Mainoskirjoittamisen kurssilla meidät jalkautettiin ruokakauppoihin tutkailemaan mitä ihmiset ostavat. Hmmm... Tuli tosiaankin "kerrostalokyttääjän" fiilis, kun syynäili minkälaiset ihmiset valikoivat ostoskoriinsa tutkittavaksi päätynyttä tuotetta.
Ei ollut ihan luonteva olo, kun luuhailin pitkät tovit hyllyn edessä ja esitin mukamas itse tutkivani tuoteselosteita, kun oikeastaan yritin silmä kovana tarkkailla minkä ikäiset, kokoiset ja näköiset ihmiset valittua tuotetta ostivat. Samalla olisi pitänyt kirjata ylös ensivaikutelmat ja ottaa jopa valokuva profiloinnin tueksi mutta en sentään kehdannut tähdätä asiakkaita kännykälläni...
Tehtävä oli kuitenkin hauska ja sen seurauksena profiloin kolme eri asiakastyyppiä ja tein heille kohdistetut mainokset.
Kyllä minussa taitaa sittenkin asua pieni mainosmies :)
keskiviikko 18. marraskuuta 2015
lauantai 7. marraskuuta 2015
Karjalanpaisti ja juuresmuusi, juurevaa perusruokaa
Kaupassa osui silmiini 900 gramman rasia karjalanpaistilihoja ja kun tiesin kotona olevan palsternakan sekä lantun jämät ja pari porkkanaa, niin viikonlopun ruokalista oli helppo laatia: Karjalanpaistia ja juuresmuusia.
Hetkisen surffailin netissä karjalanpaistiohjeita silmäilemässä ja hämmästelin hiukan reseptien kirjoa. Omaan versiooni en käyttänyt kuin possun- ja naudanlihaa (60/40 paketin tuoteselosteen mukaan), suolaa, vettä ja sekä mauste- että mustapippureita. Pippureistakin oli kahta koulukuntaa - toisen mukaan perinteinen pippuri on juuri maustepippuri, kun taas toinen koulukunta suosi mustapippuria. Minä pistin riidan puoliksi ja käytin kumpaakin.
Lykkäsin uunivuokani ensin 225 asteeseen pariksikymmeneksi minuutiksi ja alensin lämmön sen jälkeen 150 asteeseen, jossa paisti muhi vielä kolme tuntia ja vartin; sitten oli nälkä jo niin kestämätön, että oli pakko päästä maistamaan.
Juuresmuusiani varten keitin jauhoisten perunoiden kaverina paloitellut lantun, palsternakan ja porkkanat. Survokseen lisäsin kohtalaisen lohkareen voita, suolaa ja kunnon täysmaitoa.
Ja kyllä, oli ihan mielettömän hyvää!
Veitsi oli kattauksessa täysin turha, liha oli kypsynyt niin mureaksi, että rikkoutui säikeiksi pelkällä haarukalla.
Loput maidosta päätyy huomenna pullataikinaan. Korvapuustihimo on kasvanut niin suureksi, että jotain sen eteen on tehtävä. Ehkäpä paistan myös mustikkapiirakan ja muistelen samalla mennyttä kesää...
Hetkisen surffailin netissä karjalanpaistiohjeita silmäilemässä ja hämmästelin hiukan reseptien kirjoa. Omaan versiooni en käyttänyt kuin possun- ja naudanlihaa (60/40 paketin tuoteselosteen mukaan), suolaa, vettä ja sekä mauste- että mustapippureita. Pippureistakin oli kahta koulukuntaa - toisen mukaan perinteinen pippuri on juuri maustepippuri, kun taas toinen koulukunta suosi mustapippuria. Minä pistin riidan puoliksi ja käytin kumpaakin.
Lykkäsin uunivuokani ensin 225 asteeseen pariksikymmeneksi minuutiksi ja alensin lämmön sen jälkeen 150 asteeseen, jossa paisti muhi vielä kolme tuntia ja vartin; sitten oli nälkä jo niin kestämätön, että oli pakko päästä maistamaan.
Juuresmuusiani varten keitin jauhoisten perunoiden kaverina paloitellut lantun, palsternakan ja porkkanat. Survokseen lisäsin kohtalaisen lohkareen voita, suolaa ja kunnon täysmaitoa.
Ja kyllä, oli ihan mielettömän hyvää!
 |
| Annos ei ole kauneudella pilattu mutta maku oli mahtava |
Loput maidosta päätyy huomenna pullataikinaan. Korvapuustihimo on kasvanut niin suureksi, että jotain sen eteen on tehtävä. Ehkäpä paistan myös mustikkapiirakan ja muistelen samalla mennyttä kesää...
maanantai 19. lokakuuta 2015
Tarhurin tilinpäätös
Kulunut kesä oli säiden suhteen varsin erikoinen ja sen kyllä huomasin plantaasillani. Yleensä aina niin varmat punasipulit jäivät tällä kertaa aivan olemattomiksi vaikka alkukesästä ne lykkäsivät vartta kuten pitikin. Jossain vaiheessa huomasin varsien kadonneen enkä tähän päivään mennessä ole paikallistanut syyllistä. Retiiseistä ei tullut yhtikäs mitään ja kyssäkaalit ovat jaksaneet kasvaa vain golfpallon kokoisiksi. Minttu sentään on sinnitellyt kohopenkin nurkassa.
Amppelimansikoita sain maistaakseni vain kaksi. Mansikat ryhtyivät kukkimaan kumman myöhään ja raakileita oli paljon vielä siinä vaiheessa, kun yöt alkoivat jo kylmetä pakkasen puolelle. Kannan taimet ulkovarastoon talven ajaksi ja hartaasti toivon, että ensi kesänä saisin satoa hiukan enemmän.
Uudessa, pienemmässä kohopenkissä härkäpavut onneksi kasvoivat ja näyttääpä mustajuurikin menestyneen kohtalaisesti. Pihan takanurkassa maa-artisokat ovat viihtyneet jo vuosia ja sieltä käyn vielä ennen lumentuloa kaivamassa loputkin muhkuraiset herkut.
Talven aikana täytynee tehdä viljelysuunnitelmat uusiksi, jotta tämänkesäinen satokatastrofi ei toistuisi. Jo nyt olen tuuminut, että vanha kohopenkki saanee tulevana kesänä olla papujen kasvualustana ja vanha muuripata päätynee perunoille. Varastossa on vielä pari lavakaulusta, joille on keksittävä paikka lehtikaaleja varten, sillä tämänkesäinen lehtikaalipenkki ei tosiaankaan ollut menestys. Alku näytti siinäkin hyvältä mutta harsosta huolimatta joku toinen ehti rouskutella kaalintaimet parempiin suihin...
No, aina ei voi onnistua. Ja onneksi kaupat ja torit pursuavat sesongin herkkuja! Omenatuoremehusta ja omenakuutioista syntyy nopeasti ihana kiisseli, jota kelpaa nauttia kanelikerman kanssa. Upeat maut kielellä on mukava suunnitella seuraavaa kasvukautta.
Amppelimansikoita sain maistaakseni vain kaksi. Mansikat ryhtyivät kukkimaan kumman myöhään ja raakileita oli paljon vielä siinä vaiheessa, kun yöt alkoivat jo kylmetä pakkasen puolelle. Kannan taimet ulkovarastoon talven ajaksi ja hartaasti toivon, että ensi kesänä saisin satoa hiukan enemmän.
Uudessa, pienemmässä kohopenkissä härkäpavut onneksi kasvoivat ja näyttääpä mustajuurikin menestyneen kohtalaisesti. Pihan takanurkassa maa-artisokat ovat viihtyneet jo vuosia ja sieltä käyn vielä ennen lumentuloa kaivamassa loputkin muhkuraiset herkut.
Talven aikana täytynee tehdä viljelysuunnitelmat uusiksi, jotta tämänkesäinen satokatastrofi ei toistuisi. Jo nyt olen tuuminut, että vanha kohopenkki saanee tulevana kesänä olla papujen kasvualustana ja vanha muuripata päätynee perunoille. Varastossa on vielä pari lavakaulusta, joille on keksittävä paikka lehtikaaleja varten, sillä tämänkesäinen lehtikaalipenkki ei tosiaankaan ollut menestys. Alku näytti siinäkin hyvältä mutta harsosta huolimatta joku toinen ehti rouskutella kaalintaimet parempiin suihin...
No, aina ei voi onnistua. Ja onneksi kaupat ja torit pursuavat sesongin herkkuja! Omenatuoremehusta ja omenakuutioista syntyy nopeasti ihana kiisseli, jota kelpaa nauttia kanelikerman kanssa. Upeat maut kielellä on mukava suunnitella seuraavaa kasvukautta.
lauantai 10. lokakuuta 2015
Kylmän päivän uuniruokia: yrttikuorrutettu paahtopaisti ja maa-artisokka-perunagratiini
Jokseenkin viluisa päivä tänään, joten ruoaksi valikoitui kuin itsestään jotakin uuniin menevää. Toki olin ennakoinut viikonloppua ostamalla paahtopaistin etukäteen, kun sellainen tarjouksessa sattui olemaan.
Taannoin työväenopiston Nordic diet-ruokakurssilla valmistimme yrttikuorrutettua karitsan paahtopaistia ja sen innoittamana halusin kuorruttaa myös tavallisen naudan paahtopaistin. Saas nähdä miltä maistuu, ulkonäkö on ainakin tässä vaiheessa metka ja tuoksu huumaava.
Kuorrutukseen jauhoin sauvasekoittimella puoli desilitraa oliiviöljyä, puoli teelusikallista suolaa, desilitran manteleita, neljä valkosipulinkynttä sekä muutaman oksan persiljaa, basilikaa ja timjamia. Levitin kuorrutuksen voissa ruskistetun ja suolatun & pippuroidun paistin päälle ja työnsin 125-asteiseen uuniin. Puolentoista tunnin kuluttua pitäisi paistin oleman sopivan kypsä, sisältä aavistuksen punertava.
Kypsän paistin vetäytyessä folion alla nostan uunin lämmön 225 asteeseen maa-artisokka-perunagratiinia varten. Jääkaapista löytyi muutama peruna ja maa-artisokan mukuloita kävin kaivamassa omasta puutarhasta. Kerrostelen kuoritut viipaleet vuokaan, ripautan väliin suolaa ja pippuria sekä liruttelen nesteeksi kermamaitoa. Yritän tehdä oikein ohuita viipaleita, jotta gratiini ehtii kypsyä sen puolen tunnin aikana, jonka paisti vetäytyy.
Pakastimeni pursuaa puolukoita, joten jälkiruoka oli helppo keksiä: punaherukkamehuun keitetty puolukkakiisseli. Makeutukseen käytin sekä tavallista sokeria että fariinisokeria, joka mukavasti pehmensi ja syvensi kiisselin makua. Suolaripauksen lisäsin myös, sillä muistan jostain lukeneeni pienen suolaripauksen vievän kiisselistä pois "veden maun".
Näillä eväillä jaksan varmasti lähteä illemmalla kuuntelemaan Oopperan kummitusta, johon onneksi tuli hankittua liput jo aikaa sitten.
Tähän loppuun vielä muisto viime viikolta - onneksi ehdin ikuistaa villiviinini ennen yöpakkasia; nyt näkymä on jo aivan lohduton.
Taannoin työväenopiston Nordic diet-ruokakurssilla valmistimme yrttikuorrutettua karitsan paahtopaistia ja sen innoittamana halusin kuorruttaa myös tavallisen naudan paahtopaistin. Saas nähdä miltä maistuu, ulkonäkö on ainakin tässä vaiheessa metka ja tuoksu huumaava.
Kypsän paistin vetäytyessä folion alla nostan uunin lämmön 225 asteeseen maa-artisokka-perunagratiinia varten. Jääkaapista löytyi muutama peruna ja maa-artisokan mukuloita kävin kaivamassa omasta puutarhasta. Kerrostelen kuoritut viipaleet vuokaan, ripautan väliin suolaa ja pippuria sekä liruttelen nesteeksi kermamaitoa. Yritän tehdä oikein ohuita viipaleita, jotta gratiini ehtii kypsyä sen puolen tunnin aikana, jonka paisti vetäytyy.
Pakastimeni pursuaa puolukoita, joten jälkiruoka oli helppo keksiä: punaherukkamehuun keitetty puolukkakiisseli. Makeutukseen käytin sekä tavallista sokeria että fariinisokeria, joka mukavasti pehmensi ja syvensi kiisselin makua. Suolaripauksen lisäsin myös, sillä muistan jostain lukeneeni pienen suolaripauksen vievän kiisselistä pois "veden maun".
Näillä eväillä jaksan varmasti lähteä illemmalla kuuntelemaan Oopperan kummitusta, johon onneksi tuli hankittua liput jo aikaa sitten.
Tähän loppuun vielä muisto viime viikolta - onneksi ehdin ikuistaa villiviinini ennen yöpakkasia; nyt näkymä on jo aivan lohduton.
maanantai 5. lokakuuta 2015
Gluteenittomat puolukkamuffinit
Pakastin pursuaa nyt mustikoista ja puolukoista, ja koska puolukkaa saattaa vielä tulla lisää, niin ajattelin tehdä pakkaseen puolukkapussin mentävän aukon käyttämällä sieltä aiemmin säilöttyjä pois. Siispä muffinipelti esille ja ohjetta laatimaan.
Gluteenittomat puolukkamuffinit tulivat juuri uunista, tuoksu ainakin on ihana. Reseptin perustana käytin mustikkamuffinien ohjetta mutta lisäsin kuivien aineiden sekaan 1 teelusikallisen kanelia ja ½ teelusikallista neilikkaa, sillä arvelin niiden sopivan puolukan makuun.
Puolukoita pääsi survoksen muodossa myös lauantaisten kaalikääryleitteni kaveriksi. Lihaliemellä, kermalla ja siirapilla valellut kääryleet sulivat suussa vaikka kermaa en käyttänytkään yhtä hövelillä kädellä kuin Mysi Lahtisen legendaarisessa ohjeessa kehotetaan. Enkä mitenkään malttanut odottaa yön yli vaan pistelin ensimmäiset kääryleet suihini kolmen tunnin paistamisen jälkeen...
Seuraavaksi täytyy etsiskellä ohjetta mustajuurikeittoon. En tosin ole vielä kurkistanut kohopenkkiini ovatko mustajuureni jo korjuukypsiä mutta ehkäpä tulevana viikonloppuna sen teen.
Gluteenittomat puolukkamuffinit tulivat juuri uunista, tuoksu ainakin on ihana. Reseptin perustana käytin mustikkamuffinien ohjetta mutta lisäsin kuivien aineiden sekaan 1 teelusikallisen kanelia ja ½ teelusikallista neilikkaa, sillä arvelin niiden sopivan puolukan makuun.
 |
| Raesokeri taittaa puolukan kirpeyttä ja rouskahtaa mukavasti |
Puolukoita pääsi survoksen muodossa myös lauantaisten kaalikääryleitteni kaveriksi. Lihaliemellä, kermalla ja siirapilla valellut kääryleet sulivat suussa vaikka kermaa en käyttänytkään yhtä hövelillä kädellä kuin Mysi Lahtisen legendaarisessa ohjeessa kehotetaan. Enkä mitenkään malttanut odottaa yön yli vaan pistelin ensimmäiset kääryleet suihini kolmen tunnin paistamisen jälkeen...
Seuraavaksi täytyy etsiskellä ohjetta mustajuurikeittoon. En tosin ole vielä kurkistanut kohopenkkiini ovatko mustajuureni jo korjuukypsiä mutta ehkäpä tulevana viikonloppuna sen teen.
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
Puolukkapiirakka kinuskikastikkeella
Illan saunavieraita varten piti loihtia jotain hyvää kahvin kanssa. Koska olen perso makealle, kehittelin puolukkapiirakan höystettynä paksulla kinuskikastikkeella. Piirakka on myös gluteeniton, joten se sopii monenlaiselle herkuttelijalle.
Piirakka on vielä uunissa, joten mausta tai ylipäänsä onnistumisesta ei vielä voi sanoa mitään - mutta kun aineet on hyvät, niin ei kai lopputuloskaan muuta voi olla :)
KINUSKINEN PUOLUKKAPIIRAKKA
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa
2 dl puoukoita
Kinuski
1 dl kermaa
1 dl fariinisokeria
Aloita keittämällä kinuski miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia. Itse jouduin tällä kertaa korvaamaan fariinisokerin 0,5 dl tavallista sokeria, 0,5 dl raakaruokosokeria sekä lorauksella tummaa siirappia.
Vaahdota voi ja sokeri, lisää kananmuna reippaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen kerman kanssa.
Vuoraa tasapohjainen vuoka (halkaisijaltaan noin 23 cm) leivinpaperilla. Helpoiten se onnistuu, kun käytät leivinpaperin nopeasti vesihanan alla, puristelet kastuneen paperin ruttuun ja oiot uudelleen. Tämän jälkeen pehmeä paperi on helppo muotoilla vuokaan.
Levitä nuolijan avulla puolet taikinasta vuokaan. Valuta pinnalle pari lusikallista kinuskikastiketta ja levitä päälle loput taikinasta. Kaada puolukat taikinalle, valuta pinnalle puolet jäljellä olevasta kinuskikastikkeesta ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Uunista otettuasi valuta loput kinuskista kuuman piirakan päälle ja jätä jäähtymään.
 | |
| Taikinaan tuli mausteeksi ripaus kardemummaa sekä kanelia ja vaniljasokeria |
Piirakka on vielä uunissa, joten mausta tai ylipäänsä onnistumisesta ei vielä voi sanoa mitään - mutta kun aineet on hyvät, niin ei kai lopputuloskaan muuta voi olla :)
 |
| Uuniin menossa |
KINUSKINEN PUOLUKKAPIIRAKKA
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa
2 dl puoukoita
Kinuski
1 dl kermaa
1 dl fariinisokeria
Aloita keittämällä kinuski miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia. Itse jouduin tällä kertaa korvaamaan fariinisokerin 0,5 dl tavallista sokeria, 0,5 dl raakaruokosokeria sekä lorauksella tummaa siirappia.
Vaahdota voi ja sokeri, lisää kananmuna reippaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen kerman kanssa.
Vuoraa tasapohjainen vuoka (halkaisijaltaan noin 23 cm) leivinpaperilla. Helpoiten se onnistuu, kun käytät leivinpaperin nopeasti vesihanan alla, puristelet kastuneen paperin ruttuun ja oiot uudelleen. Tämän jälkeen pehmeä paperi on helppo muotoilla vuokaan.
Levitä nuolijan avulla puolet taikinasta vuokaan. Valuta pinnalle pari lusikallista kinuskikastiketta ja levitä päälle loput taikinasta. Kaada puolukat taikinalle, valuta pinnalle puolet jäljellä olevasta kinuskikastikkeesta ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Uunista otettuasi valuta loput kinuskista kuuman piirakan päälle ja jätä jäähtymään.
perjantai 18. syyskuuta 2015
Puolukkapiirakka toscakuorrutuksella
En mitenkään malttanut odottaa viikonloppuun asti, kun sattumalta näin tänään HS Ruoka-sivustolla puolukka-toscakakun ohjeen. Mantelilastut jouduin kipaisemaan kaupasta mutta muuten ainekset tähän helppoon kakkuun löytyivät kotoa. Ja veikkaan, että ohjeen lopussa mainittu vaniljakastike ei ole tarpeen; jäätelönokareen voisin ehkä kakkuviipaleen komistukseksi laittaa, jos sitä sattuisi olemaan.
No niin, päivitys jäi eilen kesken, kun tuli yllättäen muuta tähdellisempää tekemistä :) Mutta toscakuorrutteinen puolukkakakku oli tosiaankin mielettömän hyvää - makea toscka tasasi hyvin puolukan kirpeyttä. Tätä teen ehdottomasti toistekin, nyt kun niitä puolukoita riittää.
No niin, päivitys jäi eilen kesken, kun tuli yllättäen muuta tähdellisempää tekemistä :) Mutta toscakuorrutteinen puolukkakakku oli tosiaankin mielettömän hyvää - makea toscka tasasi hyvin puolukan kirpeyttä. Tätä teen ehdottomasti toistekin, nyt kun niitä puolukoita riittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)