Miten niin malttamaton...

Mitä valoisammiksi illat muuttuvat, sitä enemmän sielu ja ruumis kaipaavat vihreää. Vaikka tänään oli suorastaan hyytävän kylmä, niin en millään malttanut olla poissa pihamaalta. Innoissani tökkäsin talikon kohopenkkiini - mutta voi, piikit upposivat maahan vain muutaman sentin syvyydeltä. Tukevasti jäässä siis ja kasvualustan kohennuksen saan suosiolla unohtaa muutamaksi viikoksi.

Jotain oli kuitenkin pakko tehdä, jotta sain sormet multaan. Yleensä kaupan perunalaarissa eivät valmiiksi itäneet perunat ilahduta laisinkaan mutta kerrankin olin tyytyväinen bongattuani viime viikolla muutaman jo ituisen Siiklin. Ensimmäiset kaksi pääsivät tänään sinkkiämpäriin ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, toiveissa on saada juhannuksena kokonainen kattilallinen herkuteltavaksi. Huhtikuun ajan ämpärini saa olla sisällä lämmittämättömässä huoneessa ja toukokuussa siirrän sen terassille jatkamaan kasvuaan. Hallaharson otan avuksi, jos toukokuun yöt ovat vielä liian kylmät.

Tässä siis lähtötilanne tänään ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Työnsin perunat viiden sentin syvyyteen ja lisään hiekansekaista multaa siinä vaiheessa, kun ensimmäiset vihreät versot puskevat pintaan. Loput perunat istutan paria kolmea viikkoa myöhemmin, jotta herkkuja on tiedossa heinäkuussakin.

Ruumistani ravitsin aivan mainiolla vihersmoothiella. Avokadosta, itsekasvatetuista herneenversoista, sitruuna- ja appelsiinimehuista sekä tuoreesta mangosta tuli huippuhyvä ja varmasti terveellinen välipalajuoma, jonka tekemiseen ei tarvittu edes järeää kalustoa vaan sauvasekoitin riitti samettiseen lopputulokseen. Hauskat paksut pillit olen saanut Tukholmantuliaisina, on jotensakin ravintolamaisempaa nautiskella juomansa pillillä kuin lasin reunasta tavalliseen tapaan siemaillen.