Orastavaa toivoa

Otsikko taitaa valitettavasti olla optimistisempi kuin minä itse. Tänään toinen akupunktiosessio ei tuottanut toivottua tulosta, joten vaihdettiin järeämpiin toimenpiteisiin. Viikon massiivinen kuuri tulehduskipulääkettä ja keskiviikkona siinä välissä uudelleen lääkäriin. Jollei vieläkään mitään helpotusta, niin diagnoosi vaihtunee ja sairausloma pitenee entisestään, nyt sitä jatkettiin tämän viikon loppuun.

Vihlovasta kivusta huolimatta koitan etsiä myönteisiä puolia tähän pakkolepoon. Jos asento on oikea ja kirja riittävän hyvä, hälvenee kipu mielestä siksi aikaa, kun tarina tempaa mukaansa. Menekki on kuluneen viikon aikana ollut noin kirja per päivä:

Maria Romantschuk: Ei rouva presidentti
Armas Alvari: Ajanvietenovelleja
Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Maija Karhi: Samppanjaluonne, minäkö?
Jamie Ford: Hotelli Panama
Robert Goolrick: Luotettava vaimo
Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa
Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

Helmiä näistä olivat Fletcherin ja Strachanin kirjat, eikä Bakkerkaan hullumpi ollut. 

Herneenversot ikkunalla antavat nekin vähän toivoa paremmasta. Kiitos Marttojen vinkin - viinirypälerasiahan on luonnostaan pienoiskasvihuone :) Jo viikossa olen saanut kunnon sadon.