tiistai 7. heinäkuuta 2015

Once in the lifetime

Haaveita kannattaa vaalia, sillä niillä on joskus tapana myös toteutua. Upea Andorran vaellusmatka jätti lähtemättömät muistijäljet, joihin on ihana myöhemmin palata syystuulen tuivertaessa ja rännän vihmoessa vaakatasossa. Lämpöä oli patikointiin melkein liikaakin (24-34 astetta) mutta onneksi joka päivälle osui vähintäänkin yksi järvi (lampi), jossa saattoi käydä virkistäytymässä. Askeleita seitsemässä päivässä kertyi kaikkiaan noin 147.000 ja korkeuseroa rankimpana päivänä noin 800 metriä.

Matka oli toki kaikkinensakin ikimuistoinen mutta siihen sisältyi yksi täydellinen "once in the lifetime" -hetki, kun reilun kahden tunnin otsalampuilla valaistun kiipeämisen jälkeen näimme auringonnousun Pic del Casamanyan huipulta 2740 metrin korkeudessa.
Kuohuviinin nauttiminen klo 06.20 kruunasi tuon lumoavan näyn, jolle valokuva ei harmillisesti tee täyttä oikeutta.






Elämys oli myös pulahtaa reilun parin kilometrin korkeudessa olevaan vuoristojärveen, jonka yksi laita oli vielä täysin lumen peittämä. Vesi oli tosiaankin hyvin virkistävää ja saatoin pysytellä siellä juuri kuvaushetken verran...


Vaikka matka oli huikea, oli ihanaa palata kotiinkin. Plantaasi oli melkoisesti villiintynyt viikon aikana mutta oli myös ilo tutkailla härkäpapujen ja mustajuurten kasvupyrähdystä. Palmukaalit sen sijaan olivat harmittavasti edelleen kovin pieniä ja kaiken lisäksi reikäisiä. Ensi kesälle on hankittava palmukaaleille (lehtikaaleille) kunnon harsosuojaus, jotta itsellekin jäisi jotain syötävää. Onneksi olin istuttanut yhden taimen ruukkuun, joten saan sentään edes maistiaiset. Ja omat ämpäriperunat olivat somia ja sileitä kuin vedenhiomat rantakivet :)

Proosalliseksi lopuksi: muu maa mustikka, oman maan peruna.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti