkokin jälleen näyttäytyy parin ukkoskuuron jälkeen.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Punaisten purkkien päivä

Pääsin eilen poimimaan ämpärillisen punaherukoita - ja kaikki yhdestä puskasta. Sitä puskaa on kyllä hoivattu rakkaudella. Herukoita jäikin vielä vähän, sillä alimmilla oksilla ne eivät vielä olleet ehtineet saada ihan tarpeeksi väriä.

Osan herukoista pakastin sellaisenaan ja lopuista keitin sokeroimatonta mehua, jota tuli lähes neljä litraa. Talven jälkiruokakiisseleitä varten mehua meni sellaisenaan pakasteeseen muutama purkillinen ja nyt aamupäivällä urakoin ensimmäisen erän punaherukkahyytelöä. Viime vuonna olin samassa puuhassa elokuun kolmannella viikolla, joten luonto on tänä kesänä hoitanut hommansa todella ajoissa.

Kyllä kelpaa nautiskella vaikkapa riistaherkkuja omatekoisen hyytelön seurana.

Puolen tusinan purkin aarre


Myöhemmin illalla (kun olen saanut haalittua lisää tyhjiä purkkeja) hyytelönkeittely jatkuu vaniljatangolla höystettynä. Kanelikin voisi sopia, uskallankohan testata... Onneksi kotona on jäätelöä, joten pääsen maistelelemaan keitoksiani heti tuoreeltaan. Punaherukkahyytelö ja vaniljajäätelö on nimittäin aika lyömätön yhdistelmä.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Vapaaehtoista vertaistukea

Olen ollut muutaman vuoden ajan Allergia- ja astmaliiton jäsen. Liityin jäseneksi alunperin hetken mielijohteesta ihan vain kannatuksen vuoksi, sillä itselläni ei ole diagnosoitua astmaa, allergioita tai yliherkkyyksiä.

Jäsenyys on ollut mukava lisä elävässä arjessa, hajusteettomia pesuaineita sekä ihovoiteita olen käyttänyt jo pitkään eli tiedostamattomastikin ollut hyvällä asialla. Tänä kesänä jäsenyys sai kuitenkin ihan uuden mittakaavan liittyessäni liiton vapaaehtoisten Somelähettiläiden joukkoon.

Ajanhenkiset Some-päivän tarjottavat



Tänään me lähettiläät kokoonnuimme ensimmäistä kertaa Allergiatalolle verkostoitumaan ja perehtymään vapaaehtoisuuteen sekä vertaisuuteen. Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa ja kotiinviemisiksi saimme roppakaupalla tietoa ja tukea.

Edelleenkään en ole allerginen enkä astmainen mutta erittäin mielelläni levitän vaikkapa tuoksuttomuuden ilosanomaa. Eikä kemikaalikuorman keventäminenkään kuulosta yhtään hullummalta, joten taidanpa tästä lähtien entistä tarkemmin tutkailla tuoteselosteita ja pyytää lähikauppani valikoimiin useampia Allergiatunnuksella merkittyjä tuotteita.


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Papua!

Viidestä pensaspavun taimesta tulee häkellyttävän paljon palkoja, melkein tekisi mieli huutaa apua... Olen kasvattanut papuja samaisessa muuripadassa jo useamman vuoden peräkkäin ja aina ne vain tuntuvat viihtyvän.


Pensaspavut viihtyvät hyvin auringonlämpöä varaavassa muuripadassa

Juuri kiehautin ison kattilallisen papuja pakkaseen. En keittänyt palkoja kuin pari-kolme minuuttia, sillä sitten aikanaan ruokia valmistaessani pavut kyllä kypsyvät lisää. Enkä sitä paitsi kestä veltoiksi ja mauttomiksi keitettyjä vihanneksia muutenkaan.

Pekonilla vyötetyt pavut, sitruunanmehulla ja -kuoriraasteella höystetyt pavut, pavut wokkiruoissa, pavut porkkanoiden kera, papu-perunasalaatti - käyttötapoja löytyy lukemattomia ja ruoanvalmistus on nopsaa, kun pavut ovat jo melkein kypsiä.

Lehtikaalit ja palmukaalit sen sijaan eivät menestyneet laisinkaan. Alku näytti ihan hyvältä niin siemenistä kasvattamissani lehtikaaleissa kuin taimina Annalasta ostamissani palmukaaleissa, mutta jo muutama viikko sitten huomasin kaalieni käyneen kovin reikäisiksi. Ja lähempi tarkastelu osoitti, että pieni vihreä puolisenttinen toukkahan se siellä teki pahojaan. Eikä suinkaan vain yksi toukka vaan joka taimessa niitä oli useampia. Saan siis heittää hyvästit kaaleilleni ja tyytyä kaupan vihannestiskin tarjontaan. Pari pussillista lehtikaalia on kyllä ostettava pakkaseen; se ei vie paljoa tilaa, kun jäätyneet lehdet musertaa suoraan pussissaan pienemmiksi muruiksi. Murusia on sitten helppo karistaa vihreään aamusmoothieen.

"Pitsikaalia"

Ja jestas miten hyvältä maistui ensimmäinen oman maan porkkana :) Nyt vähän harmittaa, etten kylvänyt porkkanaa enemmänkin kuin vain yhden rivin mutta ehkä sitten ensi kesänä.


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Totta ja tarinaa

Piipahdin juuri kirjastossa ja sateisen viikonlopun kirjapino näyttää tältä:


Kaksi ylintä ovat itse asiassa ilmaisia poistokirjoja, ja jos Liski on hyvä, se saattaa jäädäkin omaan kirjahyllyyni.

Pinossa on varsin vaihteleva otos lukumieltymyksistäni. Viihdettä, jännitystä, totta ja kuviteltua - vähän niinkuin elämä itsessäänkin.

Dekkareita luen vain kesäisin ja mieluiten ulkona auringonpaisteessa. Silloin ei tarvitse iltapimeällä säikkyä puurunkoisen talon jokaista naksahdusta ja narahdusta eikä pelätä murhaajan vaanivan nurkan takana...

Kevyttä viihdettä (joita tässä otoksessa edustavat Kira Poutanen ja Maira Papathanassopoulos) tarvitsen sen tosiseikan vastapainoksi, että töitä ei vain tunnu löytyvän. Välillä on heitettävä aivot narikkaan ja päästävä irti synkähköistä tulevaisuudenkuvista pitkäaikaistyöttömänä. Ja mikäs siinä paremmin auttaisi kuin poutapilven keveä uppoutuminen unelmointiin.



Toki lukulistalla on pari opiskeluihinkin liittyvää kirjaa, mutta ne jätän suosiolla syksymmälle. Ja oli töitä tiedossa tai ei, niin kesästä aion nauttia joka tapauksessa.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Äijäruokaa

Sateisen päivän lämmikkeeksi tuli tehtyä "äijäruokaa" - kyljyksiä ja bataattiranskiksia. Itse asiassa olisi ollut himo ihan oikeisiin ranskalaisiin perunoihin, mutta en viitsinyt lähteä liikenteeseen, joten oli täytettävä vatsa sillä mitä kotoa löytyi.

Bataattiranskikset olivat kyllä varsin makoisia. Suikaloin bataattiviipaleet sormenpaksuisiksi, kaadoin pussiin ja päälle vähän oliiviöljyä sekä mausteseoksen, jossa oli ½ tl paprikajauhetta, ½ tl suolaa, ½ tl pippurisekoitusta ja ripaus chilijauhetta sekä sokeria. Ravistelin pussia aikani ja kumosin bataatit uunipellille ja työnsin pellin 225 asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Sillä välin ruskistin paistinpannulla savupaprikajauheella, suolalla ja pippurisekoituksella maustetut kyljykset. Kun kyljyksissä oli molemmin puolin kaunis väri, kippasin ne bataattiranskisten joukkoon jälkikypsymään vielä 10 minuutiksi.


Bataattiranskikset menossa uuniin

Valmista tuli!
Salaatin kanssa ihan terveellistäkin, kun vielä jättää kyljyksen rasvareunuksen lautaselle :)

Ja ihan ilman aasinsiltaa muistui mieleeni kohonnut hemoglobiinini - kävin luovuttamassa verta juhannuksen alla ja ilokseni hb oli vihdoin noususuunnassa ja oli nyt 138.  Edelliskerralla jo jännitin miten luovutuksen kanssa mahtaa käydä, kun hemoglobiini oli ollut tasaisessa laskusuunnassa, mutta auringonkukansiementen rouskuttelu ja spirulinajauhe ovat nähtävästi tehneet tehtävänsä. Hampunsiemeniä ostan kyllä varmuuden vuoksi seuraavalla kauppareissulla, niiden korkean rautapitoisuuden olin jo unohtanut.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Lukeminen kannattaa aina

Pitkästä aikaa lähdin tänään lenkille - siis kävellen, en juokse enkä hölkkää. Taivalsin reippaasti tunnissa 8 800 askelta ja olin itseeni tyytyväinen. Tavoitteelliset lenkit ovat jääneet kesän aikana vähemmälle, sillä hyötyliikunta vie ajasta osansa ja toki täytyy tunnustaa, että myös sohvaperunana on tullut oltua.

En kuitenkaan pode millään lailla huonoa omaatuntoa siitä, että saatan päivässä lukea kaksikin romaania tai dekkaria. Kevättalvi meni lähes kokonaan pelkkiin opintoihin liittyvien kirjojen kanssa, joten nyt olen ottanut vahingon takaisin korkojen kera. Sitäpaitsi plantaasillani tai kaksikerroksessa torpassani on aina sen verran tekemistä, että puolen tunnin päivittäinen hyötyliikunta täyttyy aivan itsestään ja kaikki liikunta sen päälle on pelkkää plussaa.

Puutarhakeinu on olohuoneen sohvan ohella paras lukupaikka. Välillä loikkaan keinusta hetkeksi kitkemään tai tekemään jotain muuta hyödyllistä palatakseni tuokion kuluttua takaisin kirjan pariin. Tämänhetkinen kirjapino näyttää tältä:


Enää on lukematta kaksi ylintä, joten huomenissa on mentävä täydennyskierrokselle.Viime viikolla luin Halldór Laxnessia, Anna-Leena Härköstä, Kari Häkämiestä ja Tiina Piilolaa eli tahti on nyt suurinpiirtein kirja päivässä. Ja juuri nyt, kun sade taas ropisee, niin mitäpä siitä muutakaan voisi kuin ottaa kirjan käteen, ehkä viinilasillisen siihen vierelle ja siirtyä sohvannurkkaan...

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Espanjansiruetanat, vol.2

Taistelu espanjansiruetanoita vastaan kiihtyy. Ilokseni eilen ja tänään on ollut varsin helteistä ja siitähän etanat eivät tykkää. Eilisiltainen saldo oli "vain" parisenkymmentä etanaa (osa naapurin puolelta) ja toivon hartaasti, että tämäniltainen saldo jää vieläkin pienemmäksi.

Kipaisin kyllä Hongkongista Ferramol-etanasyöttipaketin ja kävin jo ripottelemassa rakeita vanhaan ja uuteen kohopenkkiin ja vähän myös nurmikolle.

Sipulinvarretkin tuntuvat olevan etanoiden herkkua


Muovista ns. etana-ansaa en viitsinyt edes ajatella, sillä se näytti lähinnä tavallisille lehtokotiloille sopivalta. Ja kun en itse edes juo olutta, niin enpä tosiaankaan aio ostaa olutta etanoillekaan ja oluttahan tuonne etana-ansaan olisi pitänyt lorauttaa.

Ilo uudesta kohopenkistä on jäänyt lyhytaikaiseksi, sillä etanat ovat löytäneet tiensä sinnekin. Retiisit nousivat oikein mallikkaasti, mutta nyt ei lehdistä ole jäljellä kuin muutama, sillä etanat ovat toissayönä päässeet niillä herkuttelemaan. Pitänee harkita uusintakylvöä parin päivän päästä, kun Ferramol on toivottavasti tehnyt tehtävänsä.

Kohopenkki täyttyi hevosenlannalla, turpeella, hiekalla ja mullalla
 
Istutusta vailla valmista

Tuplapenkin matalampaan osaan kylvin siis salaattia ja retiisiä ja korkeaan puikulaperunaa; kuvassa penkki on vielä tyhjillään enkä nyt viitsi nakerrelluista retiisinlehtityngistä kuvaa mennä nappaamaan.

Toki plantaasiltani tulee iloisempiakin uutisia, pavut näyttäisivät ainakin viihtyvän hyvin muuripadassaan ja tänään herkuttelen ensimmäisen satsin ämpäriperunoita :)

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Taisteluni

Taisteluni espanjansiruetanoita vastaan on alkanut. Kaksi viikkoa sitten löysin plantaasiltani ensimmäisen, viime viikolla toisen ja eilisen sadekuuron jälkeen niitä oli jo lähes armeijan verran.

Toki hävitin ne kaksi ensin havaittuakin, mutta jostain niitä vaan on tullut lisää. Sen lisäksi, että espanjansiruetana on haitallinen vieraslaji, on se jo kokonsakin takia äärimmäisen epämiellyttävä.

Edes rukkaskädellä en halunnut niihin jötkäleisiin koskea, joten eilisiltana piti salamannopeasti keksiä tapa niiden poimimiseen. Avuksi löytyi juuri sopivankokoinen istustuslapio, jolla nakkasin etanat ämpäriin - ja niin brutaalia kuin se onkin, ämpärin pohjan täytyttyä päälle kiehuvaa vettä...

Hetken ihmettelin minne sen ämpärini operaation jälkeen tyhjennän, mutta valutin sitten vedet katualueen sadevesikaivoon ja kaadoin muun sisällön piharoskikseen. Ei tosiaankaan mieltäylentävää hommaa, mutta plantaasini on kuitenkin minua ja istuttamiani kasveja eikä etanoita varten.

Aseina vedenkeitin, ämpäri ja istutuslapio
Juhannuksenvietosta taitaakin nyt tulla hiukan erilainen kuin kuvittelin. Pelkän saunomisen, grillauksen, kokon polttamisen ja leppoisan oleilun lisäksi ohjelmanumerona on etanajahti illansuussa. *huokaus*



maanantai 6. kesäkuuta 2016

Raparperitaivas

Tänä keväänä raparperit ovat rehottaneet ennätysmäisesti. Olen tehnyt ainakin kolme kiisseliä, puoli tusinaa piirakkaa ja pätkinyt pakasteeseenkin jo muutaman pussillisen, ja vieläkin varsia riittää.

Tänään paistoin raparperista pikapullia vanhan, hyväksikoetun ohjeen mukaan.

Pikapullat valmistuvat nimensä mukaisesti sukkelaan
Perjantaina paistoin tilaustyönä parsa-juustopiirakoita. En ollut aiemmin tutustunut Ricotta-juustoon ja sepä käyttäytyikin aivan eri tavoin kuin kuvittelin. Luulin sen sulavan muun täytteen joukkoon, mutta näinhän ei käynyt vaan juusto jäi hassuiksi kokkareiksi piirakan pinnalle. No, makuun se ei vaikuttanut mutta ulkonäkö ei ollut paras mahdollinen. Hyvin olivat piirakat kuitenkin tehneet kauppansa.

Ricottajuustolla höystettyjä parsapiirakoita aion tehdä toistekin
Nyt pitäisi lähteä lapiohommiin. Viileäkaapista löytyi pussinpohjallinen itäneitä puikuloita ja ajattelinpa sitten istuttaa ne maahan. Muistaakseni puikula on kohtalaisen myöhäinen lajike, joten satoa saan kyllä odottaa pitkälle syksyyn - mutta onneksi ämpäriperunani ovat jo oikein hyvällä mallilla ja juhannuksen herkutteluhetki taattu :)

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Vähiin käy

Vaikka säät ovat olleet mitä suosiollisimmat, parin viime viikon aikana on aikaa tullut vietettyä melkeinpä enemmän sisällä kuin ulkona. Opinnot vievät veronsa vaikka miten aurinko porottaisi.

Onneksi pihakeinussakin voi lukea ja viikonlopun lukemistossa onkin ollut mm. pino mainontaa käsitteleviä kirjoja.





Toki olen puuhannut myös plantaasillani. Torstaina kävin Hyötykasviyhdistyksen Annalan kartanon taimitorilla ostamassa purjoa, tilliä, persiljaa ja varmuuden vuoksi palmukaalia, kun itse siemenistä kasvattamani lehtikaalit ovat toistaiseksi kovin vaatimattoman kokoisia. Purjoa en edes yritä kasvattaa siemenistä asti, vaan hankin valmiit taimet torilta tai myyjäisistä.

Tänään vihdoin sain ostokseni istutettua. Osa purjoista päätyi sipulipenkkiin, kun takarivin retiisit eivät nousseetkaan kahta reipasta yksilöä lukuunottamatta. Liekö syynä se, että siemenpussi unohtui talveksi pihalle ja retiisit saivat tahtomattaan kylmäkäsittelyn... No, jäipähän tilaa purjoille, kun en uutta kohopenkkiä aikeistani huolimatta vielä ennättänyt perustaa.

Purjot saivat ylleen talouspaperirullan hylsyt - luin jostain tämän näppärän vinkin, jonka avulla vielä huterat taimet pysyvät paremmin pystyssä ja sitten aikanaan tuottavat enemmän purjon valkoista osaa.

Ämpäriperunani sentään kukoistavat siihen malliin, että satoa pitäisi tuleman juuri sopivasti juhannukseksi.
Vielä on pari tiukkaa viikkoa rutistettavana koulussa, mutta enköhän jaksa ottaa loppukirin, kun aina välillä pääsen työntämään käteni multaan. Oikeastaan varsinainen kevätlukukausi päättyi jo perjantaina mutta tulin ottaneeksi ylimääräisen projektin ja ilmoittauduin myös yhdelle kesäkurssille, joten vapaus koittaa vasta kesäkuun alun jälkeen.




lauantai 7. toukokuuta 2016

Mielenrauhaa

...vai loputon työmaa?

Olen eilen ja tänään viettänyt lähes koko päivän pihatöissä ja nyt alkaa selkä olla siinä kunnossa, että ihmettelen mikäli pääsen aamulla sängystä ylös voihkaisematta. Kyykkääminen ja konttaaminen ei muutenkaan enää tällä iällä ole niin helppoa kuin jokunen vuosikymmen sitten... Mutta en valita enempää - kyllä pieni plantaasini sentään ehdottomasti kallistuu enemmän mielenrauhan kuin työmaan puolelle.

Eilen nyhdin kyykky- ja konttausasennossa rikkaruohoja laattakivetyksen saumoista. Puuhassa meni lähes kaksi tuntia mutta tulipahan tehtyä. Tänään pistin paremmaksi ja kyykkäsin liki kolme tuntia putsaten lehtiä ja muuta roskaa terassin lattialautojen rakosista. Polvet eivät ihme kyllä pistäneet pahakseen mutta selkä, niska ja hartiat olivat koetuksella. Toisaalta ruumiillinen työ tekee joka tapauksessa hyvää kaiken sisälläistumisen ja läppärintakomisen jälkeen :)

Se huono puoli näissä loistosäissä tosin on, että opiskelut ovat jääneet vähän retuperälle. Omaatuntoa kolkuttaa tekemättömät kotitehtävät ja nyt olisi vielä loppukirin paikka - kouluhan päättyy parin viikon päästä ja mikäli mielin saada hyvät arvosanat, pitäisi tosiaan ryhdistäytyä myös opintojen suhteen.

No, arki alkaa taas ylihuomenna ja olen luvannut itselleni viettää maanantaina ainakin kolme tuntia kotitehtävien parissa. Siinä ajassa en tosin pääse kuin alkuun mutta onneksi arkea jatkuu perjantaihin asti.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Rakeita, räntää ja sadetta...

Eilinen kymmenminuuttinen raekuuro meinasi viedä uskon kevään tulosta. Maa oli pitkään valkoisena, kunnes myöhemmin illalla vesisade sulatti raematot. Kauhulla ajattelin kohopenkissä olevia porkkanoita ja kyssäkaaleja, jotka ehkä turhankin innokkaana laitoin maahan viime viikonloppuna. Ovat kuitenkin kaksinkertaisen harson alla, joten toivon, etteivät siemenet eilisestä pistäneet ihan hirveän pahakseen.

Kateudesta (kevään)vihreänä tutkailin Johannan tomaatteja Eilistä paistoa -blogipäivityksessä - omani ovat vielä pientäkin pienempiä, vaikka ne tänään koulinkin maitopurkkeihin Johannan ohjeen mukaan. Onton putken käyttäminen on suorastaan nerokasta, kiitos vinkistä :) Omat purkkini olin leikannut poikki melko ylhäältä enkä siksi täyttänyt niitä mullalla ihan täyteen, joten niihin jäi runsaasti kasteluvaraa. Toivottavasti hentoiset taimet saavat riittävästi valoa pahviseiniensä sisällä. Sijoitin purkit pesuvateineen kyllä aulan kattoikkunan alle, jossa ne saavat majailla siihen saakka, kunnes arvaan siirtää ne ulos terassille kasvihuonekaappiini.

Kolme viikkoa sitten kylvetyt miniluumutomaatit koulittuina

Perunaämpärit nostin tänään parvekkeelle, sillä ne tuntuivat kasvavan liian vauhdikkaasti viidentoista asteen lämpötilassa. Tuhti harsokerros toivon mukaan suojaa mahdollisilta yöpakkasilta, sillä parvekkeeni on avomallia eikä siis lasitettu.



Oikeastaan olin tämän päivän ajankäytön budjetoinut opiskeluille mutta kas kummaa, kun nämä puutarhahommat veivät voiton... No, ehkä nyt on pahin multasormihimo tyydytetty ja maltan loppupäiväksi keskittyä html5-kielellä tehtävän responsiivisen www-sivuston käsikirjoitukseen. Tehtävä on kaksiosainen, huomiseen mennessä pitää palauttaa sivuston käsikirjoitus ja kuukauden kuluttua sitten valmis sivusto. Täytyy kyllä tunnustaa, että html-kieli ei ole ihan omin juttuni, ehkäpä siksi juuri tekisin tänään mieluummin kaikkea muuta ;)

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kahvia ja muffinia

Iski ihan mahdoton "kahvileivän" himo, joka piti taltuttaa jollain nopsalla leivonnaisella. Vuosikymmenten takaa mieleen muistuivat kahvimuffinit, joilla herkuttelimme kesäpaikan maalaistalossa. Muokkasin reseptin gluteenittomaksi, maustoin taikinan raakakaakaojauheella ja tallensin ohjeen Kotikokin sivuille.

Herkkutusina
Jos kotoa olisi löytynyt suklaalevy, olisin rouhinut taikinaan muutaman suklaapalan mutta hyviltä muffinit maistuvat ilman suklaaextraakin.
 
Ulkona on hyytävän kylmä tuuli mutta ehkäpä kuuman kahvikupposen ja muffinin turvin tarkenisi hetken verran keinussa istuskella ja mietiskellä tulevaa istutussesonkia. Kenkälaatikkoaarre on täydentynyt pienilehtisellä basilikalla, lehtikaalilla ja kesäporkkanalla. Porkkananauha pääsee kohopenkkiin ensi viikolla, kun on otollinen aika istuttaa juurikasveja. Lehtikaalia on aikomus esikasvattaa, jos vain ehdin ryhtyä kylvöpuuhaan viikonlopun aikana. Istukassipulitkin on hommattu, tänä kesänä penkkiin pääsee perinteistä keltasipulia, kun muutamana aiempana vuonna olen kasvattanut punasipulia. Vaikkei kotitarveviljelyni tuloksista ole suuren suuria satotoiveita, on puuhastelu pihalla kuitenkin kaiken vaivannäön väärti :)

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Skyr, Skyr ja Skyr

Bongasin netistä aivan hulvattoman rekryilmoituksen, jossa Skyr Suomi hakee luovaa johtajaa kolmen kuukauden määräajaksi. Koska olen muutenkin hapanmaitotuotteiden suurkuluttaja, niin pakkohan se oli sitten Instagram-tili perustaa ja kuvia ryhtyä jakamaan - vaikkakin sitten ensi alkuun ilmaista mainosta Skyrille tehden ;)

Omat #SkyrSuomi -otokseni ovat suorastaan nolostuttavan amatöörimäisiä mutta puolustaudunkin sillä, että olen enemmän ideoija kuin kuvaaja.

Skyr-purkkeja kauppakassissa

Yllä oleva kuva ei ole lavastus vaan otos perjantain kauppareissultani. Laskin kassin bussipysäkin penkille siksi aikaa, kun etsin aikataulua ja kas, siinähän oli ensimmäinen aihe valmiina :)

Olisihan se nyt aivan huikeaa päästä tekemään mainontaa, kun mainoskirjoittamista ja markkinointia olen viime kuukaudet opiskellutkin. Toisaalta, muiden nappaamia kuvia katsellessa rima nousi sen verran korkealle, ettei näillä ansioilla taideta ihan vielä luovuuden huipulle kivuta. Mutta hauska - ja ravitseva - muutaman päivän projekti tämä kyllä on ollut!

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Kasvun ihme

Olin turhan skeptinen viime viikolla kylvämieni chiansiementen suhteen: nyt ne ovat jo sillä mallilla, että huomenna saan saksia versoja leivän päälle :) Tomaatitkin ovat nousseet jo sirkkalehdille, kovin ovat vielä hentoja mutta eivätköhän ne vahvistu, kunhan valoa vain riittää. Nyt ne majailevat yläkerran aulassa kattoikkunan alla, alakertaan taimet pääsevät siinä vaiheessa, kun koulin ne isompiin ruukkuihin.

viikossa itäneitä chianversoja
Pikkuruisista chiansiemenistä kasvoi näin muhkea versosto vajaassa viikossa
Juhannusperunatkin on turvattu, sillä juuri tuikkasin kolme itänyttä siikliä ämpäreihin. Toistaiseksi ämpärit piti kantaa yläkerran lämmittämättömään huoneeseen, sillä öisin on tässä vaiheessa huhtikuuta vielä liian kylmä. Toukokuun puolella ämpärit pääsevät terassille ja sitten vain odottelen juhannusta...

Pihavajan uumenista löytyi ilokseni puolikas kalkkisäkillinen viime kevään jäljiltä. Ja kun illaksi on luvattu sadetta, niin löytö ajoittui mitä otollisimpaan ajankohtaan. Huiskin siis muutaman kourallisen kalkkia ympäri nurmikkoa (sammalikkoa...) ja sade saa illemmalla hoitaa loput. Huomenna auringonpaisteessa tartun taas toisella puolella plantaasia haravaan ja kunnostan kohopenkit uudella mullalla ja turpeella. Ja ehkäpä saisin sen viljelysuunnitelmankin tehtyä :)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Tomaatteja, tomaatteja!

Stand up-festivaalin nimeä mukaellen tänään on tomaattipäivä. Viime viikolla ostin sattumanvaraisesti rasiallisen miniluumutomaatteja ja nepä olivatkin maukkaita. Hetken mielijohteesta kaivelin yhdestä tomaatista siemenet talteen leivinpaperin päälle kuivumaan.

En ole aiemmin kasvattanut tomaatteja "omista" siemenistä, joten yhtään en tiedä mitä tuleman pitää - vai tuleeko mitään. Ihan en kuukalenterin mukaiseen parhaaseen kylvöhetkeen ennättänyt mukaan mutta Kokit ja potit -blogista löysin hyvät ohjeet, joten olen kuitenkin melkoisen toiveikas :)  Ja jos jostain syystä mitään ei mullan pinnalle nousekaan, en ole menettänyt muuta kuin muutaman minuutin aikaa ja sitähän tulee joka päivä lisää :)

Pienet oranssit täplät ovat kuivahtaneita tomaatinsiemeniä

Kylvö- ja taimimultaa olin jo aiemmin raahannut kaupasta yhden ison pussillisen ja pitkin talvea tiskannut talteen sopivanoloisia muovirasioita, joihin on hyvä tehdä kylvöksiä. Tässä pyöreässä purkissa oli muistaakseni mämmiä, herkkua sekin.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Rautaisannos rautaa

Kävin viime viikolla luovuttamassa verta ja niinhän siinä taas oli käynyt, että hemoglobiini oli jatkanut laskuaan. Sarja on kerta kerralta suoraan aleneva 151-146-137-128 enkä tässä vaiheessa uskalla edes ajatella seuraavaa kertaa, joka tosin onneksi osuu vasta tuonne juhannuksen tietämille. Nyt sain näytepakkauksen rautatabletteja mukaani mutta äkkiäkös ne 20 tablettia on nautittu eikä vaikutuksesta ole takeita.

Ryhdyin siis googlettelemaan miten saisin paikattua rautavajettani ihan normiruokavalion avulla. Olen kuvitellut syöväni kohtuullisen terveellisesti mutta näköjään kuvitelmani on ollut pielessä ainakin raudan saannin suhteen.

Finelin sivuilta selvisi, että esim. punaisessa paprikassa ei olekaan rautaa läheskään sellaisia määriä kuin olen luullut - itse asiassa punaisessa paprikassa on rautaa vain 0,6 mg sataa grammaa kohti. Onneksi sentään täysjyväleivissä on rautaa kohtuullisen reilusti, sillä leivätöntä ruokavaliota minun olisi kovin vaikea itselleni kuvitella. Ja kyllä minä sen paprikasiivun leipäni päälle edelleen laitan, vaikkei se elimistön rautamäärää suuremmin lisääkään.

Hampunsiemenissä sen sijaan näyttäisi rautaa olevan hyvinkin runsaasti, 14,0 mg, ja auringonkukansiemenissäkin 5,4 mg, joten seuraavalla kauppareissulla täytyy pysähtyä penkomaan pähkinä- ja siemenhyllyä uusin silmin.

Mutta erittäin iloinen tieto itselleni oli se, että spirulina-levässä on rautaa huikeat määrät ja päätinkin ottaa spirulinajauheen ainakin joksikin aikaa ruokavaliooni mukaan. Esimerkiksi Puhdistamon tuoteselosteen mukaan spirulina sisältäisi rautaa peräti 217 milligrammaa.

Tämänaamuinen smoothieni sisälsi mandariini-appelsiinitäysmehua, tuoretta mangoa, puolikkaan banaanin, pienen pätkän tuorekurkkua, chia-geeliä, teelusikallisen spirulinaa ja puoli teelusikallista vehnänorasjauhetta. Spirulina värjäsi hämmästyttävästi koko satsin aivan tummanvihreäksi!

Rautakuuri tietää muitakin muutoksia ruokavaliooni, sillä kalsium kuulemma heikentää raudan imeytymistä, joten rakastamani luonnonjogurtti pitänee jättää tauolle.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tête à tête-narsissit tuovat kevään

Eilinen upea auringonpaiste ja lähestyvä pääsiäinen siivittivät kukkaostoksille. Kolme ruukullista kotimaisia Huiskulan tetenarsisseja maksoi alle kuusi euroa, joten kevätilmeen kustannus ei ollut huima. Hiukan arvelutti jättää narsissit ulos jo nyt mutta googletettuani niiden pakkasenkestävyyttä tulin siihen tulokseen, että ei niitä enää tarvitse öiksi sisälle siirtää; tuskinpa tänne etelään enää yli -10 asteen pakkasia tulee. Sinkkiruukut ovat vanhaa perua mutta pussillinen kukkamultaa piti ostaa myös. Samalla raahasin isomman pussillisen taimi- ja kylvömultaa, jotta inspiraation tullen pääsen heti puuhaan myös kenkälaatikkoaarteitteni kanssa.

Tetenarsissit sinkkiruukuissa
Isompi ruukku pääsee keittiön ikkunalaudalle, pienempi somistamaan sisäänkäyntiä.


Innostuin myös muutaman vuoden tauon jälkeen vaihtamaan ruukkukasveilleni mullat. Viime kesänä Biltemasta ostamani alustan päällä homma kävi todella kätevästi, eikä keittiön lattialta löytynyt urakan päätyttyä yhtä ainoaa multakokkaretta. Alusta on älyttömän kätevä myös ison pallogrillin ritilän pesussa - eihän sellainen pyöreä ritilä mahdu mihinkään pesuvatiin, keittiön tiskialtaasta puhumattakaan - mutta pihalla ritilän kuuraus sujuu suorastaan naurettavan helposti. Ja puuhan jälkeen alustan voi ripustaa reiästään kuivumaan varaston seinälle. Nerokas keksintö!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kenkälaatikollinen aarteita

Kuluneella viikolla oli niin upean aurinkoisia kevätpäiviä, että istutuspuuhat tulivat ihan väkisinkin mieleen. No, nyt on taas kovin harmaa ja pilvinen sää (ja luntakin vielä liialti) mutta suunnitteluahan ei mikään estä.

Tapaan heittää siemenpussit talteen sopivankokoiseen kenkälaatikkoon, joka majailee keittiön laatikoston päällä. Osa aarteista on harmillisesti jo elämänsä ehtoopuolella mutta ainahan sitä voi silti yrittää - kasvuvoima on toisinaan ihan uskomaton. Ja eihän siinä menetä kuin muutaman (vanhentuneen) siemenen ja hiukkasen aikaa, jolleivät kaikki idäkään.





Seuraavaksi pitäisi varmaan laatia tämän kauden viljelysuunnitelma. Jo olemassaolevien siementen kirjo on laajahko:
ruohosipuli
taitepapu
mustakaali
mustajuuri
baby leaf-salaatti
kyssäkaali
punajuuri
vuonankaali
kesäkurpitsa
chili
japanilainen maustevihannessekoitus
ruukkupapu
punalehtinen basilika
krassi

ja arvata saattaa, että mieli tekee laittaa myös perunaa, retiisejä, tilliä, punasipulia...

Seuraavalla kauppareissulla pitää ostaa pari pussia kylvömultaa ja jokunen turve- tms. ruukku, jotta pääsee tositoimiin. Hiukan myöhemmin on sitten lavakaulusten ja puutarhamullan vuoro - naapuritontilta kaadettiin jokunen viikko sitten valtava koivu, joka varjosti pihaani aika lailla. Innolla odotan kuinka paljon enemmän aurinko tulevana suvena pihalleni paistaa!

Kirjastosta eilen lainattujen Kurt Nuotion, Donna Leonin, Sami Parkkisen ja Selja Ahavan kirjojen kanssa kilpailevat "puutarharaamattuni", jotka valtaavat sijaa niin sohva- kuin yöpöydältäkin.


Ihan kohta täytyy ryhtyä tutkailemaan kuun vaiheita - vaikka kuupäiväkirjani onkin viimevuotinen, niin enköhän saa siitä silti riittävästi osviittaa tällekin vuodelle. Ja ainahan voin tarkistaa asian mainiosta Eilistä & Paistoa -blogista, jossa Johanna pitää lukijansa ajan tasalla otollisista kylvöpäivistä :)


tiistai 23. helmikuuta 2016

Sitruunaiset ruusukaalit

No nyt kuulkaa löytyi pirteä lisäke ihan mille tahansa ruoalle! Olen muutoinkin ruusukaalin ystävä ja sitruunaa suorastaan rakastan, joten ei ihme, että Me Naiset -lehdessä ollut ohje vei sydämeni. Kotona ei tosin juuri siihen hätään ollut sen enempää parsakaalia kuin lehtipersiljaakaan mutta ilman niitäkin ruoasta tuli aivan erinomaista. Lehden muutkin kasvisruoat vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten epäilemättä testaan nekin jossain vaiheessa.

Ilokseni löysin myös sesonkiruokaan keskittyvän Rouva Kasvis-blogin ja koska olen palsternakankin ystävä, pääsevät täytetyt palsternakatkin aivan varmasti ruokalistalleni. Sekasyöjänä saatan ruskistaa täytteeseen pekonikuutioita, jolloin rinnalle ei tarvita muuta tuhdimpaa lisäkettä, vaan palsternakat saavat olla ihan pääruokana.

Täytyykin ryhtyä laatimaan loppuviikon ostoslistaa erityisellä hartaudella, jotta saan tehtyä jotain aivan uudenlaista herkkua mutta myös väljennettyä täydehköä pakastintani. Listaa laatiessani taidan maistella verigreippiä ihan sellaisenaan; niitä nimittäin tarttui kaupasta mukaan tänäänkin. 99 senttiä kilolta on aika vastustamaton hinta.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Hunajainen aamunaloitus

Hunajalla silattu verigreippi on uusin aamiaisihastukseni ja mikä parasta, myös sesonkiruokaa. Puolitan verigreipin illalla, laitan puolikkaat sopiviin kulhoihin, liruttelen päälle 1-2 teelusikallisen verran juoksevaa hunajaa ja jätän kelmulla peitettynä yöksi jääkaappiin. Aamusella pistelen sitten hunajaisenkirpeän herkun hyvällä ruokahalulla suihini. Ei voi kuin suositella!




Tänään on myös gluteenittomien leivonnaisten päivä. Karpalokaurakeksit ja luumukreemikääretorttu ovat kumpikin nopeita valmistaa ja kunhan ehdin, tallennan kyllä kääretortun ohjeen Kotikokin sivuille. Karpalokaurakeksit bongasin alunperin Kattimatikaisen kokkailuista, vaihdoin vain vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen ja kaurahiutaleina käytin Provenan Jumbo Oatsia.  Nyt juuri en malta keskittyä reseptinkirjoittamiseen, kun pannukahvi odottelee myssyn alla...
Karpalokaurakekseillä talttuu makeannälkä nopeasti

Perunajauhoilla saa kuohkean kääretorttupohjan

Ehtimistä rajoittaa tosin sekin seikka, että eilisen kirjastoreissun jäljiltä pinossa odottavat lukemistaan

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä
Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

Ja kuten hyvin tiedetään, lukemiseen on helppo uppoutua ja jättää kaikki muu sikseen...

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Villisiankinkkua & amerikkalaisia pannukakkuja

Eilinen aamiaiskurssi oli inspiroiva vaikka täytyy myöntää, että congee, pinaatilla ja chilikastikkeella höystetty riisipuuro tai Lähi-idästä kotoisin oleva shaksuka, tomaattiliemessä kypsennetyt kananmunat, eivät oikein iskeneet omaan makuhermooni. Jälkimmäistä voisin kyllä syödä joskus iltapalaksi hyvän leivän kera mutta ei se oikein aamulla maistu. Amerikkalaisissa pannukakuissa aamutuimaan ei sen sijaan edelleenkään ollut mitään vikaa, croissanteista tai churroista puhumattakaan.






Sunnuntain kunniaksi päätin paistaa pannukakkuja myös tänään vaikka niitä jo eilenkin nautin. Perjantain blinikutsuilta oli jäänyt yli vajaa purkillinen kermaviiliä ja muutama viipale savustettua villisiankinkkua, joten muokkasin hiukan aiempaa pannukakkuohjettani korvaamalla suurimman osan maidosta kermaviilillä ja ripauttamalla osaan taikinaa jauhettua kardemummaa.  Ensimmäiset neljä pannukakkua paistoin maustamattomasta taikinasta villisikakinkun kaveriksi mutta kaksi viimeistä saivat kardemummasilauksen. Vaahterasiirapin kera tarjottuina kardemummapannukakut olivat täydellinen päätös sunnuntailounaalle.


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Jonottaminen kannattaa aina

Ilokseni olen todennut, että jonottaminen kannattaa aina! Parisen viikkoa sitten pääsin jonosta työväenopiston ihastuttaville aamiais- ja brunssikursseille, ja eilen lykästi niin, että sain peruutuspaikan tänään alkavalle TSL:n Wordpress-kurssille.

Vegaaniksi en ole ryhtymässä mutta haluan tietää vegaaniruokavaliosta enemmän ja mikäpä sen mukavampi tapa kuin valmistaa brunssiherkut itse ja sitten nauttia ne hyvässä seurassa. Ehkäpä saan jonkun vinkin, jolla lähestulkoon inhokkini tofu alkaisi herättää minussa myönteisempiä tuntemuksia. Ja uusia aamiaisideoita varsinkin hitaisiin sunnuntaiaamuihin odotan myös innolla. Pataleipä on jo päässyt moneen aamuun mukaan, joka kerta erilaisilla jauhoilla. Kunhan ehdin, niin testaan sen myös gluteenittomana.

Wordpress-kurssista olen erityisen innoissani. Kun koskaan ei tiedä mitä "isona tekee", niin on hyvä päästä sisälle maailmanlaajuisen julkaisujärjestelmänkin saloihin. Ties vaikka ne viestintähommat vielä urkenee, kun aikansa alaa opiskelee. Ja tänään alkava kurssi oli kevään kursseista ainoa, joka sopi melko lailla täyteen tupattuun kalenteriini, joten peruutuspaikan saaminen oli tosiaankin lähes lottovoittoon verrattavissa.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Migreeniä ja muffineita

Päivän ohjelmani meni harmillisesti pipariksi ikävän migreenin takia. Onnekseni olin käynyt ruokaostoksilla jo eilen ja "vain" torppani siivouksen olin ajatellut tälle päivälle mutta väliinhän se siivous sitten jäi. Jo heti herättyä särki päätä, mutta en vielä siinä vaiheessa tajunnut sen olevan migreeniä vaan otin ihan normaalin päänsärkylääkkeen. Kolmen vartin kuluttua särky sen kun yltyi ja kun kuvioihin tuli todella epämiellyttävä kuvotus, ei auttanut kuin ottaa myös migreenilääke ja paeta takaisin pimeään ja viileään makuuhuoneeseen.

Kolmen tunnin makoilun jälkeen alkoi vihdoin hellittää ja uskalsin ajatella nousemista. Äkkinäisiä liikkeitä en edelleenkään voinut tehdä vaan kovin varoen piti hiipiä rappuset alakertaan ja ryhtyä kahvinkeittoon.

Kahvin jälkeen oli parempi olo ja mieli teki jotain herkkuakin kaiken kärsimyksen jälkeen. Niinpä tein pienen lenkin ulkona liukastellen ja kipaisin lähikaupasta levyn valkosuklaata - mielessäni siinteli kirpeänmakea leivonnainen puolukoista ja valkosuklaasta. Tallensin gluteenittomien puolukkamuffinien ohjeen Kotikokkien nettisivuille muidenkin iloksi.

puolukkamuffinit
Valkosuklaa pehmentää puolukan kirpeyttä

Nyt liedellä porisee kreikkalaistyylinen lihapata Stifado ja ihanien tuoksujen (valkosipuli, kaneli, laakerinlehti ja neilikka) siivittämänä taidan ryhtyä unelmoimaan tulevista matkoista. Niistä ei tosin ole vielä tietoakaan mutta ainahan voi haaveilla...

torstai 21. tammikuuta 2016

Pataleipä, ehkä helpoin leipä ikinä

Pataleipäohjeita on netti pullollaan mutta kun se kerran on niin hyvää, niin hämmennänpä soppaan vielä omankin ohjeeni. Ohjeeni on yhdistelmä kaikesta lukemastani ja serkulta saadusta vihjeestä käyttää leivinpaperia. Suhtauduin nimittäin kovin skeptisesti siihen irtoaako leipä tosiaan padasta ihan noin vain (voi olla, että irtoaa, en ole testannut) mutta leivinpaperin kanssa ei ainakaan ole mitään ongelmaa. Ja ainesten suhteet on todella helppo muistaa - vettä puolet jauhojen määrästä.

PATALEIPÄ

4 dl vettä
2,5 tl suolaa
8 dl jauhoja
1 tl kuivahiivaa

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpoiseksi (42-asteiseksi) ja anna suolan liueta nesteeseen. Sekoita jauhot ja kuivahiiva ja hämmennä ne veden joukkoon puuhaarukalla. Ei tarvitse vaivata, riittää, kun ainekset menevät sekaisin. Taikina jää melko löysäksi, siitä ei kannata huolestua. Itse vaihtelen jauhoja sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Yleensä n. 5 dl vehnäjauhoja ja loput 3 dl sitten muita kaapin sisällön mukaan; tämän aamuisessa oli 1 dl tattarijauhoja ja 2 dl neljänviljanhiutaleita.

Peitä taikinakulho kannella tai kelmulla (ei ihan umpitiiviisti) ja jätä lepäämään 8-12 tunniksi huoneenlämpöön. Eli kun teet taikinan illalla, saat aamulla rapeakuorista lämmintä leipää. Tai päinvastoin, tee taikina aamulla, niin saat lämpimän leivän iltapalalle.

Aamulla (tai illalla) laita 2-3 litran vetoinen, mielellään kannellinen pata kylmään uuniin ja kytke uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Uunin kuumetessa kumoa kohonnut taikina keskelle leivinpaperiarkkia ja nostele tarvittaessa taikinan reunoja keskemmälle, mikäli taikina leviää kovin laajalle. Halutessasi ripottele hiukan jauhoja taikinakasan päälle ja vedä siihen terävällä veitsellä pari viiltoa.



Kun uuni patoineen (ja kansineen) on kuumentunut, ota tulikuuma pata varoen uunista ja nosta leipätaikina leivinpapereineen pataan. Jos padassa on kansi, laita kansi padan päälle ja nosta koko komeus uuniin. Paistoaika kannen kanssa ensin 30 minuuttia, sitten kansi pois ja pata leipineen saa paistua uunissa vielä 15 minuuttia. Kuoresta tulee kyllä rapea vaikka paistaisi koko paistoajan ilman kanttakin mutta kun omassa padassani on riittävää kuumuutta kestävä kansi, niin leipä on aluksi saanut olla kannen alla.

Kun koko 45 minuuttia on kulunut, ota pata pois uunista ja nosta leipä leivinpaperin kulmista jäähtymään ritilälle. Älä peitä millään, niin kuori pysyy rapeana. Sitten tuskallinen odotus ihanien tuoksujen keskellä, kunnes leipä on sen verran jäähtynyt, että sitä voi leikata. Ja kyllä, maku on taivaallinen!

Pataleipä


Tämän helpommaksi leivän teko ei enää voi tulla. Taikinaa ei tarvitse vaivata kulhossa eikä leivinpöydällä eikä pataakaan tarvitse tiskata leivinpaperia käytettäessä. Oma patani on legendaarinen Sarpanevan punainen emaloitu valurautapata.

Suolan määrää voi toki halutessaan vähentää. Nykyisin ei taida varsinaisia teelusikoita enää ollakaan, kahvilusikkahan on paljon pienempi kuin entisajan teelusikka, ja suolan mittasin siis pienehköllä kahvilusikalla.