Kiirettä pitää työtätekevällä tarhurilla

Työt, opinnot ja (vapaaehtois)harrastukset ovat pitäneet tänä keväänä epätavallisen kiireisenä. On ollut suorastaan luksusta, jos viikkoon on jäänyt yksi vapaa arki-ilta. Ja sehän ei mitenkään riitä kaikkiin kotipuuhiin pihapuuhista puhumattakaan.

Vasta tänään sain tuuletettua talvitakit säilöön laitettaviksi ja makuuhuoneeseen vaihdettua kevyemmän kesäpeiton viisisenttisen muhkeuden tilalle. Toisaalta kevät on ollut sen verran kylmäkin, etteivät ohuemmat takit tai peitto ole vielä pahemmin edes houkutelleet.

Vappuaatonaaton yllätys

Ämpäriperunan varret olivat sen sijaan päässeet venähtämään lähes polvenkorkuisiksi - lämmittämätön huone oli pari viimeistä viikkoa liian lämmin, mutta yöpakkasten takia ei ämpäriä voinut parvekkeellekaan vielä nostaa. Nyt otin riskin ja kannoin ämpärin huojuvine versoineen parvekkeelle ja peitin kaksinkertaisella hallaharsolla. Loput kaksi ämpärisatsia piti laittaa kasvamaan tänään, mutta muussa työn tohinassa asia pääsi unohtumaan. Toivottavasti muistan hoitaa homman tulevan viikon aikana, vaikka silloinkin on ohjelmaa useampana iltana.

Raparperit näyttävät juuri ja juuri siltä, että viikon päästä saattaisi pienen piirakan niistä paistaa. Useana keväänä olen nimittäin äitienpäivänä voinut ensimmäisen raparperipiirakan loihtia.Tosin kasvupyrähdys edellyttäisi lämmintä viikkoa ja sitä ei taida olla luvassa. Ehkä pitää tyytyä hillosta tehtävään piirakkaan, purkillinen vaniljalla maustettua raparperia pitäisi vielä olla jemmassa.

Puutarhakeinu sai katoksensa eilen ja innolla odotan sitä hetkeä, kun ehdin keinuuni istahtamaan kirjapinon kanssa. Toistaiseksi olen kantanut kirjastosta edelleen melkeinpä vain opintoihin liittyviä opuksia, mutta nyt alkaa loppusuora häämöttää ja ehkä jo loppukuusta alkaa "aivot narikkaan" -kausi. Sitä odotellessa :)

Ämpäriperunat

Juhannukseen on enää 10 viikkoa aikaa, on siis jo korkea aika tuikata perunat ämpäreihin, mikäli mielii saada omat uudet potut juhannuspöytään.

Sinkkiämpärin alaosaan on porattu muutama reikä, jotta liiat sadevedet pääsevät valumaan pois. Pohjalla on ensin pieniä styroksinkappaleita muutaman sentin korkeudelta, välissä pala hesaria tai suodatinkangasta ja sitten hyvää, hiekansekaista multaa lähes ämpärin täydeltä. Yhteen ämpäriin menee kaksi siemenperunaa ja satoa tulee sitten aikanaan noin 10 viikon kuluttua pienehkö kattilallinen. Mahdottoman kätevää!

Kastelen ämpäriviljelmääni kerran pari viikossa ja näin aluksi jätän ämpärin sisätiloihin, tosin lämmittämättömään huoneeseen. Muutaman viikon päästä nostan ämpärit ensin parvekkeelle ja peitän tarvittaessa vielä hallaharsolla öiksi, ja sitten touko-kesäkuun vaihteessa kannan ämpärit maan tasalla olevalle terassille, jossa ne viihtyvät sadonkorjuuseen asti.

Ämpärin alaosassa on reikä, jotta liiat vedet valuvat pois

Vielä multakerros pottujen päälle ja sitten vain odottelemaan satoa

Perunat olivat taas mitä lie lajiketta, jota jääkaapista löytyi vähän itäneenä. Puikulaa en suosi, sillä se on hidaskasvuinen, mutta melkeinpä mikä muu lajike tahansa passaa. Rosamundaa olisi kiva kokeilla myöhemmin keväällä ulkona kohopenkissä - ämpäriin se taitaa olla turhan suurikokoinen.

Maata näkyvissä!

Jo muutaman päivän on plantaasillani ollut näkyvillä enemmän paljasta maata kuin lunta. Kyllä se kevät tästä keikkuen tulevi! Pari kertaa olen jo paistatellut päivää terassillani tai puutarhakeinussa, toki paksulla takilla ja lämpimällä istuinalustalla varustautuneena.

Vielä ei pihalla pääse tositoimiin, mutta keittiön työtasolla versoo jo. Viinirypälerasia on mitä oivallisin kasvihuone versoviljelyyn. Pohjalle pala talouspaperia tai sanomalehteä, sitten parin-kolmen sentin kerros multaa, kastelu ja kylvettävät siemenet. Kansi on hyvä pitää kiinni, jotta kosteus säilyy paremmin, mutta viljelmää täytyy silti suihkutella päivittäin.

Valoa kohti

Tämä satsi chiansiemeniä on viiden päivän ikäinen. Reilussa viikossa saa siis saksia suoraan rasiasta tuoreita versoja leivän päälle tai salaattiin. Seuraavaksi aion kylvää seesaminsiemeniä; yhtään en tiedä millaisia versoja niistä tulee, mutta kokeilemallahan se selviää. Ja entä jos rairuohon sijaan laittaisikin tänä pääsiäisenä vain syötäviä ruohoja :)

Pakettipostia

On aina kutkuttavaa saada paketti, jonka sisällöstä on aavistus mutta ei täyttä varmuutta. Eilen kilahti kännykkään saapumisilmoitus ja oitis vetäisin ulkovaatteet päälle ja kipaisin postiin.

Olin nimittäin muutama viikko sitten Toimistossa.fi -sivustolla osallistunut arvontaan ja niinhän siinä sitten kävi, että arpaonni suosi.

Paketista paljastui "ensiapulaatikkoon" soveltuvien tuotteiden lisäksi kaikkea muutakin mukavaa. Harmittavasti juuri nyt on kummastakin kädestä katkennut keskisormen kynsi, joten en ihan vielä pääse testaamaan upeita kynsilakkasävyjä. Huulipunat sen sijaan pääsevät heti käyttöön, sillä olen huulipunien suurkuluttaja - usein en muuta meikkiä viitsi laittaakaan, mutta ilman huulipunaa en lähde edes lähikauppaan :)

Onnettaren viimeaikaisista toimista iloisena (olin aiemmin voittanut myös messuliput, siivousliinan ja blinipannun) ostin tänään raaputusarvan, mutta siitä ei sitten mitään tullutkaan. Ei siis makeaa mahan täydeltä tässäkään asiassa. Tai ehkä silti pitäisi laittaa lotto vetämään...

Nyhtistä ja nuudelia

Olen viime aikoina muutaman kerran tehnyt kasvis- ja vegaaniruokia, joista on tullut erinomaisen hyviä. Lihansyöntiä en tosin ole lopettamassa, mutta kun kerran tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja lihalle yhä enenevässä määrin, niin miksen kokeilisi niitä ainakin toisinaan.

Härkis

Härkiksen rakenne oli pieni pettymys, se oli mielestäni turhan pehmeää, jopa "mössöistä". Tein siitä Ruokatorstain ohjetta soveltaen Meksikolaista härkisruukkua. Kidneypapuja ei kotona ollut, mutta korvasin ne jättipavuilla tomaattiliemessä. Ehkä Härkikselle täytyy antaa toinen mahdollisuus ja testata ruoka vielä kidneypavuilla; jättipavutkin ovat nimittäin tosi pehmeitä, kidneypavuissa voisi olla vähän enemmän suutuntumaa ja rakennetta. Mausteitakin lisäsin oman maun mukaan ja korianterin jätin suosiolla pois, sillä kuulun siihen ryhmään, joka valitettavasti ei voi sitä sietää.

Tai ehkäpä Härkis pääsee uusintaan jonkinlaisen nachopellin muodossa, mutta papujen tilalle taidan sittenkin laittaa maissia. Rajansa se on papuisuudellakin ;)

Nyhtökaura

 

Nyhtökaurasta olen useammankin kerran tehnyt texmex-ruokaa, lähinnä fajitaksia ja tacoja. Helpottaa arkea (ja juhlaa) kummasti, kun ei erikseen tarvitse tehdä broileri- ja kasvistäytteitä, vaan kaikki voivat syödä samaa nyhtisversiota. Ihan vain itselleni kokatessa teen tosin edelleen mielelläni broilerifajitaksia, mutta kun kylässä on kasvisruokailija, niin silloin teen varsinaisen täytteen vain sipulista, paprikasta ja nyhtökaurasta.

Nuudeliwokit ovat viimeaikaisin innostukseni. Koska pidän erityisesti porkkanasta ja parsakaalista, laitan niitä myös wokkeihini - ja tuovathan ne maun lisäksi ruokaan väri-iloa. Inkivääri ja valkosipuli ovat ihan "must", samoin kuin paahdettu seesamiöljy. Ja Santa Marian teriyakikastikkeella taikoo helposti lisämakua, jos tavallinen soija ja makea chilikastike eivät tunnu riittävän. Tämänkertaiseen wokkiini olin varta vasten ostanut myös cashewpähkinöitä, mutta muistin lisätä ne vasta siinä vaiheessa, kun olin lautasellisen jo melkein syönyt; siksi niitä ei löydy kuvasta etsimälläkään... Nyhtökaura (tässä lime-inkivääri-seesamimaustettuna) sopi nuudeliwokkiin mitä mainioimmin, ja nyhtis pääseekin ruokalistoilleni jatkossa useammin - sikäli mikäli sitä onnistun jostain metsästämään.

Nyhtökaura tukevoittaa papu-porkkana-parsakaalinuudeliwokin

Sitäpaitsi wokit ovat pikaruokaa parhaimmillaan. Tulitikkumaisiksi suikaloidut porkkanat, paloitellut vihreät pavut ja pienet parsakaalinkukinnot odottivat nuudeleitten kanssa kuumassa vedessä sen parin minuutin ajan, kun paistoin valkosipuli- ja inkiväärisilpun öljytilkassa. Pannulla ne sitten kuumenivat muutaman minuutin lisää, ja maustamisen jälkeen rapsakka ruoka olikin jo valmista.

112-päivä

Tänään 11. helmikuuta on valtakunnallinen 112-päivä, ja sen kunniaksi kannattaa tsekata palovaroittimen paristojen toimintakunto. Toki tuo homma kannattaa tehdä useamminkin kuin kerran vuodessa, mutta ainakin siis tänään.

112-päivänä kampanjoidaan myös anafylaksian eli hengenvaarallisen allergisen reaktion nopean ensiavun puolesta. Allergia- ja astmaliiton vapaaehtoisena somelähettiläänä sain testattavaksi Epipen-injektorin. Harjoituskynässä ei ole adrenaliinia eikä neulaa, mutta muutoin se käyttäytyy oikean injektorin tavoin.

Kynä ennen käyttöä, sininen turvakorkki paikallaan

Käyttö oli helppoa, sillä kynässä (injektorissa) oli selkeät ohjeet. Turvakorkin poistamisen jälkeen kynä isketään napakasti reiden sivuun. Injektorin voi tarvittaessa pistää reiteen vaikkapa farkkujen läpi, kunhan ei osu saumakohtaan.

Käytön jälkeen oranssi pää eli pistospää pidentyy

Itselläni ei ole diagnosoitu allergioita, vaikka silloin tällöin saankin varsin viheliäisen nokkosrokkokohtauksen. Toistaiseksi omat urtikariakohtaukseni eivät ole turvottaneet hengitysteitä, joten en ole tarvinnut adrenaliinia vaan olen selvinnyt antihistamiinipillereillä. Halusin kuitenkin kokeilla Epipen-kynän käyttöä, jotta voin heti olla avuksi, jos joku tuntematon kanssakulkija joskus saa anafylaktisen shokin ja häneltä löytyy injektori, jota hän ei itse sillä hetkellä pysty käyttämään.

Kannustan kaikkia katsomaan esimerkiksi tämän Allergia- ja astmaliiton videon, jotta anafylaksian ensiapu tulee tutuksi!

Myllyn Paras kokkishow

Pieni varoituksen sana: tämä postaus sisältää mitä ilmeisintä tuotesijoittelua :)

Vannoutuneena ruokaihmisenä olen vuosikausia sitten liittynyt Myllyn Paras Reseptiklubiin. Jokunen viikko sitten tuli klubin uutiskirjeen mukana kutsu Reseptiklubin historian ensimmäiseen klubitapaamiseen, jonne tietysti ilmoittauduin. Kutsussa vihjattiin vain vienosti mitä kaikkea ilta pitäisi sisällään: "Tilaisuudessa pääset tapaamaan Arja Elinaa ja viettämään iltaa hyvän ruoan ja hauskanpidon merkeissä."

Enpä ihan arvannut minkälaiseen myllytykseen pääsin mukaan :) Arja Elina Laine oli kehittänyt meitä varten varsinaisen kokkishow´n ja pisti kaikki kolmisenkymmentä osallistujaa tositoimiin Makukellarin edustuskeittiössä.

Joukkueet järjestäytyvät

Meistä arvottiin kaksi joukkuetta, A ja B, joissa kummassakin oli viisi kokkia ja kymmenkunta neuvonantajaa & tarkkailijaa. Enteellisesti minulle lankesi kokin pesti A-joukkueeseen. Kumpikin joukkue teki samat ruoat, joista sitten illan päätteeksi äänestämällä selvitettiin voittajajoukkue.

Ainekset ilman ohjetta

Jotta show olisi oikeasti show eikä pelkkää helppoa ruoanlaittoa, me kokit saimme käyttöömme vain ruokalajin nimen ja ainesosaluettelon eli teko-ohjeet puuttuivat. Aikaa tekemiseen annettiin 66 minuuttia ja kukin kokki sai käyttää neuvonantajansa apua 10 minuutin ajan.

Menu oli makuhermoja kutkuttava. Alkuun thai-kasvispiirasia, pääruoaksi vegaanista lasagnea tuorepastasta ja makeaksi lopuksi ranskalaista päärynätorttua sekä mustikkabebejä. Kummankin joukkueen kokeista kaksi pääsi tekemään lasagnea ja muut saivat suoriutua leipomisurakoistaan yksin, toki neuvonantajiensa avustuksella.

Itse en ollut koskaan aiemmin tehnyt tuorepastaa, kun taas leivon hyvinkin usein, joten haasteena lasagne oli ilmiselvä valinta.

Voihan pasta!

Muutama voimasana tosiaan pääsi pastaa vääntäessä. Alustin mielestäni taikinan varsin tymäkäksi, mutta kun veivasin sitä ensimmäistä kertaa pastakoneen läpi, niin eihän siitä mitään tullut. Tosin olin saanut väärät neuvot telojen asetuksistakin... Lisää jauhoja siis taikinaan. Ranne oli kovalla koetuksella, kun väänsin ja käänsin taikinaa; kulhokaan ei ollut paras mahdollinen, sillä sen reuna osui jatkuvasti ranteeseen taikinaa survoessani.

Kaikkeni annoin... Rannekoru ei ollut syyllinen, se ei ollut ranteessa taikinaa alustaessa.

Pastakoneen käytössä oli muutenkin haasteensa, sillä sen kiinnitys työtasoon ei millään meinannut onnistua. Onneksi herrasmiesneuvontantaja sai koneen ruuvattua niin tiukasti, että vihdoin pääsin tositoimiin. Ja kun asetuksetkin olivat lopulta kohdillaan, niin pastanteko alkoi jotenkuten sujua. Hiki tosin valui kampea kääntäessä, sen verran kuuma ahtaassa keittiössä oli. Ihan en vakuuttunut tuorepastasta tehtyjen lasagnelevyjen ihanuudesta, mutta ehkä useampi harjoituskerta saisi minut toisiin ajatuksiin.

Kokkiparini teki täytteen ja kastikkeen sillä välin, kun itse ahersin taikinan kimpussa. Olin hiukan skeptinen täytteen suhteen, mutta kasvispalojen jättäminen kookkaammiksi oli sittenkin erinomainen ratkaisu. Meidän joukkueemme lasagnessa oli nimittäin mukava purutuntuma, kun taas B-joukkueen lasagne oli kauttaaltaan kovin pehmoinen.

Tuoksujen ja voiton huumaa

Kokkishow´n loppusuoralla keittiössä levisi huumaavia tuoksuja. Kaiken uurastuksen jälkeen oli ihanaa päästä maistelemaan niin oman joukkueen kuin kilpailijankin aikaansaannoksia. Ja yhtään en vedä kotiinpäin, kun sanon, että omasta mielestäni A-joukkueen anti oli aavistuksen parempaa :) Onneksi puolueettomat tarkkailijat päätyivät samaan tulokseen ja niinpä joukkueemme julistettiin voittajaksi. Koska me viisi kokkia kannoimme päävastuun ruokien onnistumisesta, saimme pitää käytössämme olleet Myllyn Paras-esiliinat ja yllätyspalkintona saimme vielä Lékuén silikoniset leipäkääreet.

Mielenkiintoinen tuttavuus, jonka toivottavasti ehdin testata lähiaikoina.

Ja tottahan toki Arja Elina halusi palkita ihan kaikki osallistujat, sillä yhteisestä hauskanpidostahan tässä oli kyse. Kaikki saivat siis kotiinviemisiksi Myllyn Paras-tuotelaatikon, jonka sisältö oli varsin kattava otos heidän tuotevalikoimastaan.

Tämä kaikki paljastui keltaisen laatikon uumenista.

Konseptissa kehitettävää

Kokkishow´n konseptissa on vielä hiukan hiomista. 30 hengen porukka oli keittiön kokoon nähden turhan suuri ja ihan aluksi olisi kannattanut käydä läpi mistä mikäkin työväline löytyy ja miten jotkin suurtalouskeittiön laitteet toimivat. Kaikkiaan tilaisuus oli kuitenkin todella kiva eikä ryppyotsaisesta kilpailusta ollut tietoakaan ja jaoimmekin auliisti neuvoja yli joukkuerajojen. Reseptitkin pääsevät kaikki uusintaan omassa kotikeittiössäni.