Papua!

Viidestä pensaspavun taimesta tulee häkellyttävän paljon palkoja, melkein tekisi mieli huutaa apua... Olen kasvattanut papuja samaisessa muuripadassa jo useamman vuoden peräkkäin ja aina ne vain tuntuvat viihtyvän.

Pensaspavut viihtyvät hyvin auringonlämpöä varaavassa muuripadassa

Juuri kiehautin ison kattilallisen papuja pakkaseen. En keittänyt palkoja kuin pari-kolme minuuttia, sillä sitten aikanaan ruokia valmistaessani pavut kyllä kypsyvät lisää. Enkä sitä paitsi kestä veltoiksi ja mauttomiksi keitettyjä vihanneksia muutenkaan.

Pekonilla vyötetyt pavut, sitruunanmehulla ja -kuoriraasteella höystetyt pavut, pavut wokkiruoissa, pavut porkkanoiden kera, papu-perunasalaatti - käyttötapoja löytyy lukemattomia ja ruoanvalmistus on nopsaa, kun pavut ovat jo melkein kypsiä.

Lehtikaalit ja palmukaalit sen sijaan eivät menestyneet laisinkaan. Alku näytti ihan hyvältä niin siemenistä kasvattamissani lehtikaaleissa kuin taimina Annalasta ostamissani palmukaaleissa, mutta jo muutama viikko sitten huomasin kaalieni käyneen kovin reikäisiksi. Ja lähempi tarkastelu osoitti, että pieni vihreä puolisenttinen toukkahan se siellä teki pahojaan. Eikä suinkaan vain yksi toukka vaan joka taimessa niitä oli useampia. Saan siis heittää hyvästit kaaleilleni ja tyytyä kaupan vihannestiskin tarjontaan. Pari pussillista lehtikaalia on kyllä ostettava pakkaseen; se ei vie paljoa tilaa, kun jäätyneet lehdet musertaa suoraan pussissaan pienemmiksi muruiksi. Murusia on sitten helppo karistaa vihreään aamusmoothieen.

"Pitsikaalia"

Ja jestas miten hyvältä maistui ensimmäinen oman maan porkkana :) Nyt vähän harmittaa, etten kylvänyt porkkanaa enemmänkin kuin vain yhden rivin mutta ehkä sitten ensi kesänä.

Totta ja tarinaa

Piipahdin juuri kirjastossa ja sateisen viikonlopun kirjapino näyttää tältä:

Kaksi ylintä ovat itse asiassa ilmaisia poistokirjoja, ja jos Liski on hyvä, se saattaa jäädäkin omaan kirjahyllyyni.

Pinossa on varsin vaihteleva otos lukumieltymyksistäni. Viihdettä, jännitystä, totta ja kuviteltua - vähän niinkuin elämä itsessäänkin.

Dekkareita luen vain kesäisin ja mieluiten ulkona auringonpaisteessa. Silloin ei tarvitse iltapimeällä säikkyä puurunkoisen talon jokaista naksahdusta ja narahdusta eikä pelätä murhaajan vaanivan nurkan takana...

Kevyttä viihdettä (joita tässä otoksessa edustavat Kira Poutanen ja Maira Papathanassopoulos) tarvitsen sen tosiseikan vastapainoksi, että töitä ei vain tunnu löytyvän. Välillä on heitettävä aivot narikkaan ja päästävä irti synkähköistä tulevaisuudenkuvista pitkäaikaistyöttömänä. Ja mikäs siinä paremmin auttaisi kuin poutapilven keveä uppoutuminen unelmointiin.



Toki lukulistalla on pari opiskeluihinkin liittyvää kirjaa, mutta ne jätän suosiolla syksymmälle. Ja oli töitä tiedossa tai ei, niin kesästä aion nauttia joka tapauksessa.

Äijäruokaa

Sateisen päivän lämmikkeeksi tuli tehtyä "äijäruokaa" - kyljyksiä ja bataattiranskiksia. Itse asiassa olisi ollut himo ihan oikeisiin ranskalaisiin perunoihin, mutta en viitsinyt lähteä liikenteeseen, joten oli täytettävä vatsa sillä mitä kotoa löytyi.

Bataattiranskikset olivat kyllä varsin makoisia. Suikaloin bataattiviipaleet sormenpaksuisiksi, kaadoin pussiin ja päälle vähän oliiviöljyä sekä mausteseoksen, jossa oli ½ tl paprikajauhetta, ½ tl suolaa, ½ tl pippurisekoitusta ja ripaus chilijauhetta sekä sokeria. Ravistelin pussia aikani ja kumosin bataatit uunipellille ja työnsin pellin 225 asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Sillä välin ruskistin paistinpannulla savupaprikajauheella, suolalla ja pippurisekoituksella maustetut kyljykset. Kun kyljyksissä oli molemmin puolin kaunis väri, kippasin ne bataattiranskisten joukkoon jälkikypsymään vielä 10 minuutiksi.

Bataattiranskikset menossa uuniin

Valmista tuli!

Salaatin kanssa ihan terveellistäkin, kun vielä jättää kyljyksen rasvareunuksen lautaselle :)

Ja ihan ilman aasinsiltaa muistui mieleeni kohonnut hemoglobiinini - kävin luovuttamassa verta juhannuksen alla ja ilokseni hb oli vihdoin noususuunnassa ja oli nyt 138.  Edelliskerralla jo jännitin miten luovutuksen kanssa mahtaa käydä, kun hemoglobiini oli ollut tasaisessa laskusuunnassa, mutta auringonkukansiementen rouskuttelu ja spirulinajauhe ovat nähtävästi tehneet tehtävänsä. Hampunsiemeniä ostan kyllä varmuuden vuoksi seuraavalla kauppareissulla, niiden korkean rautapitoisuuden olin jo unohtanut.

Lukeminen kannattaa aina

Pitkästä aikaa lähdin tänään lenkille - siis kävellen, en juokse enkä hölkkää. Taivalsin reippaasti tunnissa 8 800 askelta ja olin itseeni tyytyväinen. Tavoitteelliset lenkit ovat jääneet kesän aikana vähemmälle, sillä hyötyliikunta vie ajasta osansa ja toki täytyy tunnustaa, että myös sohvaperunana on tullut oltua.

En kuitenkaan pode millään lailla huonoa omaatuntoa siitä, että saatan päivässä lukea kaksikin romaania tai dekkaria. Kevättalvi meni lähes kokonaan pelkkiin opintoihin liittyvien kirjojen kanssa, joten nyt olen ottanut vahingon takaisin korkojen kera. Sitäpaitsi plantaasillani tai kaksikerroksessa torpassani on aina sen verran tekemistä, että puolen tunnin päivittäinen hyötyliikunta täyttyy aivan itsestään ja kaikki liikunta sen päälle on pelkkää plussaa.

Puutarhakeinu on olohuoneen sohvan ohella paras lukupaikka. Välillä loikkaan keinusta hetkeksi kitkemään tai tekemään jotain muuta hyödyllistä palatakseni tuokion kuluttua takaisin kirjan pariin. Tämänhetkinen kirjapino näyttää tältä:

Enää on lukematta kaksi ylintä, joten huomenissa on mentävä täydennyskierrokselle.Viime viikolla luin Halldór Laxnessia, Anna-Leena Härköstä, Kari Häkämiestä ja Tiina Piilolaa eli tahti on nyt suurinpiirtein kirja päivässä. Ja juuri nyt, kun sade taas ropisee, niin mitäpä siitä muutakaan voisi kuin ottaa kirjan käteen, ehkä viinilasillisen siihen vierelle ja siirtyä sohvannurkkaan...

Espanjansiruetanat, vol.2

Taistelu espanjansiruetanoita vastaan kiihtyy. Ilokseni eilen ja tänään on ollut varsin helteistä ja siitähän etanat eivät tykkää. Eilisiltainen saldo oli "vain" parisenkymmentä etanaa (osa naapurin puolelta) ja toivon hartaasti, että tämäniltainen saldo jää vieläkin pienemmäksi.

Kipaisin kyllä Hongkongista Ferramol-etanasyöttipaketin ja kävin jo ripottelemassa rakeita vanhaan ja uuteen kohopenkkiin ja vähän myös nurmikolle.

Sipulinvarretkin tuntuvat olevan etanoiden herkkua

Muovista ns. etana-ansaa en viitsinyt edes ajatella, sillä se näytti lähinnä tavallisille lehtokotiloille sopivalta. Ja kun en itse edes juo olutta, niin enpä tosiaankaan aio ostaa olutta etanoillekaan ja oluttahan tuonne etana-ansaan olisi pitänyt lorauttaa.

Ilo uudesta kohopenkistä on jäänyt lyhytaikaiseksi, sillä etanat ovat löytäneet tiensä sinnekin. Retiisit nousivat oikein mallikkaasti, mutta nyt ei lehdistä ole jäljellä kuin muutama, sillä etanat ovat toissayönä päässeet niillä herkuttelemaan. Pitänee harkita uusintakylvöä parin päivän päästä, kun Ferramol on toivottavasti tehnyt tehtävänsä.

Kohopenkki täyttyi hevosenlannalla, turpeella, hiekalla ja mullalla

 

Istutusta vailla valmista

Tuplapenkin matalampaan osaan kylvin siis salaattia ja retiisiä ja korkeaan puikulaperunaa; kuvassa penkki on vielä tyhjillään enkä nyt viitsi nakerrelluista retiisinlehtityngistä kuvaa mennä nappaamaan.

Toki plantaasiltani tulee iloisempiakin uutisia, pavut näyttäisivät ainakin viihtyvän hyvin muuripadassaan ja tänään herkuttelen ensimmäisen satsin ämpäriperunoita :)

Taisteluni

Taisteluni espanjansiruetanoita vastaan on alkanut. Kaksi viikkoa sitten löysin plantaasiltani ensimmäisen, viime viikolla toisen ja eilisen sadekuuron jälkeen niitä oli jo lähes armeijan verran.

Toki hävitin ne kaksi ensin havaittuakin, mutta jostain niitä vaan on tullut lisää. Sen lisäksi, että espanjansiruetana on haitallinen vieraslaji, on se jo kokonsakin takia äärimmäisen epämiellyttävä.

Edes rukkaskädellä en halunnut niihin jötkäleisiin koskea, joten eilisiltana piti salamannopeasti keksiä tapa niiden poimimiseen. Avuksi löytyi juuri sopivankokoinen istustuslapio, jolla nakkasin etanat ämpäriin - ja niin brutaalia kuin se onkin, ämpärin pohjan täytyttyä päälle kiehuvaa vettä...

Hetken ihmettelin minne sen ämpärini operaation jälkeen tyhjennän, mutta valutin sitten vedet katualueen sadevesikaivoon ja kaadoin muun sisällön piharoskikseen. Ei tosiaankaan mieltäylentävää hommaa, mutta plantaasini on kuitenkin minua ja istuttamiani kasveja eikä etanoita varten.

Aseina vedenkeitin, ämpäri ja istutuslapio

Juhannuksenvietosta taitaakin nyt tulla hiukan erilainen kuin kuvittelin. Pelkän saunomisen, grillauksen, kokon polttamisen ja leppoisan oleilun lisäksi ohjelmanumerona on etanajahti illansuussa. *huokaus*

Raparperitaivas

Tänä keväänä raparperit ovat rehottaneet ennätysmäisesti. Olen tehnyt ainakin kolme kiisseliä, puoli tusinaa piirakkaa ja pätkinyt pakasteeseenkin jo muutaman pussillisen, ja vieläkin varsia riittää.

Tänään paistoin raparperista pikapullia vanhan, hyväksikoetun ohjeen mukaan.

Pikapullat valmistuvat nimensä mukaisesti sukkelaan

Perjantaina paistoin tilaustyönä parsa-juustopiirakoita. En ollut aiemmin tutustunut Ricotta-juustoon ja sepä käyttäytyikin aivan eri tavoin kuin kuvittelin. Luulin sen sulavan muun täytteen joukkoon, mutta näinhän ei käynyt vaan juusto jäi hassuiksi kokkareiksi piirakan pinnalle. No, makuun se ei vaikuttanut mutta ulkonäkö ei ollut paras mahdollinen. Hyvin olivat piirakat kuitenkin tehneet kauppansa.

Ricottajuustolla höystettyjä parsapiirakoita aion tehdä toistekin

Nyt pitäisi lähteä lapiohommiin. Viileäkaapista löytyi pussinpohjallinen itäneitä puikuloita ja ajattelinpa sitten istuttaa ne maahan. Muistaakseni puikula on kohtalaisen myöhäinen lajike, joten satoa saan kyllä odottaa pitkälle syksyyn - mutta onneksi ämpäriperunani ovat jo oikein hyvällä mallilla ja juhannuksen herkutteluhetki taattu :)