Lämpökompostorin siirto tyssäsi siihen, että kivi jatkui puolen metrin syvyyteen ja toteamukseen, että lienee parasta jättää kivi ja kompostori niille sijoilleen.
Lipstikan sain kuitenkin siirrettyä, toivottavasti se viihtyy uudessa paikassaan.
Lapiohommilla ja lavakauluksilla sain aikaan myös uuden pienen kohopenkin. Käänsin pohjan ruohotuppaat ylösalaisin, peitin ne parilla kerroksella Hesaria (onneksi en ole siirtynyt digilehden lukijaksi!) ja hyvin palaneella hevosenlannalla. Ilokseni "Pollen parasta" oli jäänyt toissakesästä; hetken jo mietin pitääkö kesken kaiken lähteä muovikassin ja lapion kanssa käymään läheisellä Aurinkomäen hevostallilla... Päälle sekoitus turvetta, hiekkaa ja multaa. Sekoitussuhde valikoitui ihan sen mukaan kuinka paljon turve- ja hiekkasäkkien pohjalla sattui olemaan jäljellä. Multaa meni pari täyttä säkkiä.
Kasasin kaksi lavakaulusta päällekkäin, jotta sain riittävän korkeaa kasvutilaa havittelemalleni mustajuurelle. Mustajuurten seuraksi kohopenkkiin päätynee muutama härkäpapukin vaikkei viljelyala suuren suuri olekaan. Loput härkäpavuista taidan istuttaa lehtikaalien kanssa samaan penkkiin takapihan puolelle uhmaten ainakin papujen vaatimusta runsaasta auringonvalosta. Lehtikaali (tai oikeammin musta palmukaali) toivottavasti tuleekin toimeen vähemmällä auringolla.
Matalakasvuisemmat pensaspapuni pääsevät vanhaan muuripataan, jossa ne ainakin viime kesänä viihtyivät erinomaisesti. Padan kyljet keräävät hyvin talteen auringon antaman lämmön ja pensastuilla saan vielä hallaharsonkin viritettyä arkojen papujen suojaksi. Esikasvatetut papuni ovat venähtäneet pituutta niin, että hallanvaarasta huolimatta taidan huomenissa istuttaa ne paikoilleen. 
Malttamattomana harrastelijatarhurina olen tottunut siihen, että kaikki ei aina onnistu eikä suju suunnitelmien mukaan. Mutta ei se mitään vaikkei satoa niin tulisikaan, tärkeintä on saada viettää aikaa ulkona ja nollata ajatuksiaan kaikesta muusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti