Joulua odotellessa

Jouluihmiselle meinasi tulla kiire! Tajusin aivan liian myöhään, että tänään on jo ensimmäinen adventti. Ei siis toiveitakaan ehtiä tehdä joulusiivousta tähän hätään muualla kuin keittiössä. Siellä vierähtikin sitten liki kaksituntinen, kun hiukan liian pitkäksi venähtäneen suodatinten vaihtovälin takia piti liesituuletinkin kuurata perusteellisemmin kuin normaalisti. Mutta oli ilo nauttia joulupuuroa puhtauttaan kiiltelevässä keittiössä :)

Koska joulupipareiden aika on vasta itsenäisyyspäivänä enkä torttujakaan ole ennättänyt paistaa, vaikka luumuhillo onkin jo ostettuna, niin turvauduin nopeatekoisiin kolapikkuleipiin ja maustekakkuun, jonka ohjeen tallensin Kotikokin nettisivuille. Oikeastaan tänään olisi pitänyt keskittyä opiskeluihin, mutta kas kummaa, sijaistoiminnot - jopa siivoaminen - tuntui natsaavan mielentilaani paljon paremmin...

Jouluihmisen onnen aikaa

Ehkäpä kahvikupillisen jälkeen jaksaisin paneutua itse asiaankin eli kaivaa koulukirjat esiin.

Ihan vain kannatuksen vuoksi

Liityin aikoinaan Helsingin Allergia- ja astmayhdistykseen ihan vain kannatuksen vuoksi. Sittemmin olen kyllä saanut kosolti mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa niin liiton kuin yhdistyksenkin lehdistä - ja olenpa tullut liiton kautta ryhtyneeksi myös vapaaehtoistöihin.

Eilinen iltapäivä hurahti yhdistyksen osastolla I love me -messuilla. Vaikken ole erityisen helposti ventovieraitten kanssa puheisiin ryhtyvä, samanhenkisten ihmisten kanssa oli kuitenkin matala kynnys keskustella.

Kaikkiin esitettyihin kysymyksiin minulla tietenkään ei ollut vastausta, mutta sitä meiltä vapaaehtoisilta toimijoilta ei edellytettykään. Olimme kuuntelevana korvana, vertaistukena ja apukäsinä, kun osaston vakituisella henkilökunnalla oli muuta puuhaa (toisin sanoen olivat varattuja toisten asiakkaiden/kävijöiden kanssa, joita osastolla riittikin välillä ihan ruuhkaksi asti).

Tänään pääsin käymään messuilla uudestaan, kun eilen en oman pestini takia ehtinyt siellä juurikaan kierrellä.

Mukaan tarttui mm. taivaallisen ihania karjalanpiirakoita, maustamatonta mustaa teetä ja kotimaisen tuottajan hampunsiemeniä iso pussillinen. Ainakin seuraavaan sämpylätaikinaan siemeniä aion lisätä ja luultavasti paahdan niitä myös sellaisenaan naposteltaviksi. Taidankin laittaa rautapannun kuumenemaan samantien...

Omena ja kaneli, match made in heaven

Omena & kaneli on tosiaan lyömätön yhdistelmä! Itselläni ei ole omenapuita, mutta kiitos ystävien olen tänä syksynä saanut omppuja runsain mitoin niin syötäväksi sellaisenaan kuin säilöttäväksi. Ja osa omenoista on tietysti saanut ylleen perinteisen kauratoskakuorrutuksen. Oma ohjeeni on yli 35 vuoden takaa eli peräisin koulun köksäntunneilta :)

Herkun olisi helposti voinut toteuttaa myös gluteenittomana, mutta tässä versiossa käytin ihan tavallisia kaurahiutaleita.

KAURATOSKAOMENAT

4 omenaa
½ dl vettä
75 g voita
3 dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
1 tl kanelia

Sulata voi. Sekoita keskenään kaurahiutaleet, sokeri sekä kaneli ja hämmennä ne voisulan joukkoon. Kuori omenat halutessasi, poista siemenkodat ja lohko omenat neljään osaan. Lirauta uunivuoan pohjalle hiukan vettä ja asettele omenalohkot vuokaan. Kaada päälle kauratoskakuorrutus ja paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Kokeile omenien kypsyyttä hammastikulla kahdenkymmenen minuutin paistamisen jälkeen ja jatka paistamista, jos omenat tuntuvat vielä  liian kovilta. Tarjoa haaleana kylmän vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Pussillinen pinaattia

Sain viikonloppuna ilokseni ison pussillisen pinaattia, joka huuhdottuna ja paksuimmat lehtiruodit riivittyinä täytti 4,3 litran kattilan. Siis ennen ryöppäämistä.

Voimakattilallinen

 

Ryöppäämisen jälkeen pinaattia oli jäljellä neljä nyrkinkokoista kasaa

Hakkasin valutetut ja kuiviksi puristetut pinaatit veitsellä hienommaksi ja pakkasin kahteen litran vetoiseen pakastepussiin ohueksi levyksi. Levystä on näppärä murtaa pieni pala vaikkapa aamun vihersmoothien joukkoon. Tämänaamuisessa tehojuomassa oli pinaatin lisäksi nektariini, puolikas avokado, puolikas banaani, ruokalusikallinen kaurahiutaleita, teelusikallinen vehnänorasta sekä nesteenä vettä ja appelsiinimehua.

Juoma piti hyvin nälkää kurissa parin tunnin ajan, mutta nyt on kyllä päivän ensimmäisen kahvimukillisen aika. Vastajauhetuista pavuista :)

Amerikkalaiset pannukakut ja englantilaiset suihkukoneet

Olin ajatellut lähteä tänään kaupungille tuulettumaan ja keräämään inspiraatiota kirjallisiin töihin, mutta jotenkin tuossa sadekuuron yllättäessä laiskuus iski.

Virkistävän kahvilakäynnin sijaan perehdyin tietokoneeni uumenissa lymyävään OneNote -muistikirjapalveluun. Vasta aivan hiljattain olen totuttanut itseni kirjoittamaan vaikkapa bussissa mieleen juolahtavat asiat kännykkäni muistioon, mutta läppärini läheskään kaikkiin ominaisuuksiin en ole tutustunut.  Aikani ihmeteltyäni totesin tarvitsevani lisäoppia joskus myöhemmin ja kaivoin esiin amerikkalaisten pannukakkujen ohjeen sekä vietin yksityisen herkkuhetken.

Mustikat, vadelmat ja vaahterasiirappi kruunasivat paksun pannukakun. Enkä kerro montako söin, en kuitenkaan kaikkia viittä ;)   








Tässä välissä piti juosta pihalle, kun mahtavasta jylinästä päätellen harjoiteltiin tulevan viikonlopun ilmailunäytöstä varten. Vaikken missään tapauksessa ole militaristi, niin olihan Midnight Hawksien harjoituksetkin jo upeaa nähtävää (ja kuultavaa), saati sitten varsinaiset esitykset.

On kyllä sääli, jos Malmin lentokenttä lakkautetaan ja rakennetaan tupaten täyteen. Kaavailtu 25.000 asukkaan määrä ylittää reippaasti vaikkapa Kallion asukasmäärän (19.363 / 1.1.2015) enkä voi ymmärtää miten palvelut julkisine liikennevälineineen pystyvät tuollaisen väkimäärän tarpeet tyydyttämään. Ja vaarana tietysti on, että ympärysalueilta (mm. Puistola, Jakomäki, Tapanila) katoavat niin omat terveysasemat, apteekit kuin kirjastotkin, kun palvelut keskitetään uudelle asuinalueelle. Ihan kaikkea kun ei nimittäin tarvitsisi keskittää.

Helppo hillopiirakka urakoinnin päätteeksi

Viikonloppuna kuurasin terassini lattian etikkavedellä. Kyllä - luit aivan oikein. En viitsinyt lähteä rautakauppaan ostamaan mitään tuhteja myrkkyjä vaan googlettelin hiukan ja päädyin hyväksi havaittuun etikkaan. Kummasti saivat liat ja sammaleet kyytiä, kun juuriharjalla kuurasin. Kovaa hommaahan se toki oli, ja seuraavalla kerralla yritän kyllä saada jostain painepesurin lainaksi.

Tänään sivelin lattian puunsuoja-aineella. Urakka jatkuu vielä kaiteitten käsittelyllä, mutta ehkä jonain toisena päivänä...

Palkinnoksi uurastuksesta (armoton sokerihiiri kun olen) paistoin helpon ja nopean hillopiirakan, jonka ohjeen tallensin Kotikokin nettisivuille. Piirakkaan on hyvä upottaa jääkaapista löytyvät viimevuotiset hillonjämät :) Onnistuisi se varmaan tuoreistakin marjoista, mutta kun ohje on vuosikymmenet kulkenut juuri hillopiirakan nimellä, niin käytetään sitten hilloja.

Piirakka hillosilmineen menossa uuniin

Kyllä kelpaa kohta nautiskella kahvit terassilla, kun aurinkokin jälleen näyttäytyy parin ukkoskuuron jälkeen.

Punaisten purkkien päivä

Pääsin eilen poimimaan ämpärillisen punaherukoita - ja kaikki yhdestä puskasta. Sitä puskaa on kyllä hoivattu rakkaudella. Herukoita jäikin vielä vähän, sillä alimmilla oksilla ne eivät vielä olleet ehtineet saada ihan tarpeeksi väriä.

Osan herukoista pakastin sellaisenaan ja lopuista keitin sokeroimatonta mehua, jota tuli lähes neljä litraa. Talven jälkiruokakiisseleitä varten mehua meni sellaisenaan pakasteeseen muutama purkillinen ja nyt aamupäivällä urakoin ensimmäisen erän punaherukkahyytelöä. Viime vuonna olin samassa puuhassa elokuun kolmannella viikolla, joten luonto on tänä kesänä hoitanut hommansa todella ajoissa.

Kyllä kelpaa nautiskella vaikkapa riistaherkkuja omatekoisen hyytelön seurana.

Puolen tusinan purkin aarre

Myöhemmin illalla (kun olen saanut haalittua lisää tyhjiä purkkeja) hyytelönkeittely jatkuu vaniljatangolla höystettynä. Kanelikin voisi sopia, uskallankohan testata... Onneksi kotona on jäätelöä, joten pääsen maistelelemaan keitoksiani heti tuoreeltaan. Punaherukkahyytelö ja vaniljajäätelö on nimittäin aika lyömätön yhdistelmä.

Kahvia ja muffinia

Iski ihan mahdoton "kahvileivän" himo, joka piti taltuttaa jollain nopsalla leivonnaisella. Vuosikymmenten takaa mieleen muistuivat kahvimuffinit, joilla herkuttelimme kesäpaikan maalaistalossa. Muokkasin reseptin gluteenittomaksi, maustoin taikinan raakakaakaojauheella ja tallensin ohjeen Kotikokin sivuille.

Herkkutusina

Jos kotoa olisi löytynyt suklaalevy, olisin rouhinut taikinaan muutaman suklaapalan mutta hyviltä muffinit maistuvat ilman suklaaextraakin.
 
Ulkona on hyytävän kylmä tuuli mutta ehkäpä kuuman kahvikupposen ja muffinin turvin tarkenisi hetken verran keinussa istuskella ja mietiskellä tulevaa istutussesonkia. Kenkälaatikkoaarre on täydentynyt pienilehtisellä basilikalla, lehtikaalilla ja kesäporkkanalla. Porkkananauha pääsee kohopenkkiin ensi viikolla, kun on otollinen aika istuttaa juurikasveja. Lehtikaalia on aikomus esikasvattaa, jos vain ehdin ryhtyä kylvöpuuhaan viikonlopun aikana. Istukassipulitkin on hommattu, tänä kesänä penkkiin pääsee perinteistä keltasipulia, kun muutamana aiempana vuonna olen kasvattanut punasipulia. Vaikkei kotitarveviljelyni tuloksista ole suuren suuria satotoiveita, on puuhastelu pihalla kuitenkin kaiken vaivannäön väärti :)

Hunajainen aamunaloitus

Hunajalla silattu verigreippi on uusin aamiaisihastukseni ja mikä parasta, myös sesonkiruokaa. Puolitan verigreipin illalla, laitan puolikkaat sopiviin kulhoihin, liruttelen päälle 1-2 teelusikallisen verran juoksevaa hunajaa ja jätän kelmulla peitettynä yöksi jääkaappiin. Aamusella pistelen sitten hunajaisenkirpeän herkun hyvällä ruokahalulla suihini. Ei voi kuin suositella!

Tänään on myös gluteenittomien leivonnaisten päivä. Karpalokaurakeksit ja luumukreemikääretorttu ovat kumpikin nopeita valmistaa ja kunhan ehdin, tallennan kyllä kääretortun ohjeen Kotikokin sivuille. Karpalokaurakeksit bongasin alunperin Kattimatikaisen kokkailuista, vaihdoin vain vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen ja kaurahiutaleina käytin Provenan Jumbo Oatsia.  Nyt juuri en malta keskittyä reseptinkirjoittamiseen, kun pannukahvi odottelee myssyn alla...

Karpalokaurakekseillä talttuu makeannälkä nopeasti

Perunajauhoilla saa kuohkean kääretorttupohjan

Ehtimistä rajoittaa tosin sekin seikka, että eilisen kirjastoreissun jäljiltä pinossa odottavat lukemistaan

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä
Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

Ja kuten hyvin tiedetään, lukemiseen on helppo uppoutua ja jättää kaikki muu sikseen...

Villisiankinkkua & amerikkalaisia pannukakkuja

Eilinen aamiaiskurssi oli inspiroiva vaikka täytyy myöntää, että congee, pinaatilla ja chilikastikkeella höystetty riisipuuro tai Lähi-idästä kotoisin oleva shaksuka, tomaattiliemessä kypsennetyt kananmunat, eivät oikein iskeneet omaan makuhermooni. Jälkimmäistä voisin kyllä syödä joskus iltapalaksi hyvän leivän kera mutta ei se oikein aamulla maistu. Amerikkalaisissa pannukakuissa aamutuimaan ei sen sijaan edelleenkään ollut mitään vikaa, croissanteista tai churroista puhumattakaan.

Sunnuntain kunniaksi päätin paistaa pannukakkuja myös tänään vaikka niitä jo eilenkin nautin. Perjantain blinikutsuilta oli jäänyt yli vajaa purkillinen kermaviiliä ja muutama viipale savustettua villisiankinkkua, joten muokkasin hiukan aiempaa pannukakkuohjettani korvaamalla suurimman osan maidosta kermaviilillä ja ripauttamalla osaan taikinaa jauhettua kardemummaa.  Ensimmäiset neljä pannukakkua paistoin maustamattomasta taikinasta villisikakinkun kaveriksi mutta kaksi viimeistä saivat kardemummasilauksen. Vaahterasiirapin kera tarjottuina kardemummapannukakut olivat täydellinen päätös sunnuntailounaalle.

Jonottaminen kannattaa aina

Ilokseni olen todennut, että jonottaminen kannattaa aina! Parisen viikkoa sitten pääsin jonosta työväenopiston ihastuttaville aamiais- ja brunssikursseille, ja eilen lykästi niin, että sain peruutuspaikan tänään alkavalle TSL:n Wordpress-kurssille.

Vegaaniksi en ole ryhtymässä mutta haluan tietää vegaaniruokavaliosta enemmän ja mikäpä sen mukavampi tapa kuin valmistaa brunssiherkut itse ja sitten nauttia ne hyvässä seurassa. Ehkäpä saan jonkun vinkin, jolla lähestulkoon inhokkini tofu alkaisi herättää minussa myönteisempiä tuntemuksia. Ja uusia aamiaisideoita varsinkin hitaisiin sunnuntaiaamuihin odotan myös innolla. Pataleipä on jo päässyt moneen aamuun mukaan, joka kerta erilaisilla jauhoilla. Kunhan ehdin, niin testaan sen myös gluteenittomana.

Wordpress-kurssista olen erityisen innoissani. Kun koskaan ei tiedä mitä "isona tekee", niin on hyvä päästä sisälle maailmanlaajuisen julkaisujärjestelmänkin saloihin. Ties vaikka ne viestintähommat vielä urkenee, kun aikansa alaa opiskelee. Ja tänään alkava kurssi oli kevään kursseista ainoa, joka sopi melko lailla täyteen tupattuun kalenteriini, joten peruutuspaikan saaminen oli tosiaankin lähes lottovoittoon verrattavissa.

Migreeniä ja muffineita

Päivän ohjelmani meni harmillisesti pipariksi ikävän migreenin takia. Onnekseni olin käynyt ruokaostoksilla jo eilen ja "vain" torppani siivouksen olin ajatellut tälle päivälle mutta väliinhän se siivous sitten jäi. Jo heti herättyä särki päätä, mutta en vielä siinä vaiheessa tajunnut sen olevan migreeniä vaan otin ihan normaalin päänsärkylääkkeen. Kolmen vartin kuluttua särky sen kun yltyi ja kun kuvioihin tuli todella epämiellyttävä kuvotus, ei auttanut kuin ottaa myös migreenilääke ja paeta takaisin pimeään ja viileään makuuhuoneeseen.

Kolmen tunnin makoilun jälkeen alkoi vihdoin hellittää ja uskalsin ajatella nousemista. Äkkinäisiä liikkeitä en edelleenkään voinut tehdä vaan kovin varoen piti hiipiä rappuset alakertaan ja ryhtyä kahvinkeittoon.

Kahvin jälkeen oli parempi olo ja mieli teki jotain herkkuakin kaiken kärsimyksen jälkeen. Niinpä tein pienen lenkin ulkona liukastellen ja kipaisin lähikaupasta levyn valkosuklaata - mielessäni siinteli kirpeänmakea leivonnainen puolukoista ja valkosuklaasta. Tallensin gluteenittomien puolukkamuffinien ohjeen Kotikokkien nettisivuille muidenkin iloksi.

Valkosuklaa pehmentää puolukan kirpeyttä

Nyt liedellä porisee kreikkalaistyylinen lihapata Stifado ja ihanien tuoksujen (valkosipuli, kaneli, laakerinlehti ja neilikka) siivittämänä taidan ryhtyä unelmoimaan tulevista matkoista. Niistä ei tosin ole vielä tietoakaan mutta ainahan voi haaveilla...

Pataleipä, ehkä helpoin leipä ikinä

Pataleipäohjeita on netti pullollaan mutta kun se kerran on niin hyvää, niin hämmennänpä soppaan vielä omankin ohjeeni. Ohjeeni on yhdistelmä kaikesta lukemastani ja serkulta saadusta vihjeestä käyttää leivinpaperia. Suhtauduin nimittäin kovin skeptisesti siihen irtoaako leipä tosiaan padasta ihan noin vain (voi olla, että irtoaa, en ole testannut) mutta leivinpaperin kanssa ei ainakaan ole mitään ongelmaa. Ja ainesten suhteet on todella helppo muistaa - vettä puolet jauhojen määrästä.

PATALEIPÄ

4 dl vettä
2,5 tl suolaa
8 dl jauhoja
1 tl kuivahiivaa

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpoiseksi (42-asteiseksi) ja anna suolan liueta nesteeseen. Sekoita jauhot ja kuivahiiva ja hämmennä ne veden joukkoon puuhaarukalla. Ei tarvitse vaivata, riittää, kun ainekset menevät sekaisin. Taikina jää melko löysäksi, siitä ei kannata huolestua. Itse vaihtelen jauhoja sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Yleensä n. 5 dl vehnäjauhoja ja loput 3 dl sitten muita kaapin sisällön mukaan; tämän aamuisessa oli 1 dl tattarijauhoja ja 2 dl neljänviljanhiutaleita.

Peitä taikinakulho kannella tai kelmulla (ei ihan umpitiiviisti) ja jätä lepäämään 8-12 tunniksi huoneenlämpöön. Eli kun teet taikinan illalla, saat aamulla rapeakuorista lämmintä leipää. Tai päinvastoin, tee taikina aamulla, niin saat lämpimän leivän iltapalalle.

Aamulla (tai illalla) laita 2-3 litran vetoinen, mielellään kannellinen pata kylmään uuniin ja kytke uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Uunin kuumetessa kumoa kohonnut taikina keskelle leivinpaperiarkkia ja nostele tarvittaessa taikinan reunoja keskemmälle, mikäli taikina leviää kovin laajalle. Halutessasi ripottele hiukan jauhoja taikinakasan päälle ja vedä siihen terävällä veitsellä pari viiltoa.

Kun uuni patoineen (ja kansineen) on kuumentunut, ota tulikuuma pata varoen uunista ja nosta leipätaikina leivinpapereineen pataan. Jos padassa on kansi, laita kansi padan päälle ja nosta koko komeus uuniin. Paistoaika kannen kanssa ensin 30 minuuttia, sitten kansi pois ja pata leipineen saa paistua uunissa vielä 15 minuuttia. Kuoresta tulee kyllä rapea vaikka paistaisi koko paistoajan ilman kanttakin mutta kun omassa padassani on riittävää kuumuutta kestävä kansi, niin leipä on aluksi saanut olla kannen alla.

Kun koko 45 minuuttia on kulunut, ota pata pois uunista ja nosta leipä leivinpaperin kulmista jäähtymään ritilälle. Älä peitä millään, niin kuori pysyy rapeana. Sitten tuskallinen odotus ihanien tuoksujen keskellä, kunnes leipä on sen verran jäähtynyt, että sitä voi leikata. Ja kyllä, maku on taivaallinen!

Tämän helpommaksi leivän teko ei enää voi tulla. Taikinaa ei tarvitse vaivata kulhossa eikä leivinpöydällä eikä pataakaan tarvitse tiskata leivinpaperia käytettäessä. Oma patani on legendaarinen Sarpanevan punainen emaloitu valurautapata.

Suolan määrää voi toki halutessaan vähentää. Nykyisin ei taida varsinaisia teelusikoita enää ollakaan, kahvilusikkahan on paljon pienempi kuin entisajan teelusikka, ja suolan mittasin siis pienehköllä kahvilusikalla.

Savuporokiusaus

Vaikka paukkupakkaset alkavatkin tällä erää olla ohi, on silti kiva tehdä jotain uuniruokaa. Savupororouhe on oiva aines niin piirakoihin kuin kiusauksiin ja tänään siitä muhii uunissa jälkimmäinen. Jotta saisin mukaan hiukan terveellisyysnäkökohtaa, käytin perunoiden lisäksi vähän porkkanaa ja palsternakkaa, ja nesteeksi sekä ruoka- että kuohukermaa. Savuporokiusauksen ohjeeni tallennan Kotikokin nettisivuille. Suolakurkkuja en taida uskaltaa kiusauksen kanssa syödä tai muuten on huomisen silmäpussit taattu. Kaveriksi pääsevät miniluumutomaatit, jotka harmikseni eivät sinällään maistuneet oikein miltään mutta antavathan ne väriä siinä kiusauksen kyljessä.

Kiusaus on nyt ollut uunissa toista tuntia ja tuoksu alkaa olla sietämättömän hyvä.

Vielä vartti pitäisi malttaa odottaa...

Jälkiruoaksi pitänee kaivella pakastimesta pelkkiä marjoja, ettei mene kermalla (ja rasvalla) herkuttelu aivan överiksi.

Loppuilta taitaa kulua sohvan uumenissa markkinontiviestinnän kirjojen parissa. Huomenna on sitten taas ulkoilun vuoro; lumitöihin taitaa ainakin päästä ja mikäs sen parempaa hyötyliikuntaa!

Antti joulun aloittaa

Soma tonttutyttö löysi paikkansa vessan ovenkahvasta

"Antti joulun aloittaa, Tuomas tupaan taluttaa, paha Paavo pois sen ajaa" - tätä sananlaskua olen noudattanut jo vuosikaudet joulukoristelun aloituksen suhteen. Valot ulos kaariporttiin olen tosin virittänyt jo pyhäinpäivänä pimeyttä karkottamaan mutta nepä eivät olekaan jouluvalot vaan kaamos- tai kausivalot :)

Olen siis jouluihminen ja tonttuja löytyy huushollistani Antinpäivästä alkaen vähän sieltä ja täältä. Toki myös sydämiä, joulupalloja, kulkusia, köynnöksiä... Ja paljon punaisia tyynyjä ja torkkuhuopia.

Takka ja tontut kuuluvat yhteen

Halkokorikin on saanut oman tonttunsa

Tämä peltinen pukki matkasi kotiini Kööpenhaminasta

Gdanskin pukki vahtii toistaiseksi vielä tyhjiä herkkuvateja

Tonttujen ohella olen viehättynyt myös lumiukoista. Niinpä niillekin on oma asetelmansa keittiön viinikaapin päällä. "Lammen jäällä" mahalaskua vetelevä kreppipaperitonttu on kymmeniä vuosia vanha, jo hiukan reissussa rähjääntynyt mutta sopii vallan mainiosti lumiukkokuvaelmaan.

Kunhan saan herkkuvadeille vielä pähkinöitä & rusinoita, pipareita ja suklaata, niin opiskelujen loppusuora saa kaivattua kannustusta. Vaikka olenkin todennut sisälläni asustavan pienen mainosmiehen, niin ei se mainonnan teko helppoa ole - kyllä se pienen lisäbuustin tarvitsee. 

Akuuttiin hätään auttavat nopsasti valmistuvat Viivin ja Wagnerin keittokirjasta kotoisin olevat Kolapikkuleivät

100 g voita

3/4 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 rkl siirappia

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Kolapikkuleipätangot menossa uuniin

Vatkaa voi, sokeri, vaniljasokeri ja siirappi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää vaahtoon. Jaa taikina neljään tai viiteen osaan ja pyörittele ne peukalonpaksuisiksi tangoiksi. Nosta tangot leivinpaperin päälle ja painele ne haarukalla pitkittäissuuntaan litteiksi ja raidallisiksi. Paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 14 minuuttia. Leikkaa tangot lämpiminä vinoviipaleiksi.

Valmiit kolapikkuleivät näyttävät kuvassa kalpeammilta kuin ne oikeasti ovat

Karjalanpaisti ja juuresmuusi, juurevaa perusruokaa

Kaupassa osui silmiini 900 gramman rasia karjalanpaistilihoja ja kun tiesin kotona olevan palsternakan sekä lantun jämät ja pari porkkanaa, niin viikonlopun ruokalista oli helppo laatia: Karjalanpaistia ja juuresmuusia.

Hetkisen surffailin netissä karjalanpaistiohjeita silmäilemässä ja hämmästelin hiukan reseptien kirjoa. Omaan versiooni en käyttänyt kuin possun- ja naudanlihaa (60/40 paketin tuoteselosteen mukaan), suolaa, vettä ja sekä mauste- että mustapippureita. Pippureistakin oli kahta koulukuntaa - toisen mukaan perinteinen pippuri on juuri maustepippuri, kun taas toinen koulukunta suosi mustapippuria. Minä pistin riidan puoliksi ja käytin kumpaakin.

Lykkäsin uunivuokani ensin 225 asteeseen pariksikymmeneksi minuutiksi ja alensin lämmön sen jälkeen 150 asteeseen, jossa paisti muhi vielä kolme tuntia ja vartin; sitten oli nälkä jo niin kestämätön, että oli pakko päästä maistamaan.

Juuresmuusiani varten keitin jauhoisten perunoiden kaverina paloitellut lantun, palsternakan ja porkkanat. Survokseen lisäsin kohtalaisen lohkareen voita, suolaa ja kunnon täysmaitoa.

Ja kyllä, oli ihan mielettömän hyvää!

Annos ei ole kauneudella pilattu mutta maku oli mahtava

Veitsi oli kattauksessa täysin turha, liha oli kypsynyt niin mureaksi, että rikkoutui säikeiksi pelkällä haarukalla.

Loput maidosta päätyy huomenna pullataikinaan. Korvapuustihimo on kasvanut niin suureksi, että jotain sen eteen on tehtävä. Ehkäpä paistan myös mustikkapiirakan ja muistelen samalla mennyttä kesää...

Kylmän päivän uuniruokia: yrttikuorrutettu paahtopaisti ja maa-artisokka-perunagratiini

Jokseenkin viluisa päivä tänään, joten ruoaksi valikoitui kuin itsestään jotakin uuniin menevää. Toki olin ennakoinut viikonloppua ostamalla paahtopaistin etukäteen, kun sellainen tarjouksessa sattui olemaan.

Taannoin työväenopiston Nordic diet-ruokakurssilla valmistimme yrttikuorrutettua karitsan paahtopaistia ja sen innoittamana halusin kuorruttaa myös tavallisen naudan paahtopaistin. Saas nähdä miltä maistuu, ulkonäkö on ainakin tässä vaiheessa metka ja tuoksu huumaava.

Kuorrutukseen jauhoin sauvasekoittimella puoli desilitraa oliiviöljyä, puoli teelusikallista suolaa, desilitran manteleita, neljä valkosipulinkynttä sekä muutaman oksan persiljaa, basilikaa ja timjamia. Levitin kuorrutuksen voissa ruskistetun ja suolatun & pippuroidun paistin päälle ja työnsin 125-asteiseen uuniin. Puolentoista tunnin kuluttua pitäisi paistin oleman sopivan kypsä, sisältä aavistuksen punertava.

Kypsän paistin vetäytyessä folion alla nostan uunin lämmön 225 asteeseen maa-artisokka-perunagratiinia varten. Jääkaapista löytyi muutama peruna ja maa-artisokan mukuloita kävin kaivamassa omasta puutarhasta. Kerrostelen kuoritut viipaleet vuokaan, ripautan väliin suolaa ja pippuria sekä liruttelen nesteeksi kermamaitoa.  Yritän tehdä oikein ohuita viipaleita, jotta gratiini ehtii kypsyä sen puolen tunnin aikana, jonka paisti vetäytyy.

 Pakastimeni pursuaa puolukoita, joten jälkiruoka oli helppo keksiä: punaherukkamehuun keitetty puolukkakiisseli. Makeutukseen käytin sekä tavallista sokeria että fariinisokeria, joka mukavasti pehmensi ja syvensi kiisselin makua. Suolaripauksen lisäsin myös, sillä muistan jostain lukeneeni pienen suolaripauksen vievän kiisselistä pois "veden maun".

Näillä eväillä jaksan varmasti lähteä illemmalla kuuntelemaan Oopperan kummitusta, johon onneksi tuli hankittua liput jo aikaa sitten.

Tähän loppuun vielä muisto viime viikolta - onneksi ehdin ikuistaa villiviinini ennen yöpakkasia; nyt näkymä on jo aivan lohduton.

Gluteenittomat puolukkamuffinit

Pakastin pursuaa nyt mustikoista ja puolukoista, ja koska puolukkaa saattaa vielä tulla lisää, niin ajattelin tehdä pakkaseen puolukkapussin mentävän aukon käyttämällä sieltä aiemmin säilöttyjä pois. Siispä muffinipelti esille ja ohjetta laatimaan.

Gluteenittomat puolukkamuffinit tulivat juuri uunista, tuoksu ainakin on ihana. Reseptin perustana käytin mustikkamuffinien ohjetta mutta lisäsin kuivien aineiden sekaan 1 teelusikallisen kanelia ja ½ teelusikallista neilikkaa, sillä arvelin niiden sopivan puolukan makuun.

Raesokeri taittaa puolukan kirpeyttä ja rouskahtaa mukavasti

Puolukoita pääsi survoksen muodossa myös lauantaisten kaalikääryleitteni kaveriksi. Lihaliemellä, kermalla ja siirapilla valellut kääryleet sulivat suussa vaikka kermaa en käyttänytkään yhtä hövelillä kädellä kuin Mysi Lahtisen legendaarisessa ohjeessa kehotetaan. Enkä mitenkään malttanut odottaa yön yli vaan pistelin ensimmäiset kääryleet suihini kolmen tunnin paistamisen jälkeen...

Seuraavaksi täytyy etsiskellä ohjetta mustajuurikeittoon. En tosin ole vielä kurkistanut kohopenkkiini ovatko mustajuureni jo korjuukypsiä mutta ehkäpä tulevana viikonloppuna sen teen.

Puolukkapiirakka kinuskikastikkeella

Illan saunavieraita varten piti loihtia jotain hyvää kahvin kanssa. Koska olen perso makealle, kehittelin puolukkapiirakan höystettynä paksulla kinuskikastikkeella. Piirakka on myös gluteeniton, joten se sopii monenlaiselle herkuttelijalle.

Taikinaan tuli mausteeksi ripaus kardemummaa sekä kanelia ja vaniljasokeria

Piirakka on vielä uunissa, joten mausta tai ylipäänsä onnistumisesta ei vielä voi sanoa mitään - mutta kun aineet on hyvät, niin ei kai lopputuloskaan muuta voi olla :)

Uuniin menossa

KINUSKINEN PUOLUKKAPIIRAKKA

100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa

2 dl puoukoita

Kinuski
1 dl kermaa
1 dl fariinisokeria

Aloita keittämällä kinuski miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia. Itse jouduin tällä kertaa korvaamaan fariinisokerin 0,5 dl tavallista sokeria, 0,5 dl raakaruokosokeria sekä lorauksella tummaa siirappia.

Vaahdota voi ja sokeri, lisää kananmuna reippaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen kerman kanssa.

Vuoraa tasapohjainen vuoka (halkaisijaltaan noin 23 cm) leivinpaperilla. Helpoiten se onnistuu, kun käytät leivinpaperin nopeasti vesihanan alla, puristelet kastuneen paperin ruttuun ja oiot uudelleen. Tämän jälkeen pehmeä paperi on helppo muotoilla vuokaan.

Levitä nuolijan avulla puolet taikinasta vuokaan. Valuta pinnalle pari lusikallista kinuskikastiketta ja levitä päälle loput taikinasta. Kaada puolukat taikinalle, valuta pinnalle puolet jäljellä olevasta kinuskikastikkeesta ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Uunista otettuasi valuta loput kinuskista kuuman piirakan päälle ja jätä jäähtymään.

Puolukkapiirakka toscakuorrutuksella

En mitenkään malttanut odottaa viikonloppuun asti, kun sattumalta näin tänään HS Ruoka-sivustolla puolukka-toscakakun ohjeen. Mantelilastut jouduin kipaisemaan kaupasta mutta muuten ainekset tähän helppoon kakkuun löytyivät kotoa. Ja veikkaan, että ohjeen lopussa mainittu vaniljakastike ei ole tarpeen; jäätelönokareen voisin ehkä kakkuviipaleen komistukseksi laittaa, jos sitä sattuisi olemaan.

No niin, päivitys jäi eilen kesken, kun tuli yllättäen muuta tähdellisempää tekemistä :) Mutta toscakuorrutteinen puolukkakakku oli tosiaankin mielettömän hyvää - makea toscka tasasi hyvin puolukan kirpeyttä. Tätä teen ehdottomasti toistekin, nyt kun niitä puolukoita riittää.