Sitruunaiset ruusukaalit

No nyt kuulkaa löytyi pirteä lisäke ihan mille tahansa ruoalle! Olen muutoinkin ruusukaalin ystävä ja sitruunaa suorastaan rakastan, joten ei ihme, että Me Naiset -lehdessä ollut ohje vei sydämeni. Kotona ei tosin juuri siihen hätään ollut sen enempää parsakaalia kuin lehtipersiljaakaan mutta ilman niitäkin ruoasta tuli aivan erinomaista. Lehden muutkin kasvisruoat vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten epäilemättä testaan nekin jossain vaiheessa.

Ilokseni löysin myös sesonkiruokaan keskittyvän Rouva Kasvis-blogin ja koska olen palsternakankin ystävä, pääsevät täytetyt palsternakatkin aivan varmasti ruokalistalleni. Sekasyöjänä saatan ruskistaa täytteeseen pekonikuutioita, jolloin rinnalle ei tarvita muuta tuhdimpaa lisäkettä, vaan palsternakat saavat olla ihan pääruokana.

Täytyykin ryhtyä laatimaan loppuviikon ostoslistaa erityisellä hartaudella, jotta saan tehtyä jotain aivan uudenlaista herkkua mutta myös väljennettyä täydehköä pakastintani. Listaa laatiessani taidan maistella verigreippiä ihan sellaisenaan; niitä nimittäin tarttui kaupasta mukaan tänäänkin. 99 senttiä kilolta on aika vastustamaton hinta.

Hunajainen aamunaloitus

Hunajalla silattu verigreippi on uusin aamiaisihastukseni ja mikä parasta, myös sesonkiruokaa. Puolitan verigreipin illalla, laitan puolikkaat sopiviin kulhoihin, liruttelen päälle 1-2 teelusikallisen verran juoksevaa hunajaa ja jätän kelmulla peitettynä yöksi jääkaappiin. Aamusella pistelen sitten hunajaisenkirpeän herkun hyvällä ruokahalulla suihini. Ei voi kuin suositella!

Tänään on myös gluteenittomien leivonnaisten päivä. Karpalokaurakeksit ja luumukreemikääretorttu ovat kumpikin nopeita valmistaa ja kunhan ehdin, tallennan kyllä kääretortun ohjeen Kotikokin sivuille. Karpalokaurakeksit bongasin alunperin Kattimatikaisen kokkailuista, vaihdoin vain vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen ja kaurahiutaleina käytin Provenan Jumbo Oatsia.  Nyt juuri en malta keskittyä reseptinkirjoittamiseen, kun pannukahvi odottelee myssyn alla...

Karpalokaurakekseillä talttuu makeannälkä nopeasti

Perunajauhoilla saa kuohkean kääretorttupohjan

Ehtimistä rajoittaa tosin sekin seikka, että eilisen kirjastoreissun jäljiltä pinossa odottavat lukemistaan

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä
Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

Ja kuten hyvin tiedetään, lukemiseen on helppo uppoutua ja jättää kaikki muu sikseen...

Villisiankinkkua & amerikkalaisia pannukakkuja

Eilinen aamiaiskurssi oli inspiroiva vaikka täytyy myöntää, että congee, pinaatilla ja chilikastikkeella höystetty riisipuuro tai Lähi-idästä kotoisin oleva shaksuka, tomaattiliemessä kypsennetyt kananmunat, eivät oikein iskeneet omaan makuhermooni. Jälkimmäistä voisin kyllä syödä joskus iltapalaksi hyvän leivän kera mutta ei se oikein aamulla maistu. Amerikkalaisissa pannukakuissa aamutuimaan ei sen sijaan edelleenkään ollut mitään vikaa, croissanteista tai churroista puhumattakaan.

Sunnuntain kunniaksi päätin paistaa pannukakkuja myös tänään vaikka niitä jo eilenkin nautin. Perjantain blinikutsuilta oli jäänyt yli vajaa purkillinen kermaviiliä ja muutama viipale savustettua villisiankinkkua, joten muokkasin hiukan aiempaa pannukakkuohjettani korvaamalla suurimman osan maidosta kermaviilillä ja ripauttamalla osaan taikinaa jauhettua kardemummaa.  Ensimmäiset neljä pannukakkua paistoin maustamattomasta taikinasta villisikakinkun kaveriksi mutta kaksi viimeistä saivat kardemummasilauksen. Vaahterasiirapin kera tarjottuina kardemummapannukakut olivat täydellinen päätös sunnuntailounaalle.

Jonottaminen kannattaa aina

Ilokseni olen todennut, että jonottaminen kannattaa aina! Parisen viikkoa sitten pääsin jonosta työväenopiston ihastuttaville aamiais- ja brunssikursseille, ja eilen lykästi niin, että sain peruutuspaikan tänään alkavalle TSL:n Wordpress-kurssille.

Vegaaniksi en ole ryhtymässä mutta haluan tietää vegaaniruokavaliosta enemmän ja mikäpä sen mukavampi tapa kuin valmistaa brunssiherkut itse ja sitten nauttia ne hyvässä seurassa. Ehkäpä saan jonkun vinkin, jolla lähestulkoon inhokkini tofu alkaisi herättää minussa myönteisempiä tuntemuksia. Ja uusia aamiaisideoita varsinkin hitaisiin sunnuntaiaamuihin odotan myös innolla. Pataleipä on jo päässyt moneen aamuun mukaan, joka kerta erilaisilla jauhoilla. Kunhan ehdin, niin testaan sen myös gluteenittomana.

Wordpress-kurssista olen erityisen innoissani. Kun koskaan ei tiedä mitä "isona tekee", niin on hyvä päästä sisälle maailmanlaajuisen julkaisujärjestelmänkin saloihin. Ties vaikka ne viestintähommat vielä urkenee, kun aikansa alaa opiskelee. Ja tänään alkava kurssi oli kevään kursseista ainoa, joka sopi melko lailla täyteen tupattuun kalenteriini, joten peruutuspaikan saaminen oli tosiaankin lähes lottovoittoon verrattavissa.