Savuporokiusaus

Vaikka paukkupakkaset alkavatkin tällä erää olla ohi, on silti kiva tehdä jotain uuniruokaa. Savupororouhe on oiva aines niin piirakoihin kuin kiusauksiin ja tänään siitä muhii uunissa jälkimmäinen. Jotta saisin mukaan hiukan terveellisyysnäkökohtaa, käytin perunoiden lisäksi vähän porkkanaa ja palsternakkaa, ja nesteeksi sekä ruoka- että kuohukermaa. Savuporokiusauksen ohjeeni tallennan Kotikokin nettisivuille. Suolakurkkuja en taida uskaltaa kiusauksen kanssa syödä tai muuten on huomisen silmäpussit taattu. Kaveriksi pääsevät miniluumutomaatit, jotka harmikseni eivät sinällään maistuneet oikein miltään mutta antavathan ne väriä siinä kiusauksen kyljessä.

Kiusaus on nyt ollut uunissa toista tuntia ja tuoksu alkaa olla sietämättömän hyvä.

Vielä vartti pitäisi malttaa odottaa...

Jälkiruoaksi pitänee kaivella pakastimesta pelkkiä marjoja, ettei mene kermalla (ja rasvalla) herkuttelu aivan överiksi.

Loppuilta taitaa kulua sohvan uumenissa markkinontiviestinnän kirjojen parissa. Huomenna on sitten taas ulkoilun vuoro; lumitöihin taitaa ainakin päästä ja mikäs sen parempaa hyötyliikuntaa!

Nolon hyvä

Miksi ihmeessä kehujen vastaanottaminen on niin vaikeaa? Sain työnhakua varten henkilökohtaisen suosittelukirjeen ja sen lukeminen suorastaan punastuttaa - olenko oikeasti niin hyvä kuin suosittelija antaa ymmärtää? Toisaalta, miksen olisi! Ja tuskinpa suosittelija omaa arvovaltaansa ja asiantuntemustansa asettaisi vaakalaudalle minun takiani, joten eiköhän hän sanojensa takana seiso, jos joku potentiaalinen työnantaja häneen ottaa yhteyttä.

Kaiken nolostelun jälkeen kirjeestä jäi kyllä tosi kiva fiilis. Ja ennen kaikkea usko itseeni: tekstintekeminen on se asia, jossa oikeasti olen hyvä. Luvut ja numerot tällä erää hiiteen, nyt annan tilaa kirjaimille ja sanoille!

Kirjastosta varasin jo lisää opiskeltavaa aiheeseen liittyen. Vaikka olenkin jo hyvä, aina on varaa parantaa. Ja kuka se mahtoikaan sanoa, että tullakseen hyväksi kirjoittajaksi, on ensin oltava hyvä lukija. Onnekseni olen lukenut aina!

Sisälläni asuu mainosmies...

Vaikka teinkin pitkän työuran taloushallinnon ja numeroiden parissa, niin kirjoittaminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Luovuuttani sain toki työaikana toteuttaa henkilöstölehden jutunteossa mutta yllättäen olen vallan innostunut nimenomaan mainoshenkisista teksteistä.

Syksyn mainoskirjoittamisen kurssi Haaga-Helian avoimessa ammattikorkeakoulussa olikin kuin tehty minulle! Kahdeksassa viikossa sain rautaisannoksen copywriter-tietoutta ja tulevaisuuden urasuunnitelmat uuden suunnan. Ei enää taloutta vaan tekstejä, kiitos! Suureksi ilokseni harjoitustyöportfolioni arvioitiin kurssin parhaaksi, joten sekin antaa uutta pontta alanvaihtoon.

Innostuin mainostekstien kirjoittamisesta niin, että teen pienen nurkanvaltauksen myös markkinointiviestinnän strategisempaan puoleen, kun sellainenkin kurssi Haaga-Heliasta löytyy.

Vielä kun jaksaisi paneutua Instagramiin ja Twitteriin, niin pääsisi peremmälle pyhään digimaailmaan. Twitter-tili on kyllä jo luotu mutta instainnostus antaa toistaiseksi odotella itseään...

Joulutortut rahkavoitaikinasta

Rahkavoitaikina on kuulunut reseptikokoelmaani siitä lähtien, kun sitä koulun "köksäntunneilla" ensimmäistä kertaa tein. Se on helppotekoinen, helppo kaulittava ja sitä paitsi hyvän makuinen. Jos teen siitä suolaista piirakkaa, ripautan taikinaan lisäksi puoli teelusikallista suolaa mutta torttutaikinasta jätän suolan pois.

RAHKAVOITAIKINA

250 g voita
250 g vehnäjauhoja (4 ½ dl)
1 tl leivinjauhetta
250 g rahkaa (1 prk)

Kuutioi voi ja nypi käsin/sekoita puuhaarukalla joukkoon vehnäjauho-leivinjauheseos. Kääntele lopuksi joukkoon rahka mutta älä vaivaa taikinaa, ettei se sitkisty. Anna taikinan levätä 20-30 minuuttia pakastimessa, jos on kiire päästä torttujen tekoon tai jääkaapissa vähintään tunnin.


Otan käsittelyyn kerrallaan puolet taikinamäärästä ja kaulitsen sen pitkulaiseksi, noin 10x25 sentin kokoiseksi palaksi. Käännän taikinan kolminkerroin paketiksi, kaulitsen uudelleen ja toistan käännökset vielä kerran. Kääntäminen ei ole välttämätöntä mutta hiukan lehtevämpiä tortuista tulee muutaman kerran kääntämisellä. Lehtitaikinan lehtevyyteen ei kotikonstein pääse mutta eipä minun mielestäni ole tarviskaan. Lopuksi taikina kaulitaan ohueksi ja leikataan/otetaan muotilla sen muotoisia torttuja kuin halutaan. Puolikuiden reunat kannattaa ennen ummistamista sivellä kylmällä vedellä, niin ne eivät irvistele niin herkästi.  Luumuhilloa täytteeksi, voitelu kananmunalla ja 225 asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi.

Koko taikinamäärästä tulee noin 30 puolikuutorttua. Itse teen aina puolikuita, sillä haluan luumuhilloa joka haukkauksella :)

Tarjoiluvaiheessa tortut voi vielä kaunistaa tomusokerihuiskaisulla. Nämä tortut ovat jäähtymässä pakastamista varten, joten ne ovat ihan luonnontilassa. Eikä yksikään irvistänyt :)

Kuvassa lempikahvimukini, jonka kummityttöni on minulle maalannut 10 vuotta sitten

Punajuuripiparjuurikeitto

Tänään jääkaappiin kertyneistä aineksista kehkeytyi vallan ihana keitto, joka pääsee uusintaan monta kertaa. Eri asia on tosin se, tuleeko siitä kahta kertaa samanlaista, sillä en mitannut määriä... Punajuuret olivat muhineet jääkaapin uumenissa muutaman viikon ja tuorejuusto oli jäänyt keskiviikon glögikekkereistä, jolloin sitä sipaistiin tummien hapankorppujen päälle - ihana yhdistelmä sekin!

Mutta kahdelle hengelle syntyy upea alkukeitto näinkin vähistä aineksista:

3 keskikokoista punajuurta
1 keskikokoinen jauhoinen peruna
vettä
n. kolmannes kasvisliemikuutiosta
n. 75 g piparjuurituorejuustoa (vajaa rasiallinen Valio Violaa)

Kuori punajuuret (muovihanskat kädessä) ja kuutioi kattilaan. Kaada päälle vettä palojen peitoksi (n. 4 desiä). Keitä puolisen tuntia ja lisää kuorittu, pilkottu peruna sekä palanen kasvisliemikuutiosta. Keitä, kunnes punajuuret ja perunat ovat kypsyneet pehmeiksi. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää vettä, jos keitos on kovin sakeaa. Hämmennä joukkoon vajaa rasiallinen piparjuurituorejuustoa ja kuumenna keitto uudelleen samalla sekoitellen. Maistele ja lisää suolaa ja/tai vettä, mikäli tarpeen.

Olin ajatellut paahtaa keiton päälle pinjansiemeniä mutta unohdin - hyvää se oli ilmankin :) Kuvakin jäi ottamatta, kun lusikoimme keiton niin antaumuksella parempiin suihin...

Perinteet kunniaan piparinpaistossakin

Niin kauas kuin jaksan taaksepäin muistaa, on lapsuudenkodissani paistettu joulupiparit itsenäisyyspäivänä ja miksipä olisin muuttanut hyväksi havaittua perinnettä. Kuudes joulukuuta on myös minun huushollissani jo vuosikaudet ollut se päivä, jolloin joulun tuoksu valtaa koko torpan.

Taikinan suhteen on aina pientä jännitysmomenttia - onko kaulittavuus hyvä, tarttuuko taikina kiinni alustaan ja kaulimeen vai murentuuko niin, ettei kaulimisesta meinaa tulla mitään. Kaikki nämä on koettu vaikka taikinan ohje on pysynyt samana.

Tästä se alkaa

Tänä vuonna onnisti ja taikina oli todella helppoleipoinen. Tuoksu on huumaava, kun kuusi pellillistä on tullut uunista ulos.

Sydämet ja puolikuut ovat suosikkejani

Pikkupipareitakin on tulossa pellillinen. Ne ovat glögikutsuja varten, muut herkutellaan ihan milloin vaan :)

Glögikutsuja odotellessa

Antti joulun aloittaa

Soma tonttutyttö löysi paikkansa vessan ovenkahvasta

"Antti joulun aloittaa, Tuomas tupaan taluttaa, paha Paavo pois sen ajaa" - tätä sananlaskua olen noudattanut jo vuosikaudet joulukoristelun aloituksen suhteen. Valot ulos kaariporttiin olen tosin virittänyt jo pyhäinpäivänä pimeyttä karkottamaan mutta nepä eivät olekaan jouluvalot vaan kaamos- tai kausivalot :)

Olen siis jouluihminen ja tonttuja löytyy huushollistani Antinpäivästä alkaen vähän sieltä ja täältä. Toki myös sydämiä, joulupalloja, kulkusia, köynnöksiä... Ja paljon punaisia tyynyjä ja torkkuhuopia.

Takka ja tontut kuuluvat yhteen

Halkokorikin on saanut oman tonttunsa

Tämä peltinen pukki matkasi kotiini Kööpenhaminasta

Gdanskin pukki vahtii toistaiseksi vielä tyhjiä herkkuvateja

Tonttujen ohella olen viehättynyt myös lumiukoista. Niinpä niillekin on oma asetelmansa keittiön viinikaapin päällä. "Lammen jäällä" mahalaskua vetelevä kreppipaperitonttu on kymmeniä vuosia vanha, jo hiukan reissussa rähjääntynyt mutta sopii vallan mainiosti lumiukkokuvaelmaan.

Kunhan saan herkkuvadeille vielä pähkinöitä & rusinoita, pipareita ja suklaata, niin opiskelujen loppusuora saa kaivattua kannustusta. Vaikka olenkin todennut sisälläni asustavan pienen mainosmiehen, niin ei se mainonnan teko helppoa ole - kyllä se pienen lisäbuustin tarvitsee. 

Akuuttiin hätään auttavat nopsasti valmistuvat Viivin ja Wagnerin keittokirjasta kotoisin olevat Kolapikkuleivät

100 g voita

3/4 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 rkl siirappia

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Kolapikkuleipätangot menossa uuniin

Vatkaa voi, sokeri, vaniljasokeri ja siirappi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää vaahtoon. Jaa taikina neljään tai viiteen osaan ja pyörittele ne peukalonpaksuisiksi tangoiksi. Nosta tangot leivinpaperin päälle ja painele ne haarukalla pitkittäissuuntaan litteiksi ja raidallisiksi. Paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 14 minuuttia. Leikkaa tangot lämpiminä vinoviipaleiksi.

Valmiit kolapikkuleivät näyttävät kuvassa kalpeammilta kuin ne oikeasti ovat