112-päivä

Tänään 11. helmikuuta on valtakunnallinen 112-päivä, ja sen kunniaksi kannattaa tsekata palovaroittimen paristojen toimintakunto. Toki tuo homma kannattaa tehdä useamminkin kuin kerran vuodessa, mutta ainakin siis tänään.

112-päivänä kampanjoidaan myös anafylaksian eli hengenvaarallisen allergisen reaktion nopean ensiavun puolesta. Allergia- ja astmaliiton vapaaehtoisena somelähettiläänä sain testattavaksi Epipen-injektorin. Harjoituskynässä ei ole adrenaliinia eikä neulaa, mutta muutoin se käyttäytyy oikean injektorin tavoin.

Kynä ennen käyttöä, sininen turvakorkki paikallaan

Käyttö oli helppoa, sillä kynässä (injektorissa) oli selkeät ohjeet. Turvakorkin poistamisen jälkeen kynä isketään napakasti reiden sivuun. Injektorin voi tarvittaessa pistää reiteen vaikkapa farkkujen läpi, kunhan ei osu saumakohtaan.

Käytön jälkeen oranssi pää eli pistospää pidentyy

Itselläni ei ole diagnosoitu allergioita, vaikka silloin tällöin saankin varsin viheliäisen nokkosrokkokohtauksen. Toistaiseksi omat urtikariakohtaukseni eivät ole turvottaneet hengitysteitä, joten en ole tarvinnut adrenaliinia vaan olen selvinnyt antihistamiinipillereillä. Halusin kuitenkin kokeilla Epipen-kynän käyttöä, jotta voin heti olla avuksi, jos joku tuntematon kanssakulkija joskus saa anafylaktisen shokin ja häneltä löytyy injektori, jota hän ei itse sillä hetkellä pysty käyttämään.

Kannustan kaikkia katsomaan esimerkiksi tämän Allergia- ja astmaliiton videon, jotta anafylaksian ensiapu tulee tutuksi!

Ihan vain kannatuksen vuoksi

Liityin aikoinaan Helsingin Allergia- ja astmayhdistykseen ihan vain kannatuksen vuoksi. Sittemmin olen kyllä saanut kosolti mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa niin liiton kuin yhdistyksenkin lehdistä - ja olenpa tullut liiton kautta ryhtyneeksi myös vapaaehtoistöihin.

Eilinen iltapäivä hurahti yhdistyksen osastolla I love me -messuilla. Vaikken ole erityisen helposti ventovieraitten kanssa puheisiin ryhtyvä, samanhenkisten ihmisten kanssa oli kuitenkin matala kynnys keskustella.

Kaikkiin esitettyihin kysymyksiin minulla tietenkään ei ollut vastausta, mutta sitä meiltä vapaaehtoisilta toimijoilta ei edellytettykään. Olimme kuuntelevana korvana, vertaistukena ja apukäsinä, kun osaston vakituisella henkilökunnalla oli muuta puuhaa (toisin sanoen olivat varattuja toisten asiakkaiden/kävijöiden kanssa, joita osastolla riittikin välillä ihan ruuhkaksi asti).

Tänään pääsin käymään messuilla uudestaan, kun eilen en oman pestini takia ehtinyt siellä juurikaan kierrellä.

Mukaan tarttui mm. taivaallisen ihania karjalanpiirakoita, maustamatonta mustaa teetä ja kotimaisen tuottajan hampunsiemeniä iso pussillinen. Ainakin seuraavaan sämpylätaikinaan siemeniä aion lisätä ja luultavasti paahdan niitä myös sellaisenaan naposteltaviksi. Taidankin laittaa rautapannun kuumenemaan samantien...

Vapaaehtoista vertaistukea

Olen ollut muutaman vuoden ajan Allergia- ja astmaliiton jäsen. Liityin jäseneksi alunperin hetken mielijohteesta ihan vain kannatuksen vuoksi, sillä itselläni ei ole diagnosoitua astmaa, allergioita tai yliherkkyyksiä.

Jäsenyys on ollut mukava lisä elävässä arjessa, hajusteettomia pesuaineita sekä ihovoiteita olen käyttänyt jo pitkään eli tiedostamattomastikin ollut hyvällä asialla. Tänä kesänä jäsenyys sai kuitenkin ihan uuden mittakaavan liittyessäni liiton vapaaehtoisten Somelähettiläiden joukkoon.

Ajanhenkiset Some-päivän tarjottavat

Tänään me lähettiläät kokoonnuimme ensimmäistä kertaa Allergiatalolle verkostoitumaan ja perehtymään vapaaehtoisuuteen sekä vertaisuuteen. Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa ja kotiinviemisiksi saimme roppakaupalla tietoa ja tukea.

Edelleenkään en ole allerginen enkä astmainen mutta erittäin mielelläni levitän vaikkapa tuoksuttomuuden ilosanomaa. Eikä kemikaalikuorman keventäminenkään kuulosta yhtään hullummalta, joten taidanpa tästä lähtien entistä tarkemmin tutkailla tuoteselosteita ja pyytää lähikauppani valikoimiin useampia Allergiatunnuksella merkittyjä tuotteita.