Myllyn Paras kokkishow

Pieni varoituksen sana: tämä postaus sisältää mitä ilmeisintä tuotesijoittelua :)

Vannoutuneena ruokaihmisenä olen vuosikausia sitten liittynyt Myllyn Paras Reseptiklubiin. Jokunen viikko sitten tuli klubin uutiskirjeen mukana kutsu Reseptiklubin historian ensimmäiseen klubitapaamiseen, jonne tietysti ilmoittauduin. Kutsussa vihjattiin vain vienosti mitä kaikkea ilta pitäisi sisällään: "Tilaisuudessa pääset tapaamaan Arja Elinaa ja viettämään iltaa hyvän ruoan ja hauskanpidon merkeissä."

Enpä ihan arvannut minkälaiseen myllytykseen pääsin mukaan :) Arja Elina Laine oli kehittänyt meitä varten varsinaisen kokkishow´n ja pisti kaikki kolmisenkymmentä osallistujaa tositoimiin Makukellarin edustuskeittiössä.

Joukkueet järjestäytyvät

Meistä arvottiin kaksi joukkuetta, A ja B, joissa kummassakin oli viisi kokkia ja kymmenkunta neuvonantajaa & tarkkailijaa. Enteellisesti minulle lankesi kokin pesti A-joukkueeseen. Kumpikin joukkue teki samat ruoat, joista sitten illan päätteeksi äänestämällä selvitettiin voittajajoukkue.

Ainekset ilman ohjetta

Jotta show olisi oikeasti show eikä pelkkää helppoa ruoanlaittoa, me kokit saimme käyttöömme vain ruokalajin nimen ja ainesosaluettelon eli teko-ohjeet puuttuivat. Aikaa tekemiseen annettiin 66 minuuttia ja kukin kokki sai käyttää neuvonantajansa apua 10 minuutin ajan.

Menu oli makuhermoja kutkuttava. Alkuun thai-kasvispiirasia, pääruoaksi vegaanista lasagnea tuorepastasta ja makeaksi lopuksi ranskalaista päärynätorttua sekä mustikkabebejä. Kummankin joukkueen kokeista kaksi pääsi tekemään lasagnea ja muut saivat suoriutua leipomisurakoistaan yksin, toki neuvonantajiensa avustuksella.

Itse en ollut koskaan aiemmin tehnyt tuorepastaa, kun taas leivon hyvinkin usein, joten haasteena lasagne oli ilmiselvä valinta.

Voihan pasta!

Muutama voimasana tosiaan pääsi pastaa vääntäessä. Alustin mielestäni taikinan varsin tymäkäksi, mutta kun veivasin sitä ensimmäistä kertaa pastakoneen läpi, niin eihän siitä mitään tullut. Tosin olin saanut väärät neuvot telojen asetuksistakin... Lisää jauhoja siis taikinaan. Ranne oli kovalla koetuksella, kun väänsin ja käänsin taikinaa; kulhokaan ei ollut paras mahdollinen, sillä sen reuna osui jatkuvasti ranteeseen taikinaa survoessani.

Kaikkeni annoin... Rannekoru ei ollut syyllinen, se ei ollut ranteessa taikinaa alustaessa.

Pastakoneen käytössä oli muutenkin haasteensa, sillä sen kiinnitys työtasoon ei millään meinannut onnistua. Onneksi herrasmiesneuvontantaja sai koneen ruuvattua niin tiukasti, että vihdoin pääsin tositoimiin. Ja kun asetuksetkin olivat lopulta kohdillaan, niin pastanteko alkoi jotenkuten sujua. Hiki tosin valui kampea kääntäessä, sen verran kuuma ahtaassa keittiössä oli. Ihan en vakuuttunut tuorepastasta tehtyjen lasagnelevyjen ihanuudesta, mutta ehkä useampi harjoituskerta saisi minut toisiin ajatuksiin.

Kokkiparini teki täytteen ja kastikkeen sillä välin, kun itse ahersin taikinan kimpussa. Olin hiukan skeptinen täytteen suhteen, mutta kasvispalojen jättäminen kookkaammiksi oli sittenkin erinomainen ratkaisu. Meidän joukkueemme lasagnessa oli nimittäin mukava purutuntuma, kun taas B-joukkueen lasagne oli kauttaaltaan kovin pehmoinen.

Tuoksujen ja voiton huumaa

Kokkishow´n loppusuoralla keittiössä levisi huumaavia tuoksuja. Kaiken uurastuksen jälkeen oli ihanaa päästä maistelemaan niin oman joukkueen kuin kilpailijankin aikaansaannoksia. Ja yhtään en vedä kotiinpäin, kun sanon, että omasta mielestäni A-joukkueen anti oli aavistuksen parempaa :) Onneksi puolueettomat tarkkailijat päätyivät samaan tulokseen ja niinpä joukkueemme julistettiin voittajaksi. Koska me viisi kokkia kannoimme päävastuun ruokien onnistumisesta, saimme pitää käytössämme olleet Myllyn Paras-esiliinat ja yllätyspalkintona saimme vielä Lékuén silikoniset leipäkääreet.

Mielenkiintoinen tuttavuus, jonka toivottavasti ehdin testata lähiaikoina.

Ja tottahan toki Arja Elina halusi palkita ihan kaikki osallistujat, sillä yhteisestä hauskanpidostahan tässä oli kyse. Kaikki saivat siis kotiinviemisiksi Myllyn Paras-tuotelaatikon, jonka sisältö oli varsin kattava otos heidän tuotevalikoimastaan.

Tämä kaikki paljastui keltaisen laatikon uumenista.

Konseptissa kehitettävää

Kokkishow´n konseptissa on vielä hiukan hiomista. 30 hengen porukka oli keittiön kokoon nähden turhan suuri ja ihan aluksi olisi kannattanut käydä läpi mistä mikäkin työväline löytyy ja miten jotkin suurtalouskeittiön laitteet toimivat. Kaikkiaan tilaisuus oli kuitenkin todella kiva eikä ryppyotsaisesta kilpailusta ollut tietoakaan ja jaoimmekin auliisti neuvoja yli joukkuerajojen. Reseptitkin pääsevät kaikki uusintaan omassa kotikeittiössäni.
 

Digitaalinen muotoilu - projektit pulkassa!

Tänään on pieni syy juhlaan, sillä palautin viimeisenkin Arcadan Digitaalisen muotoilun täydennyskoulutuksen projektitöistä. Viidessä kuukaudessa olen ahertanut 30 opintopistettä ja sille suoritukselle sopii tosiaan nostaa hattua.

Todistuskin tulee sitten aikanaan helmikuussa, ja toivottavasti todistuksella on jotain merkitystä myös työnsaannin kannalta. Vielä en tokikaan voi väittää olevani digitaalisen muotoilun ammattilainen, mutta melko vahvan perustan koulutus kyllä antoi.

Viestinnän parissa jatkan vielä opiskelujani Haaga-Helian avoimessa amk:ssa. Hiukan myös kutkuttelee osallistua Helsingin avoimen yliopiston tuleville viestinnän kursseille, mutta ilmoittautuminen niille aukeaa vasta myöhemmin keväällä.

Nyt on edessä hetkellinen tyhjiö, kun vapaata aikaa on huomattavan paljon enemmän kuin kuukausiin. Onneksi tyhjiö on helppo täyttää, sillä lisääntynyt vapaa-aika mahdollistaa osallistumisen mm. aamupäivien lähiöliikuntaan. Hinta/laatu/määrä-suhde on aivan uskomaton, kun 20 eurolla voi käydä liikkumassa neljän kuukauden ajan niin paljon kuin vain ehtii ja jaksaa. Omaan tämänhetkiseen tilanteeseeni mahtuu kolme lähiöliikuntakertaa viikossa. Ei hullumpi annos!

Hidasta ruokaa

Valmistin viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa suolalapaa. Muutamaan kertaan olin vakuumiin pakattuja lapapaloja kaupassa katsellut, mutta jotenkin ruoaksi valmistaminen oli epäilyttänyt. Ja ihan turhaan. Sen helpompaa ruokaa tuskin onkaan, kuin suolalapa uunissa.

Maustoin kuivaksi pyyhityn, kilon painoisen lihapalan paprikajauheella, inkiväärillä (kumpaakin 1 tl), valkopippurilla (0,5 tl), isolla laakerinlehdellä, yhdellä lohkotulla sipulilla ja 10:llä maustepippurilla. Vuokaan 3 desiä vettä, kansi päälle ja uuniin 150 asteeseen viideksi tunniksi.

Uunikokin vuoassa ei ole omaa kantta, mutta onnekseni ison teräskattilan kansi oli juuri sopivankokoinen. Folio olisi varmasti ajanut saman asian.

Maustettu suolalapa uuniin menossa

Ensimmäiset pari tuntia liha oli uunissa ihan itsekseen. Sen jälkeen valelin sitä muutaman kerran vuoassa olevalla liemellä, sillä en halunnut alun perin peittää lihaa kokonaan nesteen alle (sellaisiakin ohjeita netistä löysin). Viiden tunnin kuluttua huushollissani oli niin ihana tuoksu, että oli pakko ryhtyä syömään. Liha irtosi meheviksi säikeiksi haarukan tönäisystä, veistä ei tosiaankaan tarvittu.

Palkinto viiden tunnin odotuksesta

Vihanneslokeron uumenista löysin yhden isohkon jauhoisen perunan, porkkanan, palsternakan ja puolikkaan pienestä lantusta. Niistä tein juuresmuusin lapapaistin seuraksi - ja jestas, että oli hyvää.

Suolalapa pääsee ehdottomasti uudelleen tehtävien ruokien listalleni. Kenties toisin maustein - tai sitten juuri samalla ohjeella, niin mainiota se oli.

Vihersmoothie vs. pekoni & paistetut munat

Tämä aamu lähti käyntiin varsin terveellisellä, vihreällä smoothiella. Avokadoa, pinaattia, makeuttamatonta omenasosetta (jota olin syksyllä pakastanut isoihin jääpalarasioihin), pellavansiemenrouhetta, spirulinaa, leseitä ja nesteenä neljän hedelmän tuoremehua tölkistä. Smoothie piti yllättävän hyvin nälkää ja jaksoin sen voimalla siivota & raivata joulun pois. Kolmen tunnin ahertamisen jälkeen keitin vasta kahvit.

Huomenna onkin sitten vähemmän terveellisen aamiaisen vuoro, mutta välillä on saatava pekonia. Ja kananmunaan kastettuja, paistettuja paahtoleipiä.

Joskus vielä otan piparimuotilla sydämenmuotoisen palan leivän keskeltä pois ja rikon siihen raa´an kananmunan, mutta huomenna luultavasti laiskottaa ja tyydyn kuvan mukaiseen versioon. Ja jos oikein kovasti innostun, saatan kuluvana vuonna rikkoa sen kananmunan paprikarenkaan sisään, jolloin terveellisyysaspekti nousee huimasti :)