Yhden sortin meditaatiota

Hidas ruoanlaitto on yhden sortin meditaatiota. On ihanaa maistella, maustella ja vain katsella liedellä raukeasti pulpahtelevaa kastikepannua. Tekeillä on sienimuhennos huomista kuorrutettua kukkakaalia varten. Koska Porvoon metsät eivät tänään olleet suosiollisia sienestäjää kohtaan, pannulle valikoitui kaupasta kotimaisia viljeltyjä herkkusieniä ja makulisäksi omista kätköistä kourallinen kuivattuja suppilovahveroita. Sekaan silputtu sipuli ja valkosipulinkynsi, suolaa, valkopippuria, sokeriripaus, kermaa ja maitoa. Ja sherryntilkka, kun sitäkin sattui olemaan.

Voi olla, että joudun jo iltapalaksi maistelemaan muhennostani paahdetun ruisleivän päällä...

Ihan vailla saalista ei metsä sentään jättänyt vaan kotiintuomisina oli viiden litran sangollinen puolukoita - jotka olivat nipin napin kypsiä. Ihmeen myöhässä on puolukkasatokin tänä syksynä ollut. Hesarissa jo kuluneena viikonloppuna kehotettiin kaikkea kansaa menemään metsiin mutta veikkaanpa, että vasta ensi viikolla alkaa sato olla oikeasti kypsää. Toivottavasti pääsen apajille vielä uudelleen, sillä puolukkakiisseli ja vispipuuro tekisivät taatusti kauppansa useammankin kerran pakkasen paukkuessa nurkissa. Ja taitaisi se puolukkasurvoskin maistua kaalikääryleitten tai poronkäristyksen seurana. Eikä kinuskilla maustettu puolukkapiiraskaan liene hullumpaa, pitää vain jostain löytää ohje - tai kehitellä sellainen itse.