Kenkälaatikollinen aarteita

Kuluneella viikolla oli niin upean aurinkoisia kevätpäiviä, että istutuspuuhat tulivat ihan väkisinkin mieleen. No, nyt on taas kovin harmaa ja pilvinen sää (ja luntakin vielä liialti) mutta suunnitteluahan ei mikään estä.

Tapaan heittää siemenpussit talteen sopivankokoiseen kenkälaatikkoon, joka majailee keittiön laatikoston päällä. Osa aarteista on harmillisesti jo elämänsä ehtoopuolella mutta ainahan sitä voi silti yrittää - kasvuvoima on toisinaan ihan uskomaton. Ja eihän siinä menetä kuin muutaman (vanhentuneen) siemenen ja hiukkasen aikaa, jolleivät kaikki idäkään.

Seuraavaksi pitäisi varmaan laatia tämän kauden viljelysuunnitelma. Jo olemassaolevien siementen kirjo on laajahko:
ruohosipuli
taitepapu
mustakaali
mustajuuri
baby leaf-salaatti
kyssäkaali
punajuuri
vuonankaali
kesäkurpitsa
chili
japanilainen maustevihannessekoitus
ruukkupapu
punalehtinen basilika
krassi

ja arvata saattaa, että mieli tekee laittaa myös perunaa, retiisejä, tilliä, punasipulia...

Seuraavalla kauppareissulla pitää ostaa pari pussia kylvömultaa ja jokunen turve- tms. ruukku, jotta pääsee tositoimiin. Hiukan myöhemmin on sitten lavakaulusten ja puutarhamullan vuoro - naapuritontilta kaadettiin jokunen viikko sitten valtava koivu, joka varjosti pihaani aika lailla. Innolla odotan kuinka paljon enemmän aurinko tulevana suvena pihalleni paistaa!

Kirjastosta eilen lainattujen Kurt Nuotion, Donna Leonin, Sami Parkkisen ja Selja Ahavan kirjojen kanssa kilpailevat "puutarharaamattuni", jotka valtaavat sijaa niin sohva- kuin yöpöydältäkin.

Ihan kohta täytyy ryhtyä tutkailemaan kuun vaiheita - vaikka kuupäiväkirjani onkin viimevuotinen, niin enköhän saa siitä silti riittävästi osviittaa tällekin vuodelle. Ja ainahan voin tarkistaa asian mainiosta Eilistä & Paistoa -blogista, jossa Johanna pitää lukijansa ajan tasalla otollisista kylvöpäivistä :)

Kaalikoukussa

Tänään olen ollut jokseenkin toimelias: aamulla siivosin torppani, sitten kävin kylässä kahvilla ja lyhentämässä verhot (silitettävällä palttausnauhalla se sujui kuin tanssi) ja köröttelin vielä bussilla puutarhamyymälään hakemaan lisää silmäniloa plantaasilleni. Minullahan ei juurikaan kasva kukkivia perennoja vaan hoidan vuosittaisen silmänilon kulloisenkin mielialan mukaisilla kesäkukilla. Tänään mukaan tarttui tarjouksesta neljä pelakuuta ja kolme tähtisilmää. Pelakuut kannoin kotiin mainiossa pehmeästä muovista tehdyssä kantokorissa, joka päätyy ilmalämpöpumpun ulkoyksikön alle keräämään lauhdevettä. Toivottavasti kori kestää pakkasta paremmin kuin tavallinen pesuvati, jonka pohja halkesi talvella sitä tyhjentäessäni. Olisi oikeastaan pitänyt ostaa koreja samantien kaksi, toisella olisi ollut kätevä kuljettaa kitkettyjä rikkaruohoja pihan toiselta laidalta kompostille. No, mikäänhän ei estä tekemästä uutta reissua vaikkapa huomenissa, jolloin pyhästä huolimatta puutarhamyymälät saavat olla auki.

Tähtisilmät ilahduttavat keittiön ikkunan edessä

Ruokakaupassa pyörin puutarhamyymälääkin pidempään ihmetellen mitä tekisi mieli. Koska kotona odotti aiemmin ostettu varhaiskaali, valitsin sen seuraksi possun sisäfilettä. Hyytävän kylmässä tuulessa grillin sytytys ei meinannut millään onnistua mutta neljännen tulitikun jälkeen näytti siltä, että hiillos olisi sittenkin tulossa. Piskuinen kiinalainen katukeittiöni riittää kotikokkailuihin silloin, kun tekeillä ei ole kovin monimutkaisia ja aikaavieviä ruokia.

Viisi minuuttia per kylki jätti kaalin mukavan rapeaksi

Grillatusta kaalista taisi tulla tämän kesän hittini. Sitruunankuorella ja hunajalla maustetulla voisulalla sivellyt kaalit suorastaan sulivat suussa vaikka jätinkin lohkot mukavan rapsakoiksi. Maku oli tosiaan taivaallinen. Ajoitus oli kaiken lisäksi täydellinen: sain juuri syötyä ennen raskaasti pisaroivan sateen alkua :)

Muut pihapuuhat jääkööt odottamaan huomista. Ajankulussa auttaa Ayanna Mathisin Huonetta ja sukua, ja ehkäpä palaan vielä Tiklinkin pariin. 

Kevättä odotellessa

Poden edelleen kättäni, joten kirjapinot seuraavat toistaan. Eilen haetussa pinossa on mm. Reidar Palmgrenin Tunneli, Erland Loen Tosiasioita Suomesta, Katarina Eskolan Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin (Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920), Kajsa Ingemarssonin Vettä vain, Laura Honkasalon Eropaperit sekä Avainnovelleja 1900-luvulta. Varsin monipuolinen kattaus, siis. Luultavasti ennen pyhiä täytyy käydä kirjastossa vielä kertaalleen, jotta lukemista varmasti riittää maanantai-iltaan asti.

Pahinta viherpeukalouteen liittyvää tuskaa voin yrittää helpottaa "pienellä puutarharaamatullani", Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa, jonka ensin löysin kirjastosta viime keväänä ja sittemmin ostin omaksi. Taimimultaa olen jo hankkinut ja itse asiassa KodinKukat on lähettänyt tilaamani taimet jo matkaan. Huomenna on siis tiedossa postireissu - ja mielenkiintoinen sellainen, sillä en yhtään muista mitä tulin mansikantaimien lisäksi tilanneeksi.

Tänä vuonna kohopenkkiin löytävät tiensä ainakin kuvan lehtikaali, pavut sekä vuonankaali. Ennestään löytyi mustajuuren, retiisin ja kesäkurpitsan siemeniä ja punasipulia täytyy ehdottomasti laittaa. Sekä perinteiset ämpäriperunat - viljelykierron takia olen siirtynyt perunoissani ämpäri-istutukseen. Kolmesta neljästä ämpäristä saan hyvät maistiaiset uusista perunoista ja ämpärissä ne ehtivät jo juhannukseksi.

Ja voisiko uskoa, että ylemmän kuvan olen napannut keittiöni ikkunasta parisen viikkoa sitten ja narsissit kuvasin tänään... Ehkäpä puutarhakirjaan oikein tarmokkaasti uppoutumalla lumikin sulaisi nopeammin; sitä odotellessa.

Orastavaa toivoa

Otsikko taitaa valitettavasti olla optimistisempi kuin minä itse. Tänään toinen akupunktiosessio ei tuottanut toivottua tulosta, joten vaihdettiin järeämpiin toimenpiteisiin. Viikon massiivinen kuuri tulehduskipulääkettä ja keskiviikkona siinä välissä uudelleen lääkäriin. Jollei vieläkään mitään helpotusta, niin diagnoosi vaihtunee ja sairausloma pitenee entisestään, nyt sitä jatkettiin tämän viikon loppuun.

Vihlovasta kivusta huolimatta koitan etsiä myönteisiä puolia tähän pakkolepoon. Jos asento on oikea ja kirja riittävän hyvä, hälvenee kipu mielestä siksi aikaa, kun tarina tempaa mukaansa. Menekki on kuluneen viikon aikana ollut noin kirja per päivä:

Maria Romantschuk: Ei rouva presidentti
Armas Alvari: Ajanvietenovelleja
Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Maija Karhi: Samppanjaluonne, minäkö?
Jamie Ford: Hotelli Panama
Robert Goolrick: Luotettava vaimo
Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa
Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

Helmiä näistä olivat Fletcherin ja Strachanin kirjat, eikä Bakkerkaan hullumpi ollut. 

Herneenversot ikkunalla antavat nekin vähän toivoa paremmasta. Kiitos Marttojen vinkin - viinirypälerasiahan on luonnostaan pienoiskasvihuone :) Jo viikossa olen saanut kunnon sadon.

 

Perjantai ja kolmastoista päivä

Pahaenteiseltä kuulostava yhdistelmä - perjantai ja kolmastoista päivä - oli tässä huushollissa oikein hyvä päivä. Töistä palaajaa odotti siivottu koti ja pellavalakanoissa kelpaa unta odotellessa tarttua yöpöydällä päällimmäisenä pinossa odottavaan Jessica Brockmolen kirjaan Kirjeitä saarelta, jonka takakannen teksti lupaa viedä lukijan kahdelle mantereelle ja kahteen aikakauteen.

Mankelia havittelen silloin tällöin, sillä pellavalakanoitten silitys ei ole maailman helpointa hommaa. Mankelinomistajilta kuulisin mielelläni kommentteja tuleeko mankelia käytettyä vai onko se jäänyt turhakkeeksi kodinhoitohuoneen nurkkaan?






Vaikka minulla olisi ihan hyvää aikaa siivota itsekin, olen ulkoistanut osan hommasta. Joka neljäs perjantai luonani käy siivooja ja voitte uskoa, että niinä päivinä on aivan luksusta tulla työpäivän jälkeen kotiin! Ja ei, siivoojan käyttäminen ei ole elitismiä. Siivouksesta hyötyy myös yhteiskunta, olenhan osaltani työllistämässä suomalaista yksityisyrittäjää. Sitäpaitsi kotitalousvähennyksen ansiosta kustannus on hyvin kohtuullinen (sama raha kuluisi turhempaankin) ja mielelläni käytän rahani näin sekä hemmottelen samalla itseäni. Jokohan kello olisi niin paljon, että kehtaisi loikata lakanoihin...

Lukeminen on taitolaji

Luin Savon Sanomista varsin mielenkiintoisen artikkelin, joka liittyy yhteen lempiharrastuksistani - lukemiseen. Muistan hyvin itsekin muutaman vuoden takaisen jakson, jolloin töissä oli niin mieletön kiire ja isoja projekteja meneillään, etten vapaa-ajalla kerta kaikkiaan pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin aikakauslehtiin. Juuri ja juuri saatoin kahlata parisivuisen jutun läpi mutta pääsääntöisesti vain selailin sivuja ja katsoin kuvat.

Olin tilanteesta kauhuissani, sillä olen lukenut aina. Opin lukemaan jo paljon ennen kouluunmenoa ja siitä lähtien kirjoja on kulunut tasaiseen tahtiin välillä yhden, välillä useamman kirjan viikkovauhdilla. Koitin aina välillä tarttua johonkin mielenkiintoiseen kirjaan mutta ajatus ei kerta kaikkiaan pysynyt kasassa; muutaman hetken jälkeen huomasin kyllä kääntäneeni useampiakin sivuja mutta ei pienintäkään muistikuvaa mistä olin lukenut.

Vasta kun työstressi hellitti ja projektit alkoivat olla loppusuoralla, pystyin kuukausien tauon jälkeen ottamaan kirjan ja lukemaan sen alusta loppuun. Mikä nautinto oli tajuta, että lukemisen taito oli palannut! Kirjat antavat niin paljon - ei tarvitse kuin valita oikeanlainen kirja kulloiseenkin mielentilaan ja koko maailma on avoin.

Luen harvoin useita kirjoja yhtä aikaa mutta nyt on taas sellainen tilanne, että keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen. Pitää siis olla eri kirja yöpöydällä iltalukemiseksi ja eri kirja päivän mahdollisia joutilaita hetkiä varten. Nyt kun ajatuksia härnäilee luovaan kirjoittamiseen liittyvät asiat, päivälukemistossa on Tom Lundbergin Tuhannen taalan juttu sekä Anu Kantolan ja Tuomas Mörän Journalismia! Journalismia?, joista voi haukata vaikka palasen kerrallaan. Yöpöydältä löytyy sitten Geishan muistelmat (Arthur Golden), joka on hetkittäin niin hurjaa luettavaa, että sekin olisi viisainta siirtää olohuoneeseen ja valita sänkylukemiseksi jotakin vähemmän tunteitanostattavaa. Mutta yhtä kaikki, pystyn kuitenkin lukemaan!

Lukutaitoinen ihminen ei koskaan ole yksin.