Vihreyttä vuorenkilvellä

Nyt ei tosiaankaan ole oikea aika jakaa ja siirtää vuorenkilpeä mutta kun inspiraatio iski, niin eihän sille mitään voinut. Jo aiemmin viikolla kannoin ylijäämäkiviä rikkaruohottuneeksi päässeen ajoluiskan pieleen ja loppupätkälle jäi vielä metrin verran tilaa jollekin ikivihreälle. Kivien alle asensin jonkunsortin suodatinkangasta toivoen sen estävän edes hiukan peltokortteen ja muitten rikkakasvien nousua. Vuorenkilpi toivottavasti sitten aikanaan tukahduttaa loputkin ei-toivotut kasvit.

Nyt istutuksen jälkeen vuorenkilvet näyttävät melko surkeilta mutta ehkä ne tuosta vielä juurtuvat. Ja jolleivät juurru, niin ensi keväänä hieman aiemmin uusi yritys. Olisi kuitenkin mukavaa saada jotakin ikivihreää tuohon kohtaan, joka näkyy suoraan pihalleni tullessa.

Muutoin ei plantaasillani ole tapahtunut sen kummempaa. Nurmikko on leikattava kahdesti viikossa ja se pitää huolta harrastelijatarhurin liikunnantarpeesta. Mustajuuret ovat nousseet näyttäen toistaiseksi viisisenttisiltä ruohosipuleilta ja härkäpavutkin ovat puskeneet mullan pinnalle. Esikasvatetut lehtikaalit ovat vielä kovin vaatimattoman kokoisia mutta kesähän on vasta aluillaan. Punasipulit sen sijaan ovat lähteneet hyvään kasvuun, liekö taikasana ollut penkkiin lisätty puuntuhka (kalkki) vai oikea-aikainen istutus mutta vihreää vartta on kohta parinkymmenen sentin verran. Mansikoissa ei harmikseni näy kukan kukkaa; olen silti toiveikas ja kuvittelen heinäkuussa hiippailevani kasteisen nurmikon poikki hakemaan punaiset luomumarjat aamiaisjogurtin päälle...