Jämäpäivä

Tänään kipaisin reippaalla aamupäivälenkillä puutarhamyymälässä, josta mukaan tarttui muutama samettiruusu. En niistä erityisemmin välitä mutta ovat kuuleman mukaan hyviä tuholaistorjunnassa. Siispä istutan niitä sekä kohopenkkini reunaan että tulevan lehtikaalirivistön eteen.

Lehtikaalipenkki vielä ilman lehtikaaleja

Muutoin on tänään ollut varsinainen jämäpäivä. Löysin pussinpohjallisen toissakesäisiä pensaskrassin siemeniä ja varastosta vanhan amppelin, nyt vain odottelen kasvun ihmettä :) Hiukan kyllä arveluttaa ripustaa kukkiva amppeli roikkumaan terassille, jossa kesäisin aina syön - saatan saada epätoivottuja surisijoita pörräämään ja ruokahetkeäni häiritsemään...

Päivällinen oli kooste jääkaapin tarjonnasta. Nachogratiinista tuli kyllä oikein kelvollista: kerroksittain tacomausteella höystettyä paistettua jauhelihaa, nacholastuja sekä creme fraichella miedonnettua salsakastiketta.

Jälkiruoka puolestaan oli pakastimen uumenista löytyneiden rasianpohjien yhdistelmä. Kourallinen punaherukoita, toinen vadelmia ja muutama mansikka jalostuivat kiisseliksi intiaanisokerilla makeutettuna. Inspiraation lähteenä toimi Eilistä paistoa ja niin ikään kaapin perukoilta löytynyt sokeripussi, jossa tosiaan oli isoja paakkuja. Mutta sinnehän ne paakut kiltisti sulivat kiehuvaan kiisseliin.

Oikeastaan tekisi mieli kunnon kermavaahtonokaretta kiisselin kaunistukseksi mutta nyt taitaa laiskuus voittaa, sillä kerma on vielä kaupassa. Tartun mieluummin Donna Tarttin Tikliin, jonka lainasin jo pari viikkoa sitten mutta en ole ehtinyt vielä aloittaakaan. Täytyyhän tarhurin välillä lepuuttaa viherpeukaloaan.

Harrastelijatarhurin haksahdukset

Hmmm, vaikka kuinka yritin ajatella kuun vaiheita, niin kyssäkaalin kohdalla haksahdin. Jotenkin mielessäni väikkyi nauris ja lanttu ja niinpä tietysti istutin kyssäkaalini alakuun aikaan. Ja vasta tänään tajuntaan iski se tosiseikka, että kyssäkaalin syötävä osahan kasvaa maan päällä ja tietenkin se olisi pitänyt istuttaa yläkuulla. No, tuleepahan tehtyä empiirinen testi, kun loput siemenet kylvän puolentoista viikon päästä: mielenkiintoista seurata kumpi satsi tuottaa paremman sadon :)

Papujen suhteen otin sen sijaan tietoisen riskin ja istutin parikymmensenttisiksi venähtäneet tarhapapujen taimet muuripataan vähemmän otollisesta ajankohdasta huolimatta. Muutama härkäpapukin päätyi jo penkkiin, kun siemenpussissa hoputettiin mahdollisimman varhaiseen kylvöön ja kehuttiin taimien jonkun asteen pakkaskestävyyttäkin; kuun vaiheista ei sen sijaan mainittu mitään... Loput härkäpavut laitan kyllä maahan vasta yläkuun aikaan!

Lehtikaalit - tai oikeammin mustat palmukaalit - itivät ällistyttävän nopeasti. Siemenet olivat vain muutaman päivän lattialämmityksen päällä, kun ne jo ponnistivat mullan pintaan. Ilokseni luin täältä lehtikaalien olevan kasvupaikkansa suhteen vaatimattomia, sillä melkoisen varjoisaan paikkaan ne tulevat puolentoista viikon päästä päätymään. Viime kesänä kolme palmukaaliani kasvoivat aurinkoisessa kohopenkissä mutta tänä keväänä tuplaan määrän, joskin siis eri kasvuympäristöön.

Harrastuksen myötä täytynee ruveta harkitsemaan myös keittiöremonttia, sillä vain hiukan jenkkikaapin pakastinta suurempaa säilytystilaa ei tällä hetkellä ole tarjolla. Pakon sanelema mottoni onkin ollut syödä satoa mahdollisimman paljon tuoreeltaan :)

Tekemistä riittää

Nurmikonleikkuusesonki alkoi tänään. Sitä puuhaa riittääkin sitten kahdesti viikossa liki lokakuulle asti. Onneksi leikattavaa alaa ei ole paljoa mutta kun senkin työntelee kelaleikkurilla, niin tietää työnnelleensä :)

Lämpökompostorin siirto tyssäsi siihen, että kivi jatkui puolen metrin syvyyteen ja toteamukseen, että lienee parasta jättää kivi ja kompostori niille sijoilleen.
                                                                                                                                                                                       

Lipstikan sain kuitenkin siirrettyä, toivottavasti se viihtyy uudessa paikassaan.








Lapiohommilla ja lavakauluksilla sain aikaan myös uuden pienen kohopenkin. Käänsin pohjan ruohotuppaat ylösalaisin, peitin ne parilla kerroksella Hesaria (onneksi en ole siirtynyt digilehden lukijaksi!) ja hyvin palaneella hevosenlannalla. Ilokseni "Pollen parasta" oli jäänyt toissakesästä; hetken jo mietin pitääkö kesken kaiken lähteä muovikassin ja lapion kanssa käymään läheisellä Aurinkomäen hevostallilla... Päälle sekoitus turvetta, hiekkaa ja multaa. Sekoitussuhde valikoitui ihan sen mukaan kuinka paljon turve- ja hiekkasäkkien pohjalla sattui olemaan jäljellä. Multaa meni pari täyttä säkkiä.  

Kasasin kaksi lavakaulusta päällekkäin, jotta sain riittävän korkeaa kasvutilaa havittelemalleni mustajuurelle. Mustajuurten seuraksi kohopenkkiin päätynee muutama härkäpapukin vaikkei viljelyala suuren suuri olekaan. Loput härkäpavuista taidan istuttaa lehtikaalien kanssa samaan penkkiin takapihan puolelle uhmaten ainakin papujen vaatimusta runsaasta auringonvalosta. Lehtikaali (tai oikeammin musta palmukaali) toivottavasti tuleekin toimeen vähemmällä auringolla.              

Matalakasvuisemmat pensaspapuni pääsevät vanhaan muuripataan, jossa ne ainakin viime kesänä viihtyivät erinomaisesti. Padan kyljet keräävät hyvin talteen auringon antaman lämmön ja pensastuilla saan vielä hallaharsonkin viritettyä arkojen papujen suojaksi. Esikasvatetut papuni ovat venähtäneet pituutta niin, että hallanvaarasta huolimatta taidan huomenissa istuttaa ne paikoilleen.  

Malttamattomana harrastelijatarhurina olen tottunut siihen, että kaikki ei aina onnistu eikä suju suunnitelmien mukaan. Mutta ei se mitään vaikkei satoa niin tulisikaan, tärkeintä on saada viettää aikaa ulkona ja nollata ajatuksiaan kaikesta muusta.

Silmäniloa sisäänkäyntiin

Vettä vihmoi iltapäivästä muttei sentään ihan niin paljoa, kuin aluksi luvattiin; aika kauas jäätiin 30 millimetristä. Sade kyllä hiukan haittasi päivän puuhia mutta vähällä käytöllä olevalle sammaloituneelle takapihan kaistaleelle sain kuitenkin kaivettua pienen alan lehtikaalejani varten. Viikonloppuna olisi tarkoitus kunnostaa penkkiä vielä uudella mullalla ja rajata se jollain lailla sekä keksiä minne ihmeeseen sen siemenpussin oikein piilotin...

Retiisinsiemeniä tuikkasin maahan ensimmäisen satsin samoin kuin Baby Leaf-salaattisekoitusta. Toivottavasti salaattini nousee vaikka kuun vaihe onkin väärä, seuraava erä täytyy ripotella maahan parin viikon päästä yläkuun aikaan.

Silmäniloksi sisäänkäynnin pieleen ostin sinisen hortensian. Saa nähdä kauanko se pysyy sinisenä - istutin sen kyllä turpeensekaiseen multaan, muistaakseni hapan maa edesauttaa värin säilymistä.

Ja kun myyjäkin lupasi hortensian kestävän jo ulkona, ei tarvitse vahdata lämpömittaria eikä muistaa nostaa ruukkua öiksi sisään.

Viikonlopuksi on onneksi luvattu mukavaa säätä. Tarkkasilmäiset huomaavat kivetyksen saumoista puskevan rikkaruohoja, joten puuhaa piisaa istutushommien lisäksi.

Pieniä paloja puutarhasta

Aurinkoinen sää houkutteli aamupäivälenkin jälkeen pihatöihin. Ajankohta ei ehkä ole kuupäiväkirjan mukaan paras mahdollinen syreenipuskan juurivesojen harventamiseen & kuolleiden oksien karsimiseen mutta halusin ne tieltä pois. Tarkoitus oli siirtää lämpökompostoria metrin verran toiseen suuntaan, jotta saisin uuden pienen kohopenkin kompostorin paikalle. Ei se ollutkaan niin yksinkertaista, sillä karsittavien syreenien lisäksi löytyi kivi, joka osoittautui huomattavasti alkuarvailujani isommaksi.

Kiven ylöskaivamiseksi ja siirtämiseksi tarvitaan todennäköisesti järeämpää kalustoa kuin pelkkä lapio; täytynee tilata paikalle mies ja rautakanki.

Toki kompostorin olisi voinut siirtää kiven päällekin mutta kun kerran aloin jo kaivaa...




                

Muutoin pihalta löytyi iloisia yllätyksiä. Raparperista saanee ensimmäisen piirakan jo äitienpäivän paikkeilla. Lisäsin raparperin juurelle lapiollisen ylivuotista kompostia ja kourallisen kanankakkarakeita, jotta se jaksaisi jatkaa reipasta kasvuaan.

Viinisuolaheinää voi jo nyt käydä nyppäisemässä salaatin höysteeksi

ja kohopenkin nurkkaan viime kesänä muoviruukussa istuttamani minttu on selvinnyt talvesta.

Juhannusperunatkin ovat hyvällä mallilla. Loput kaksi ämpärillistä (neljä siemenperunaa) ovat vuorossa ensi viikolla, kun alkaa taas alakuu ja otollisempi aika istuttaa alaspäin.

      

Luksusta aamuun, lopputulos

Aamukahdeksaan mennessä taikina oli noussut melkein kulhon reunoihin asti, kylmänostatus toimi näköjään oikein hyvin. Taikina oli löysää ja varsin venyvää mutta kahdella lusikalla sen sai pellille yhdeksäksi ihan sämpylän näköiseksi palaksi.

Tahinisämpylätaikina klo 8.15

 

.

Sämpylät kohosivat pellillä vain sen aikaa, että uuni ehti lämmitä 225 asteeseen. Kyllä tällaisella lopputuloksella kelpaa aloitella sunnuntaiaamua.

Luksusta aamuun, ennakko

Vappusiman teosta oli jääkaappiin jäänyt tuorehiivaa ja poishan se piti sieltä käyttää. Ennakoin jo tänään huomisen pitkää ja ihanaa aamiaishetkeä, kun Hesarikin päivän tauon jälkeen taas ilmestyisi; sunnuntaiaamiainenhan venähtää Hesarin juttutarjonnasta riippuen helposti parituntiseksi.

Tahinisämpylätaikina illalla klo 21

Googlettelin hakusanoilla "yön yli sämpylät" ja päädyin Voikukkapellon ohjetta mukaillen kehittämään oman versioni, jonka nimesin Tahinisämpylöiksi.

3 dl kylmää vettä
20 g hiivaa
½ tl suolaa
1 rkl Tahini-tahnaa
1 dl 4-viljanhiutaleita
n. 5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kylmään veteen ja lisää suola sekä tahini huolellisesti puuhaarukalla sekoittaen. Vatkaa joukkoon hiutaleet sekä vehnäjauhot parin desin erissä. Ehkä koko määrää ei tarvitsekaan lisätä, taikina saa jäädä löysähköksi. Peitä taikinakulho kelmulla tai kannella ja jätä yöksi jääkaappiin kohoamaan.

Aamulla aion lusikoida taikinan leivinpaperin päälle uunipellille, ripotella päälle seesaminsiemeniä ja paistaa 225 asteessa noin 25 minuuttia.

Tahini tuli ohjeeseen mukaan siksi, että pidän seesaminsiemenistä ja Tahinia sattuu olemaan jääkaapissa. Huomenna selviää, miten se sämpylöihin sopii :)