Kylmän päivän uuniruokia: yrttikuorrutettu paahtopaisti ja maa-artisokka-perunagratiini

Jokseenkin viluisa päivä tänään, joten ruoaksi valikoitui kuin itsestään jotakin uuniin menevää. Toki olin ennakoinut viikonloppua ostamalla paahtopaistin etukäteen, kun sellainen tarjouksessa sattui olemaan.

Taannoin työväenopiston Nordic diet-ruokakurssilla valmistimme yrttikuorrutettua karitsan paahtopaistia ja sen innoittamana halusin kuorruttaa myös tavallisen naudan paahtopaistin. Saas nähdä miltä maistuu, ulkonäkö on ainakin tässä vaiheessa metka ja tuoksu huumaava.

Kuorrutukseen jauhoin sauvasekoittimella puoli desilitraa oliiviöljyä, puoli teelusikallista suolaa, desilitran manteleita, neljä valkosipulinkynttä sekä muutaman oksan persiljaa, basilikaa ja timjamia. Levitin kuorrutuksen voissa ruskistetun ja suolatun & pippuroidun paistin päälle ja työnsin 125-asteiseen uuniin. Puolentoista tunnin kuluttua pitäisi paistin oleman sopivan kypsä, sisältä aavistuksen punertava.

Kypsän paistin vetäytyessä folion alla nostan uunin lämmön 225 asteeseen maa-artisokka-perunagratiinia varten. Jääkaapista löytyi muutama peruna ja maa-artisokan mukuloita kävin kaivamassa omasta puutarhasta. Kerrostelen kuoritut viipaleet vuokaan, ripautan väliin suolaa ja pippuria sekä liruttelen nesteeksi kermamaitoa.  Yritän tehdä oikein ohuita viipaleita, jotta gratiini ehtii kypsyä sen puolen tunnin aikana, jonka paisti vetäytyy.

 Pakastimeni pursuaa puolukoita, joten jälkiruoka oli helppo keksiä: punaherukkamehuun keitetty puolukkakiisseli. Makeutukseen käytin sekä tavallista sokeria että fariinisokeria, joka mukavasti pehmensi ja syvensi kiisselin makua. Suolaripauksen lisäsin myös, sillä muistan jostain lukeneeni pienen suolaripauksen vievän kiisselistä pois "veden maun".

Näillä eväillä jaksan varmasti lähteä illemmalla kuuntelemaan Oopperan kummitusta, johon onneksi tuli hankittua liput jo aikaa sitten.

Tähän loppuun vielä muisto viime viikolta - onneksi ehdin ikuistaa villiviinini ennen yöpakkasia; nyt näkymä on jo aivan lohduton.

Gluteenittomat puolukkamuffinit

Pakastin pursuaa nyt mustikoista ja puolukoista, ja koska puolukkaa saattaa vielä tulla lisää, niin ajattelin tehdä pakkaseen puolukkapussin mentävän aukon käyttämällä sieltä aiemmin säilöttyjä pois. Siispä muffinipelti esille ja ohjetta laatimaan.

Gluteenittomat puolukkamuffinit tulivat juuri uunista, tuoksu ainakin on ihana. Reseptin perustana käytin mustikkamuffinien ohjetta mutta lisäsin kuivien aineiden sekaan 1 teelusikallisen kanelia ja ½ teelusikallista neilikkaa, sillä arvelin niiden sopivan puolukan makuun.

Raesokeri taittaa puolukan kirpeyttä ja rouskahtaa mukavasti

Puolukoita pääsi survoksen muodossa myös lauantaisten kaalikääryleitteni kaveriksi. Lihaliemellä, kermalla ja siirapilla valellut kääryleet sulivat suussa vaikka kermaa en käyttänytkään yhtä hövelillä kädellä kuin Mysi Lahtisen legendaarisessa ohjeessa kehotetaan. Enkä mitenkään malttanut odottaa yön yli vaan pistelin ensimmäiset kääryleet suihini kolmen tunnin paistamisen jälkeen...

Seuraavaksi täytyy etsiskellä ohjetta mustajuurikeittoon. En tosin ole vielä kurkistanut kohopenkkiini ovatko mustajuureni jo korjuukypsiä mutta ehkäpä tulevana viikonloppuna sen teen.

Puolukkapiirakka kinuskikastikkeella

Illan saunavieraita varten piti loihtia jotain hyvää kahvin kanssa. Koska olen perso makealle, kehittelin puolukkapiirakan höystettynä paksulla kinuskikastikkeella. Piirakka on myös gluteeniton, joten se sopii monenlaiselle herkuttelijalle.

Taikinaan tuli mausteeksi ripaus kardemummaa sekä kanelia ja vaniljasokeria

Piirakka on vielä uunissa, joten mausta tai ylipäänsä onnistumisesta ei vielä voi sanoa mitään - mutta kun aineet on hyvät, niin ei kai lopputuloskaan muuta voi olla :)

Uuniin menossa

KINUSKINEN PUOLUKKAPIIRAKKA

100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa

2 dl puoukoita

Kinuski
1 dl kermaa
1 dl fariinisokeria

Aloita keittämällä kinuski miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia. Itse jouduin tällä kertaa korvaamaan fariinisokerin 0,5 dl tavallista sokeria, 0,5 dl raakaruokosokeria sekä lorauksella tummaa siirappia.

Vaahdota voi ja sokeri, lisää kananmuna reippaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen kerman kanssa.

Vuoraa tasapohjainen vuoka (halkaisijaltaan noin 23 cm) leivinpaperilla. Helpoiten se onnistuu, kun käytät leivinpaperin nopeasti vesihanan alla, puristelet kastuneen paperin ruttuun ja oiot uudelleen. Tämän jälkeen pehmeä paperi on helppo muotoilla vuokaan.

Levitä nuolijan avulla puolet taikinasta vuokaan. Valuta pinnalle pari lusikallista kinuskikastiketta ja levitä päälle loput taikinasta. Kaada puolukat taikinalle, valuta pinnalle puolet jäljellä olevasta kinuskikastikkeesta ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Uunista otettuasi valuta loput kinuskista kuuman piirakan päälle ja jätä jäähtymään.

Puolukkapiirakka toscakuorrutuksella

En mitenkään malttanut odottaa viikonloppuun asti, kun sattumalta näin tänään HS Ruoka-sivustolla puolukka-toscakakun ohjeen. Mantelilastut jouduin kipaisemaan kaupasta mutta muuten ainekset tähän helppoon kakkuun löytyivät kotoa. Ja veikkaan, että ohjeen lopussa mainittu vaniljakastike ei ole tarpeen; jäätelönokareen voisin ehkä kakkuviipaleen komistukseksi laittaa, jos sitä sattuisi olemaan.

No niin, päivitys jäi eilen kesken, kun tuli yllättäen muuta tähdellisempää tekemistä :) Mutta toscakuorrutteinen puolukkakakku oli tosiaankin mielettömän hyvää - makea toscka tasasi hyvin puolukan kirpeyttä. Tätä teen ehdottomasti toistekin, nyt kun niitä puolukoita riittää.

Yhden sortin meditaatiota

Hidas ruoanlaitto on yhden sortin meditaatiota. On ihanaa maistella, maustella ja vain katsella liedellä raukeasti pulpahtelevaa kastikepannua. Tekeillä on sienimuhennos huomista kuorrutettua kukkakaalia varten. Koska Porvoon metsät eivät tänään olleet suosiollisia sienestäjää kohtaan, pannulle valikoitui kaupasta kotimaisia viljeltyjä herkkusieniä ja makulisäksi omista kätköistä kourallinen kuivattuja suppilovahveroita. Sekaan silputtu sipuli ja valkosipulinkynsi, suolaa, valkopippuria, sokeriripaus, kermaa ja maitoa. Ja sherryntilkka, kun sitäkin sattui olemaan.

Voi olla, että joudun jo iltapalaksi maistelemaan muhennostani paahdetun ruisleivän päällä...

Ihan vailla saalista ei metsä sentään jättänyt vaan kotiintuomisina oli viiden litran sangollinen puolukoita - jotka olivat nipin napin kypsiä. Ihmeen myöhässä on puolukkasatokin tänä syksynä ollut. Hesarissa jo kuluneena viikonloppuna kehotettiin kaikkea kansaa menemään metsiin mutta veikkaanpa, että vasta ensi viikolla alkaa sato olla oikeasti kypsää. Toivottavasti pääsen apajille vielä uudelleen, sillä puolukkakiisseli ja vispipuuro tekisivät taatusti kauppansa useammankin kerran pakkasen paukkuessa nurkissa. Ja taitaisi se puolukkasurvoskin maistua kaalikääryleitten tai poronkäristyksen seurana. Eikä kinuskilla maustettu puolukkapiiraskaan liene hullumpaa, pitää vain jostain löytää ohje - tai kehitellä sellainen itse.

Aprikoosihilloa aamujen iloksi

Otsikko on hiukan harhaanjohtava, sillä hillo ei oikeastaan ole aamujeni iloksi vaan tein sen toimeksiantona ensi viikon vaellusreissuamme varten. Herkuttelemme patikointimatkoillamme varsin hyvin ja hillo pääsee juhlistamaan five o´clock tea -hetkeämme.

Haluan kuitenkin jakaa ohjeen, koska tämän hillon keittäminen ei ole sesongista kiinni vaan makeaa herkkua voi loihtia purkillisen aina, kun tekee mieli jotakin hyvää paahtoleipänsä tai croissantinsa päälle.

APRIKOOSIHILLO

1 pss kuivattuja aprikooseja (250 g)
1 appelsiini
1 dl sokeria
2-3 desiä vettä

Pilko aprikoosit saksilla kattilaan. Pese appelsiini huolellisesti kuumalla vedellä, raasta sen kuori ja purista mehu. Kaada kuoriraaste ja mehu aprikoosien päälle. Huuhdo mehupuristin vedellä (2-3 desiä), jotta saat kaikki maut talteen ja kaada vesi muiden ainesten päälle. Aprikoosien tulisi peittyä nesteeseen mutta ei uiskennella siellä ihan valtoimenaan (paitsi jos haluat löysempää hilloa). Anna turvota tunnin tai pari ja lisää sitten sokeri. Keitä miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia välillä pohjaa myöten sekoittaen. Kun aprikoosit ovat kunnolla pehmentyneet, soseuta keitos halutessasi sauvasekoittimella. Voit tässä vaiheessa vielä lisätä pienen vesitilkan, jos hillo on kovin jämäkkää. Kiehauta siinä tapauksessa keitos vielä kertaalleen. Purkita yhteen tai kahteen kuumennettuun purkkiin ja kierrä kannet tiukasti kiinni.

Cuisipron raastin on kätevä ja terävääkin terävämpi. Tässä annoksessa ei vielä ole lisättyä vettä.

Onneksi hilloa tuli pienen maistiaispurkin verran myös ihan omaan käyttööni. Viikonloppuna testaan sen croissantin kera. Väri ainakin ilahduttaa pimeänä ja sateisena aamuna :)

Valmista hilloa tuli noin 5 desiä.

Hyytelöiden aatelia - punaherukkahyytelö

Pääsin viime viikolla poimimaan osittain vielä kypsymättömiä punaherukoita, jotka ovat täydellisiä hyytelön tekemiseen. Lastasin neljän litran kattilan täyteen huuhdottuja herukkaterttuja, kaadoin pohjalle kolme desiä vettä ja keitin parikymmentä minuuttia, kunnes herukat olivat vaalenneet.  Valutin herukat varsin vanhanaikaisella - erittäin hyväksi havaitulla - tavalla sideharson ja ylösalaisin käännetyn tuolin avulla.

Tuoli, neljä kumilenkkiä ja sideharsoa - kas siinä oiva siivilä

Kirpeää mehua herui litran verran. Sekoitin mehun joukkoon kaksi pakettia hillo-marmeladisokeria, puolikkaan vaniljatangon, kuumensin hitaasti kiehuvaksi, keitin kymmenen minuuttia, kuorin vaahdon (ja vaniljatangon) pois ja kauhoin upeanpunaisen herkun kuumennettuihin purkkeihin.

Valmistin yhden satsin myös ilman vaniljatankoa. Vaniljalla maustettu hyytelö on aivan ihanaa vaikkapa jäätelön kera tai paahtoleivälle sipaistuna, perusversio taas sopii erinomaisesti liharuokien kanssa. Hillo-marmeladisokerilla tehdystä hyytelöstä tulee juuri oikeanlaista, lohkeavaa hyytelöä.

Pienen määrän makeuttamatonta mehua pakastin sellaisenaan. Siitä aion talvella tehdä vispipuuroa tai jotakin muuta herkkua, joka hetkeksi palauttaa ajatukset elokuun lämpimiin mutta jo pimeneviin iltoihin.