Taisteluni

Taisteluni espanjansiruetanoita vastaan on alkanut. Kaksi viikkoa sitten löysin plantaasiltani ensimmäisen, viime viikolla toisen ja eilisen sadekuuron jälkeen niitä oli jo lähes armeijan verran.

Toki hävitin ne kaksi ensin havaittuakin, mutta jostain niitä vaan on tullut lisää. Sen lisäksi, että espanjansiruetana on haitallinen vieraslaji, on se jo kokonsakin takia äärimmäisen epämiellyttävä.

Edes rukkaskädellä en halunnut niihin jötkäleisiin koskea, joten eilisiltana piti salamannopeasti keksiä tapa niiden poimimiseen. Avuksi löytyi juuri sopivankokoinen istustuslapio, jolla nakkasin etanat ämpäriin - ja niin brutaalia kuin se onkin, ämpärin pohjan täytyttyä päälle kiehuvaa vettä...

Hetken ihmettelin minne sen ämpärini operaation jälkeen tyhjennän, mutta valutin sitten vedet katualueen sadevesikaivoon ja kaadoin muun sisällön piharoskikseen. Ei tosiaankaan mieltäylentävää hommaa, mutta plantaasini on kuitenkin minua ja istuttamiani kasveja eikä etanoita varten.

Aseina vedenkeitin, ämpäri ja istutuslapio

Juhannuksenvietosta taitaakin nyt tulla hiukan erilainen kuin kuvittelin. Pelkän saunomisen, grillauksen, kokon polttamisen ja leppoisan oleilun lisäksi ohjelmanumerona on etanajahti illansuussa. *huokaus*