Viiden Elan-amppelimansikan lisäksi paketissa oli kolme Blue rain-koristerosmariinia, kolme Euphya-salaattikurkkua, kaksi ahkeraliisaa sekä kaksi poutapilveä.
Kovin ovat vielä vaatimattoman näköisiä; nyt vain kovasti toivotaan kasvun ihmettä. Ja ensi alkuun tietysti sitä, että taimeni juurtuvat kunnolla ja saavat riittävästi valoa yläkerran kattoikkunan alla.
Parin viikon päästä ryhdyn ehkä rapistelemaan eilisessä postauksessa mainitsemiani siemenpusseja. Varsinkin mustajuurta ja vuonankaalia odotan innolla, muut olivat jo tutumpia ja aiemminkin kohopenkkiini päässeitä.
Toki lasken paljon myös näiden mansikantainten varaan. Mitä luksusta onkaan sitten aikanaan käydä napsimassa mansikat aamujogurtin päälle suoraan omalta pihalta... Viimekesäinen mansikkakokeiluni meni sananmukaisesti harakoille, sillä linnut ehtivät nokkia terassilla roikkuvasta amppelista joka ikisestä mansikasta ainakin puolet ennenkuin itse pääsin apajille. Vahingosta viisastuneena istutan mansikat tällä kertaa toisaalle ja kietaisen vielä harsonkin päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti