Rautaisannos rautaa

Kävin viime viikolla luovuttamassa verta ja niinhän siinä taas oli käynyt, että hemoglobiini oli jatkanut laskuaan. Sarja on kerta kerralta suoraan aleneva 151-146-137-128 enkä tässä vaiheessa uskalla edes ajatella seuraavaa kertaa, joka tosin onneksi osuu vasta tuonne juhannuksen tietämille. Nyt sain näytepakkauksen rautatabletteja mukaani mutta äkkiäkös ne 20 tablettia on nautittu eikä vaikutuksesta ole takeita.

Ryhdyin siis googlettelemaan miten saisin paikattua rautavajettani ihan normiruokavalion avulla. Olen kuvitellut syöväni kohtuullisen terveellisesti mutta näköjään kuvitelmani on ollut pielessä ainakin raudan saannin suhteen.

Finelin sivuilta selvisi, että esim. punaisessa paprikassa ei olekaan rautaa läheskään sellaisia määriä kuin olen luullut - itse asiassa punaisessa paprikassa on rautaa vain 0,6 mg sataa grammaa kohti. Onneksi sentään täysjyväleivissä on rautaa kohtuullisen reilusti, sillä leivätöntä ruokavaliota minun olisi kovin vaikea itselleni kuvitella. Ja kyllä minä sen paprikasiivun leipäni päälle edelleen laitan, vaikkei se elimistön rautamäärää suuremmin lisääkään.

Hampunsiemenissä sen sijaan näyttäisi rautaa olevan hyvinkin runsaasti, 14,0 mg, ja auringonkukansiemenissäkin 5,4 mg, joten seuraavalla kauppareissulla täytyy pysähtyä penkomaan pähkinä- ja siemenhyllyä uusin silmin.

Mutta erittäin iloinen tieto itselleni oli se, että spirulina-levässä on rautaa huikeat määrät ja päätinkin ottaa spirulinajauheen ainakin joksikin aikaa ruokavaliooni mukaan. Esimerkiksi Puhdistamon tuoteselosteen mukaan spirulina sisältäisi rautaa peräti 217 milligrammaa.

Tämänaamuinen smoothieni sisälsi mandariini-appelsiinitäysmehua, tuoretta mangoa, puolikkaan banaanin, pienen pätkän tuorekurkkua, chia-geeliä, teelusikallisen spirulinaa ja puoli teelusikallista vehnänorasjauhetta. Spirulina värjäsi hämmästyttävästi koko satsin aivan tummanvihreäksi!

Rautakuuri tietää muitakin muutoksia ruokavaliooni, sillä kalsium kuulemma heikentää raudan imeytymistä, joten rakastamani luonnonjogurtti pitänee jättää tauolle.

Tête à tête-narsissit tuovat kevään

Eilinen upea auringonpaiste ja lähestyvä pääsiäinen siivittivät kukkaostoksille. Kolme ruukullista kotimaisia Huiskulan tetenarsisseja maksoi alle kuusi euroa, joten kevätilmeen kustannus ei ollut huima. Hiukan arvelutti jättää narsissit ulos jo nyt mutta googletettuani niiden pakkasenkestävyyttä tulin siihen tulokseen, että ei niitä enää tarvitse öiksi sisälle siirtää; tuskinpa tänne etelään enää yli -10 asteen pakkasia tulee. Sinkkiruukut ovat vanhaa perua mutta pussillinen kukkamultaa piti ostaa myös. Samalla raahasin isomman pussillisen taimi- ja kylvömultaa, jotta inspiraation tullen pääsen heti puuhaan myös kenkälaatikkoaarteitteni kanssa.

Isompi ruukku pääsee keittiön ikkunalaudalle, pienempi somistamaan sisäänkäyntiä.

Innostuin myös muutaman vuoden tauon jälkeen vaihtamaan ruukkukasveilleni mullat. Viime kesänä Biltemasta ostamani alustan päällä homma kävi todella kätevästi, eikä keittiön lattialta löytynyt urakan päätyttyä yhtä ainoaa multakokkaretta. Alusta on älyttömän kätevä myös ison pallogrillin ritilän pesussa - eihän sellainen pyöreä ritilä mahdu mihinkään pesuvatiin, keittiön tiskialtaasta puhumattakaan - mutta pihalla ritilän kuuraus sujuu suorastaan naurettavan helposti. Ja puuhan jälkeen alustan voi ripustaa reiästään kuivumaan varaston seinälle. Nerokas keksintö!

Kenkälaatikollinen aarteita

Kuluneella viikolla oli niin upean aurinkoisia kevätpäiviä, että istutuspuuhat tulivat ihan väkisinkin mieleen. No, nyt on taas kovin harmaa ja pilvinen sää (ja luntakin vielä liialti) mutta suunnitteluahan ei mikään estä.

Tapaan heittää siemenpussit talteen sopivankokoiseen kenkälaatikkoon, joka majailee keittiön laatikoston päällä. Osa aarteista on harmillisesti jo elämänsä ehtoopuolella mutta ainahan sitä voi silti yrittää - kasvuvoima on toisinaan ihan uskomaton. Ja eihän siinä menetä kuin muutaman (vanhentuneen) siemenen ja hiukkasen aikaa, jolleivät kaikki idäkään.

Seuraavaksi pitäisi varmaan laatia tämän kauden viljelysuunnitelma. Jo olemassaolevien siementen kirjo on laajahko:
ruohosipuli
taitepapu
mustakaali
mustajuuri
baby leaf-salaatti
kyssäkaali
punajuuri
vuonankaali
kesäkurpitsa
chili
japanilainen maustevihannessekoitus
ruukkupapu
punalehtinen basilika
krassi

ja arvata saattaa, että mieli tekee laittaa myös perunaa, retiisejä, tilliä, punasipulia...

Seuraavalla kauppareissulla pitää ostaa pari pussia kylvömultaa ja jokunen turve- tms. ruukku, jotta pääsee tositoimiin. Hiukan myöhemmin on sitten lavakaulusten ja puutarhamullan vuoro - naapuritontilta kaadettiin jokunen viikko sitten valtava koivu, joka varjosti pihaani aika lailla. Innolla odotan kuinka paljon enemmän aurinko tulevana suvena pihalleni paistaa!

Kirjastosta eilen lainattujen Kurt Nuotion, Donna Leonin, Sami Parkkisen ja Selja Ahavan kirjojen kanssa kilpailevat "puutarharaamattuni", jotka valtaavat sijaa niin sohva- kuin yöpöydältäkin.

Ihan kohta täytyy ryhtyä tutkailemaan kuun vaiheita - vaikka kuupäiväkirjani onkin viimevuotinen, niin enköhän saa siitä silti riittävästi osviittaa tällekin vuodelle. Ja ainahan voin tarkistaa asian mainiosta Eilistä & Paistoa -blogista, jossa Johanna pitää lukijansa ajan tasalla otollisista kylvöpäivistä :)

Sitruunaiset ruusukaalit

No nyt kuulkaa löytyi pirteä lisäke ihan mille tahansa ruoalle! Olen muutoinkin ruusukaalin ystävä ja sitruunaa suorastaan rakastan, joten ei ihme, että Me Naiset -lehdessä ollut ohje vei sydämeni. Kotona ei tosin juuri siihen hätään ollut sen enempää parsakaalia kuin lehtipersiljaakaan mutta ilman niitäkin ruoasta tuli aivan erinomaista. Lehden muutkin kasvisruoat vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten epäilemättä testaan nekin jossain vaiheessa.

Ilokseni löysin myös sesonkiruokaan keskittyvän Rouva Kasvis-blogin ja koska olen palsternakankin ystävä, pääsevät täytetyt palsternakatkin aivan varmasti ruokalistalleni. Sekasyöjänä saatan ruskistaa täytteeseen pekonikuutioita, jolloin rinnalle ei tarvita muuta tuhdimpaa lisäkettä, vaan palsternakat saavat olla ihan pääruokana.

Täytyykin ryhtyä laatimaan loppuviikon ostoslistaa erityisellä hartaudella, jotta saan tehtyä jotain aivan uudenlaista herkkua mutta myös väljennettyä täydehköä pakastintani. Listaa laatiessani taidan maistella verigreippiä ihan sellaisenaan; niitä nimittäin tarttui kaupasta mukaan tänäänkin. 99 senttiä kilolta on aika vastustamaton hinta.

Hunajainen aamunaloitus

Hunajalla silattu verigreippi on uusin aamiaisihastukseni ja mikä parasta, myös sesonkiruokaa. Puolitan verigreipin illalla, laitan puolikkaat sopiviin kulhoihin, liruttelen päälle 1-2 teelusikallisen verran juoksevaa hunajaa ja jätän kelmulla peitettynä yöksi jääkaappiin. Aamusella pistelen sitten hunajaisenkirpeän herkun hyvällä ruokahalulla suihini. Ei voi kuin suositella!

Tänään on myös gluteenittomien leivonnaisten päivä. Karpalokaurakeksit ja luumukreemikääretorttu ovat kumpikin nopeita valmistaa ja kunhan ehdin, tallennan kyllä kääretortun ohjeen Kotikokin sivuille. Karpalokaurakeksit bongasin alunperin Kattimatikaisen kokkailuista, vaihdoin vain vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen ja kaurahiutaleina käytin Provenan Jumbo Oatsia.  Nyt juuri en malta keskittyä reseptinkirjoittamiseen, kun pannukahvi odottelee myssyn alla...

Karpalokaurakekseillä talttuu makeannälkä nopeasti

Perunajauhoilla saa kuohkean kääretorttupohjan

Ehtimistä rajoittaa tosin sekin seikka, että eilisen kirjastoreissun jäljiltä pinossa odottavat lukemistaan

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä
Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

Ja kuten hyvin tiedetään, lukemiseen on helppo uppoutua ja jättää kaikki muu sikseen...

Villisiankinkkua & amerikkalaisia pannukakkuja

Eilinen aamiaiskurssi oli inspiroiva vaikka täytyy myöntää, että congee, pinaatilla ja chilikastikkeella höystetty riisipuuro tai Lähi-idästä kotoisin oleva shaksuka, tomaattiliemessä kypsennetyt kananmunat, eivät oikein iskeneet omaan makuhermooni. Jälkimmäistä voisin kyllä syödä joskus iltapalaksi hyvän leivän kera mutta ei se oikein aamulla maistu. Amerikkalaisissa pannukakuissa aamutuimaan ei sen sijaan edelleenkään ollut mitään vikaa, croissanteista tai churroista puhumattakaan.

Sunnuntain kunniaksi päätin paistaa pannukakkuja myös tänään vaikka niitä jo eilenkin nautin. Perjantain blinikutsuilta oli jäänyt yli vajaa purkillinen kermaviiliä ja muutama viipale savustettua villisiankinkkua, joten muokkasin hiukan aiempaa pannukakkuohjettani korvaamalla suurimman osan maidosta kermaviilillä ja ripauttamalla osaan taikinaa jauhettua kardemummaa.  Ensimmäiset neljä pannukakkua paistoin maustamattomasta taikinasta villisikakinkun kaveriksi mutta kaksi viimeistä saivat kardemummasilauksen. Vaahterasiirapin kera tarjottuina kardemummapannukakut olivat täydellinen päätös sunnuntailounaalle.

Jonottaminen kannattaa aina

Ilokseni olen todennut, että jonottaminen kannattaa aina! Parisen viikkoa sitten pääsin jonosta työväenopiston ihastuttaville aamiais- ja brunssikursseille, ja eilen lykästi niin, että sain peruutuspaikan tänään alkavalle TSL:n Wordpress-kurssille.

Vegaaniksi en ole ryhtymässä mutta haluan tietää vegaaniruokavaliosta enemmän ja mikäpä sen mukavampi tapa kuin valmistaa brunssiherkut itse ja sitten nauttia ne hyvässä seurassa. Ehkäpä saan jonkun vinkin, jolla lähestulkoon inhokkini tofu alkaisi herättää minussa myönteisempiä tuntemuksia. Ja uusia aamiaisideoita varsinkin hitaisiin sunnuntaiaamuihin odotan myös innolla. Pataleipä on jo päässyt moneen aamuun mukaan, joka kerta erilaisilla jauhoilla. Kunhan ehdin, niin testaan sen myös gluteenittomana.

Wordpress-kurssista olen erityisen innoissani. Kun koskaan ei tiedä mitä "isona tekee", niin on hyvä päästä sisälle maailmanlaajuisen julkaisujärjestelmänkin saloihin. Ties vaikka ne viestintähommat vielä urkenee, kun aikansa alaa opiskelee. Ja tänään alkava kurssi oli kevään kursseista ainoa, joka sopi melko lailla täyteen tupattuun kalenteriini, joten peruutuspaikan saaminen oli tosiaankin lähes lottovoittoon verrattavissa.