Uneton yö

Olen jo lapsesta asti ollut huono nukkumaan. Sukuvika, sanoo äitini, joka oman isänsä tavoin on aina ollut huono nukkuja.

Nyt loppuvuodesta uneni on käynyt entistä vähäisemmäksi. Osasyynsä lienee kiivastahtisella opiskelulla ja stressillä, eikä äitini kahdesta kohtaa murtunut käsivarsi juuri jouluvalmistelujen kynnyksellä auttanut asiaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni lähes kyseenalaistin koko joulun. Minä, vannoutunut jouluihminen! Muutama traditio jäi tänä vuonna väliin, mutta tulihan se joulu kuitenkin. Ehkä ensi vuonnakin voisi hiukan keventää - tai sitten höyrähdän entistä enemmän...

Mutta kunnon yöunia en ole saanut moniin viikkoihin oli joulu tai ei. Toivottavasti tuleva vuosi tuo myös uudet unituulet.

1,9 milligramman melatoniini ei ole auttanut tipan vertaa, pikemminkin tuntuu kuin olisin nukkunut entistäkin vähemmän. Ulkoisista tekijöistä unettomuuteni ei ole kiinni; siis makuuhuonetta ajatellen. Se on pimeä, viileä ja hiljainen eli juuri sellainen kuin hyvän makuuhuoneen tulee ollakin. Jostain syystä uni kuitenkin karttaa sänkyäni.

Nukahtaminen saattaa kestää kolmatta tuntia ja siinä vaiheessa hermo on tosiaankin melkoisen tiukalla. Ja kun autuus vihdoin koittaa ja nukahdan, niin ei ole ollenkaan tavatonta, että herään pari kertaa ennen aamua - ja pahimmassa tapauksessa uudelleen nukahtaminen kestää toista tuntia.

Toisinaan hiippailen jääkaapille ja syön pienen satsin jogurttia tai voileivän. Toisinaan vain haahuilen pimeässä huushollissa ylä- ja alakerran väliä. Jokusen kerran olen oikaissut itseni olohuoneen sohvalle. Vanha lapsuusaikojen konsti oli siirtää tyynyt sängyn pääpuolesta jalkopäähän ja nukkua "väärinpäin". Sekin on tullut koitettua useampaan kertaan viime viikkojen aikana. Joskus se on auttanut, usein ei.


Parempien unien toivossa parempaa uutta vuotta!

Neljäs adventtiko jo?

Onkohan minään aikaisempana vuonna aika rientänyt yhtä nopeaan kuin nyt? Aivan tuokio sitten oli vasta elokuu ja nytkö jo muka neljäs adventti...

Syksyyn mahtui monta mukavaa hetkeä, mutta myös tiukasti aikataulutettuja (hermojakin repiviä) opiskelusessioita ja kaikenlaista ylimääräistä, jonka ei välttämättä olisi suonut tapahtuvan. Kaikesta olen kuitenkin selvinnyt kunnialla, ja ilokseni sain myös erinomaisia arvosanoja opinnoistani. Vielä on silti työsarkaa jäljellä Arcadan suhteen ja lyhyen joululomasen jälkeen opiskelijan arki alkaa jälleen.

Neljäskin kynttilä on sytytetty

Nyt koitan kuitenkin hetkeksi heittää huolet syrjään ja nauttia tulevista joulupuuhista. Joulu(keitto)kirjoja on hyllyssä vino pino ja niitä selatessa sekä aaton ruokalistaa suunnitellessa vierähtää varmasti tovi jos toinenkin. Ja koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, suunnitelmiin kannattaa tosiaan panostaa :)

Tonttu jos toinenkin (tai miksei myös torttu jos toinenkin)

Näin toisena adventtina alkaa olla jo vähän joulun tuntua, vaikka kiirettä koulujen kanssa pitää vieläkin. Joulutorttuja ennätin sentään paistaa jo eilen hyväksi havaitusta rahkavoitaikinasta. Apuna on vuosikausia sitten saatu muotti, jolla niin taikinaympyröiden leikkaaminen kuin puolikuiksi ummistaminen käy näppärästi.

Tontutkin kipaisivat paikoilleen takanreunukselle sekä halkokorin ja vaneriaskin päälle. Jos tontut vielä lisääntyvät, niin pitänee aloittaa uusi kierros takan yläosasta.

 

Mainio laulava tonttu löysi kotiini viime jouluna Nordkappista asti

Aikoinaan "antiikkikirpputorilta" hankkimaani adventtikynttelikköä vahtii paloturvallisuussyistä  peltinen pukki, jonka olen ostanut joitakin vuosia sitten Kööpenhaminan Tivolista.

Sohvalle on ihanaa oikaista itsensä tyynykasojen sekaan ja vain nauttia elämästään. Ja vielä parempi, jos käden ulottuvilla olisi hiukkasen herkkuja naposteltavaksi... No, tulevana tiistaina käden ulottuvilla on ainakin pipareita, sillä perinteitä noudattaen itsenäisyyspäivänä on piparinpaiston vuoro.