maanantai 19. lokakuuta 2015

Tarhurin tilinpäätös

Kulunut kesä oli säiden suhteen varsin erikoinen ja sen kyllä huomasin plantaasillani. Yleensä aina niin varmat punasipulit jäivät tällä kertaa aivan olemattomiksi vaikka alkukesästä ne lykkäsivät vartta kuten pitikin. Jossain vaiheessa huomasin varsien kadonneen enkä tähän päivään mennessä ole paikallistanut syyllistä. Retiiseistä ei tullut yhtikäs mitään ja kyssäkaalit ovat jaksaneet kasvaa vain golfpallon kokoisiksi. Minttu sentään on sinnitellyt kohopenkin nurkassa.

Amppelimansikoita sain maistaakseni vain kaksi. Mansikat ryhtyivät kukkimaan kumman myöhään ja raakileita oli paljon vielä siinä vaiheessa, kun yöt alkoivat jo kylmetä pakkasen puolelle. Kannan taimet ulkovarastoon talven ajaksi ja hartaasti toivon, että ensi kesänä saisin satoa hiukan enemmän.

Uudessa, pienemmässä kohopenkissä härkäpavut onneksi kasvoivat ja näyttääpä mustajuurikin menestyneen kohtalaisesti. Pihan takanurkassa maa-artisokat ovat viihtyneet jo vuosia ja sieltä käyn vielä ennen lumentuloa kaivamassa loputkin muhkuraiset herkut.

Talven aikana täytynee tehdä viljelysuunnitelmat uusiksi, jotta tämänkesäinen satokatastrofi ei toistuisi. Jo nyt olen tuuminut, että vanha kohopenkki saanee tulevana kesänä olla papujen kasvualustana ja vanha muuripata päätynee perunoille. Varastossa on vielä pari lavakaulusta, joille on keksittävä paikka lehtikaaleja varten, sillä tämänkesäinen lehtikaalipenkki ei tosiaankaan ollut menestys. Alku näytti siinäkin hyvältä mutta harsosta huolimatta joku toinen ehti rouskutella kaalintaimet parempiin suihin...

No, aina ei voi onnistua. Ja onneksi kaupat ja torit pursuavat sesongin herkkuja! Omenatuoremehusta ja omenakuutioista syntyy nopeasti ihana kiisseli, jota kelpaa nauttia kanelikerman kanssa. Upeat maut kielellä on mukava suunnitella seuraavaa kasvukautta.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Kylmän päivän uuniruokia: yrttikuorrutettu paahtopaisti ja maa-artisokka-perunagratiini

Jokseenkin viluisa päivä tänään, joten ruoaksi valikoitui kuin itsestään jotakin uuniin menevää. Toki olin ennakoinut viikonloppua ostamalla paahtopaistin etukäteen, kun sellainen tarjouksessa sattui olemaan.

Taannoin työväenopiston Nordic diet-ruokakurssilla valmistimme yrttikuorrutettua karitsan paahtopaistia ja sen innoittamana halusin kuorruttaa myös tavallisen naudan paahtopaistin. Saas nähdä miltä maistuu, ulkonäkö on ainakin tässä vaiheessa metka ja tuoksu huumaava.

Yrttikuorrutettu paahtopaisti
Kuorrutukseen jauhoin sauvasekoittimella puoli desilitraa oliiviöljyä, puoli teelusikallista suolaa, desilitran manteleita, neljä valkosipulinkynttä sekä muutaman oksan persiljaa, basilikaa ja timjamia. Levitin kuorrutuksen voissa ruskistetun ja suolatun & pippuroidun paistin päälle ja työnsin 125-asteiseen uuniin. Puolentoista tunnin kuluttua pitäisi paistin oleman sopivan kypsä, sisältä aavistuksen punertava.

Kypsän paistin vetäytyessä folion alla nostan uunin lämmön 225 asteeseen maa-artisokka-perunagratiinia varten. Jääkaapista löytyi muutama peruna ja maa-artisokan mukuloita kävin kaivamassa omasta puutarhasta. Kerrostelen kuoritut viipaleet vuokaan, ripautan väliin suolaa ja pippuria sekä liruttelen nesteeksi kermamaitoa.  Yritän tehdä oikein ohuita viipaleita, jotta gratiini ehtii kypsyä sen puolen tunnin aikana, jonka paisti vetäytyy.

 Pakastimeni pursuaa puolukoita, joten jälkiruoka oli helppo keksiä: punaherukkamehuun keitetty puolukkakiisseli. Makeutukseen käytin sekä tavallista sokeria että fariinisokeria, joka mukavasti pehmensi ja syvensi kiisselin makua. Suolaripauksen lisäsin myös, sillä muistan jostain lukeneeni pienen suolaripauksen vievän kiisselistä pois "veden maun".

Näillä eväillä jaksan varmasti lähteä illemmalla kuuntelemaan Oopperan kummitusta, johon onneksi tuli hankittua liput jo aikaa sitten.

Tähän loppuun vielä muisto viime viikolta - onneksi ehdin ikuistaa villiviinini ennen yöpakkasia; nyt näkymä on jo aivan lohduton.







maanantai 5. lokakuuta 2015

Gluteenittomat puolukkamuffinit

Pakastin pursuaa nyt mustikoista ja puolukoista, ja koska puolukkaa saattaa vielä tulla lisää, niin ajattelin tehdä pakkaseen puolukkapussin mentävän aukon käyttämällä sieltä aiemmin säilöttyjä pois. Siispä muffinipelti esille ja ohjetta laatimaan.

Gluteenittomat puolukkamuffinit tulivat juuri uunista, tuoksu ainakin on ihana. Reseptin perustana käytin mustikkamuffinien ohjetta mutta lisäsin kuivien aineiden sekaan 1 teelusikallisen kanelia ja ½ teelusikallista neilikkaa, sillä arvelin niiden sopivan puolukan makuun.

Gluteenittomat puolukkamuffinit
Raesokeri taittaa puolukan kirpeyttä ja rouskahtaa mukavasti

Puolukoita pääsi survoksen muodossa myös lauantaisten kaalikääryleitteni kaveriksi. Lihaliemellä, kermalla ja siirapilla valellut kääryleet sulivat suussa vaikka kermaa en käyttänytkään yhtä hövelillä kädellä kuin Mysi Lahtisen legendaarisessa ohjeessa kehotetaan. Enkä mitenkään malttanut odottaa yön yli vaan pistelin ensimmäiset kääryleet suihini kolmen tunnin paistamisen jälkeen...



Seuraavaksi täytyy etsiskellä ohjetta mustajuurikeittoon. En tosin ole vielä kurkistanut kohopenkkiini ovatko mustajuureni jo korjuukypsiä mutta ehkäpä tulevana viikonloppuna sen teen.