Olen jo lapsesta asti ollut huono nukkumaan. Sukuvika, sanoo äitini, joka oman isänsä tavoin on aina ollut huono nukkuja.
Nyt loppuvuodesta uneni on käynyt entistä vähäisemmäksi. Osasyynsä lienee kiivastahtisella opiskelulla ja stressillä, eikä äitini kahdesta kohtaa murtunut käsivarsi juuri jouluvalmistelujen kynnyksellä auttanut asiaa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni lähes kyseenalaistin koko joulun. Minä, vannoutunut jouluihminen! Muutama traditio jäi tänä vuonna väliin, mutta tulihan se joulu kuitenkin. Ehkä ensi vuonnakin voisi hiukan keventää - tai sitten höyrähdän entistä enemmän...
Mutta kunnon yöunia en ole saanut moniin viikkoihin oli joulu tai ei. Toivottavasti tuleva vuosi tuo myös uudet unituulet.
1,9 milligramman melatoniini ei ole auttanut tipan vertaa, pikemminkin tuntuu kuin olisin nukkunut entistäkin vähemmän. Ulkoisista tekijöistä unettomuuteni ei ole kiinni; siis makuuhuonetta ajatellen. Se on pimeä, viileä ja hiljainen eli juuri sellainen kuin hyvän makuuhuoneen tulee ollakin. Jostain syystä uni kuitenkin karttaa sänkyäni.
Nukahtaminen saattaa kestää kolmatta tuntia ja siinä vaiheessa hermo on tosiaankin melkoisen tiukalla. Ja kun autuus vihdoin koittaa ja nukahdan, niin ei ole ollenkaan tavatonta, että herään pari kertaa ennen aamua - ja pahimmassa tapauksessa uudelleen nukahtaminen kestää toista tuntia.
Toisinaan hiippailen jääkaapille ja syön pienen satsin jogurttia tai voileivän. Toisinaan vain haahuilen pimeässä huushollissa ylä- ja alakerran väliä. Jokusen kerran olen oikaissut itseni olohuoneen sohvalle. Vanha lapsuusaikojen konsti oli siirtää tyynyt sängyn pääpuolesta jalkopäähän ja nukkua "väärinpäin". Sekin on tullut koitettua useampaan kertaan viime viikkojen aikana. Joskus se on auttanut, usein ei.
Parempien unien toivossa parempaa uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti