Taisteluni

Taisteluni espanjansiruetanoita vastaan on alkanut. Kaksi viikkoa sitten löysin plantaasiltani ensimmäisen, viime viikolla toisen ja eilisen sadekuuron jälkeen niitä oli jo lähes armeijan verran.

Toki hävitin ne kaksi ensin havaittuakin, mutta jostain niitä vaan on tullut lisää. Sen lisäksi, että espanjansiruetana on haitallinen vieraslaji, on se jo kokonsakin takia äärimmäisen epämiellyttävä.

Edes rukkaskädellä en halunnut niihin jötkäleisiin koskea, joten eilisiltana piti salamannopeasti keksiä tapa niiden poimimiseen. Avuksi löytyi juuri sopivankokoinen istustuslapio, jolla nakkasin etanat ämpäriin - ja niin brutaalia kuin se onkin, ämpärin pohjan täytyttyä päälle kiehuvaa vettä...

Hetken ihmettelin minne sen ämpärini operaation jälkeen tyhjennän, mutta valutin sitten vedet katualueen sadevesikaivoon ja kaadoin muun sisällön piharoskikseen. Ei tosiaankaan mieltäylentävää hommaa, mutta plantaasini on kuitenkin minua ja istuttamiani kasveja eikä etanoita varten.

Aseina vedenkeitin, ämpäri ja istutuslapio

Juhannuksenvietosta taitaakin nyt tulla hiukan erilainen kuin kuvittelin. Pelkän saunomisen, grillauksen, kokon polttamisen ja leppoisan oleilun lisäksi ohjelmanumerona on etanajahti illansuussa. *huokaus*

Raparperitaivas

Tänä keväänä raparperit ovat rehottaneet ennätysmäisesti. Olen tehnyt ainakin kolme kiisseliä, puoli tusinaa piirakkaa ja pätkinyt pakasteeseenkin jo muutaman pussillisen, ja vieläkin varsia riittää.

Tänään paistoin raparperista pikapullia vanhan, hyväksikoetun ohjeen mukaan.

Pikapullat valmistuvat nimensä mukaisesti sukkelaan

Perjantaina paistoin tilaustyönä parsa-juustopiirakoita. En ollut aiemmin tutustunut Ricotta-juustoon ja sepä käyttäytyikin aivan eri tavoin kuin kuvittelin. Luulin sen sulavan muun täytteen joukkoon, mutta näinhän ei käynyt vaan juusto jäi hassuiksi kokkareiksi piirakan pinnalle. No, makuun se ei vaikuttanut mutta ulkonäkö ei ollut paras mahdollinen. Hyvin olivat piirakat kuitenkin tehneet kauppansa.

Ricottajuustolla höystettyjä parsapiirakoita aion tehdä toistekin

Nyt pitäisi lähteä lapiohommiin. Viileäkaapista löytyi pussinpohjallinen itäneitä puikuloita ja ajattelinpa sitten istuttaa ne maahan. Muistaakseni puikula on kohtalaisen myöhäinen lajike, joten satoa saan kyllä odottaa pitkälle syksyyn - mutta onneksi ämpäriperunani ovat jo oikein hyvällä mallilla ja juhannuksen herkutteluhetki taattu :)

Vähiin käy

Vaikka säät ovat olleet mitä suosiollisimmat, parin viime viikon aikana on aikaa tullut vietettyä melkeinpä enemmän sisällä kuin ulkona. Opinnot vievät veronsa vaikka miten aurinko porottaisi.

Onneksi pihakeinussakin voi lukea ja viikonlopun lukemistossa onkin ollut mm. pino mainontaa käsitteleviä kirjoja.

Toki olen puuhannut myös plantaasillani. Torstaina kävin Hyötykasviyhdistyksen Annalan kartanon taimitorilla ostamassa purjoa, tilliä, persiljaa ja varmuuden vuoksi palmukaalia, kun itse siemenistä kasvattamani lehtikaalit ovat toistaiseksi kovin vaatimattoman kokoisia. Purjoa en edes yritä kasvattaa siemenistä asti, vaan hankin valmiit taimet torilta tai myyjäisistä.

Tänään vihdoin sain ostokseni istutettua. Osa purjoista päätyi sipulipenkkiin, kun takarivin retiisit eivät nousseetkaan kahta reipasta yksilöä lukuunottamatta. Liekö syynä se, että siemenpussi unohtui talveksi pihalle ja retiisit saivat tahtomattaan kylmäkäsittelyn... No, jäipähän tilaa purjoille, kun en uutta kohopenkkiä aikeistani huolimatta vielä ennättänyt perustaa.

Purjot saivat ylleen talouspaperirullan hylsyt - luin jostain tämän näppärän vinkin, jonka avulla vielä huterat taimet pysyvät paremmin pystyssä ja sitten aikanaan tuottavat enemmän purjon valkoista osaa.

Ämpäriperunani sentään kukoistavat siihen malliin, että satoa pitäisi tuleman juuri sopivasti juhannukseksi.

Vielä on pari tiukkaa viikkoa rutistettavana koulussa, mutta enköhän jaksa ottaa loppukirin, kun aina välillä pääsen työntämään käteni multaan. Oikeastaan varsinainen kevätlukukausi päättyi jo perjantaina mutta tulin ottaneeksi ylimääräisen projektin ja ilmoittauduin myös yhdelle kesäkurssille, joten vapaus koittaa vasta kesäkuun alun jälkeen.

Mielenrauhaa

...vai loputon työmaa?

Olen eilen ja tänään viettänyt lähes koko päivän pihatöissä ja nyt alkaa selkä olla siinä kunnossa, että ihmettelen mikäli pääsen aamulla sängystä ylös voihkaisematta. Kyykkääminen ja konttaaminen ei muutenkaan enää tällä iällä ole niin helppoa kuin jokunen vuosikymmen sitten... Mutta en valita enempää - kyllä pieni plantaasini sentään ehdottomasti kallistuu enemmän mielenrauhan kuin työmaan puolelle.

Eilen nyhdin kyykky- ja konttausasennossa rikkaruohoja laattakivetyksen saumoista. Puuhassa meni lähes kaksi tuntia mutta tulipahan tehtyä. Tänään pistin paremmaksi ja kyykkäsin liki kolme tuntia putsaten lehtiä ja muuta roskaa terassin lattialautojen rakosista. Polvet eivät ihme kyllä pistäneet pahakseen mutta selkä, niska ja hartiat olivat koetuksella. Toisaalta ruumiillinen työ tekee joka tapauksessa hyvää kaiken sisälläistumisen ja läppärintakomisen jälkeen :)

Se huono puoli näissä loistosäissä tosin on, että opiskelut ovat jääneet vähän retuperälle. Omaatuntoa kolkuttaa tekemättömät kotitehtävät ja nyt olisi vielä loppukirin paikka - kouluhan päättyy parin viikon päästä ja mikäli mielin saada hyvät arvosanat, pitäisi tosiaan ryhdistäytyä myös opintojen suhteen.

No, arki alkaa taas ylihuomenna ja olen luvannut itselleni viettää maanantaina ainakin kolme tuntia kotitehtävien parissa. Siinä ajassa en tosin pääse kuin alkuun mutta onneksi arkea jatkuu perjantaihin asti.

Rakeita, räntää ja sadetta...

Eilinen kymmenminuuttinen raekuuro meinasi viedä uskon kevään tulosta. Maa oli pitkään valkoisena, kunnes myöhemmin illalla vesisade sulatti raematot. Kauhulla ajattelin kohopenkissä olevia porkkanoita ja kyssäkaaleja, jotka ehkä turhankin innokkaana laitoin maahan viime viikonloppuna. Ovat kuitenkin kaksinkertaisen harson alla, joten toivon, etteivät siemenet eilisestä pistäneet ihan hirveän pahakseen.

Kateudesta (kevään)vihreänä tutkailin Johannan tomaatteja Eilistä paistoa -blogipäivityksessä - omani ovat vielä pientäkin pienempiä, vaikka ne tänään koulinkin maitopurkkeihin Johannan ohjeen mukaan. Onton putken käyttäminen on suorastaan nerokasta, kiitos vinkistä :) Omat purkkini olin leikannut poikki melko ylhäältä enkä siksi täyttänyt niitä mullalla ihan täyteen, joten niihin jäi runsaasti kasteluvaraa. Toivottavasti hentoiset taimet saavat riittävästi valoa pahviseiniensä sisällä. Sijoitin purkit pesuvateineen kyllä aulan kattoikkunan alle, jossa ne saavat majailla siihen saakka, kunnes arvaan siirtää ne ulos terassille kasvihuonekaappiini.

Kolme viikkoa sitten kylvetyt miniluumutomaatit koulittuina

Perunaämpärit nostin tänään parvekkeelle, sillä ne tuntuivat kasvavan liian vauhdikkaasti viidentoista asteen lämpötilassa. Tuhti harsokerros toivon mukaan suojaa mahdollisilta yöpakkasilta, sillä parvekkeeni on avomallia eikä siis lasitettu.

Oikeastaan olin tämän päivän ajankäytön budjetoinut opiskeluille mutta kas kummaa, kun nämä puutarhahommat veivät voiton... No, ehkä nyt on pahin multasormihimo tyydytetty ja maltan loppupäiväksi keskittyä html5-kielellä tehtävän responsiivisen www-sivuston käsikirjoitukseen. Tehtävä on kaksiosainen, huomiseen mennessä pitää palauttaa sivuston käsikirjoitus ja kuukauden kuluttua sitten valmis sivusto. Täytyy kyllä tunnustaa, että html-kieli ei ole ihan omin juttuni, ehkäpä siksi juuri tekisin tänään mieluummin kaikkea muuta ;)

Kahvia ja muffinia

Iski ihan mahdoton "kahvileivän" himo, joka piti taltuttaa jollain nopsalla leivonnaisella. Vuosikymmenten takaa mieleen muistuivat kahvimuffinit, joilla herkuttelimme kesäpaikan maalaistalossa. Muokkasin reseptin gluteenittomaksi, maustoin taikinan raakakaakaojauheella ja tallensin ohjeen Kotikokin sivuille.

Herkkutusina

Jos kotoa olisi löytynyt suklaalevy, olisin rouhinut taikinaan muutaman suklaapalan mutta hyviltä muffinit maistuvat ilman suklaaextraakin.
 
Ulkona on hyytävän kylmä tuuli mutta ehkäpä kuuman kahvikupposen ja muffinin turvin tarkenisi hetken verran keinussa istuskella ja mietiskellä tulevaa istutussesonkia. Kenkälaatikkoaarre on täydentynyt pienilehtisellä basilikalla, lehtikaalilla ja kesäporkkanalla. Porkkananauha pääsee kohopenkkiin ensi viikolla, kun on otollinen aika istuttaa juurikasveja. Lehtikaalia on aikomus esikasvattaa, jos vain ehdin ryhtyä kylvöpuuhaan viikonlopun aikana. Istukassipulitkin on hommattu, tänä kesänä penkkiin pääsee perinteistä keltasipulia, kun muutamana aiempana vuonna olen kasvattanut punasipulia. Vaikkei kotitarveviljelyni tuloksista ole suuren suuria satotoiveita, on puuhastelu pihalla kuitenkin kaiken vaivannäön väärti :)

Skyr, Skyr ja Skyr

Bongasin netistä aivan hulvattoman rekryilmoituksen, jossa Skyr Suomi hakee luovaa johtajaa kolmen kuukauden määräajaksi. Koska olen muutenkin hapanmaitotuotteiden suurkuluttaja, niin pakkohan se oli sitten Instagram-tili perustaa ja kuvia ryhtyä jakamaan - vaikkakin sitten ensi alkuun ilmaista mainosta Skyrille tehden ;)

Omat #SkyrSuomi -otokseni ovat suorastaan nolostuttavan amatöörimäisiä mutta puolustaudunkin sillä, että olen enemmän ideoija kuin kuvaaja.

Yllä oleva kuva ei ole lavastus vaan otos perjantain kauppareissultani. Laskin kassin bussipysäkin penkille siksi aikaa, kun etsin aikataulua ja kas, siinähän oli ensimmäinen aihe valmiina :)

Olisihan se nyt aivan huikeaa päästä tekemään mainontaa, kun mainoskirjoittamista ja markkinointia olen viime kuukaudet opiskellutkin. Toisaalta, muiden nappaamia kuvia katsellessa rima nousi sen verran korkealle, ettei näillä ansioilla taideta ihan vielä luovuuden huipulle kivuta. Mutta hauska - ja ravitseva - muutaman päivän projekti tämä kyllä on ollut!