Kevättä odotellessa

Poden edelleen kättäni, joten kirjapinot seuraavat toistaan. Eilen haetussa pinossa on mm. Reidar Palmgrenin Tunneli, Erland Loen Tosiasioita Suomesta, Katarina Eskolan Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin (Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920), Kajsa Ingemarssonin Vettä vain, Laura Honkasalon Eropaperit sekä Avainnovelleja 1900-luvulta. Varsin monipuolinen kattaus, siis. Luultavasti ennen pyhiä täytyy käydä kirjastossa vielä kertaalleen, jotta lukemista varmasti riittää maanantai-iltaan asti.

Pahinta viherpeukalouteen liittyvää tuskaa voin yrittää helpottaa "pienellä puutarharaamatullani", Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa, jonka ensin löysin kirjastosta viime keväänä ja sittemmin ostin omaksi. Taimimultaa olen jo hankkinut ja itse asiassa KodinKukat on lähettänyt tilaamani taimet jo matkaan. Huomenna on siis tiedossa postireissu - ja mielenkiintoinen sellainen, sillä en yhtään muista mitä tulin mansikantaimien lisäksi tilanneeksi.

Tänä vuonna kohopenkkiin löytävät tiensä ainakin kuvan lehtikaali, pavut sekä vuonankaali. Ennestään löytyi mustajuuren, retiisin ja kesäkurpitsan siemeniä ja punasipulia täytyy ehdottomasti laittaa. Sekä perinteiset ämpäriperunat - viljelykierron takia olen siirtynyt perunoissani ämpäri-istutukseen. Kolmesta neljästä ämpäristä saan hyvät maistiaiset uusista perunoista ja ämpärissä ne ehtivät jo juhannukseksi.

Ja voisiko uskoa, että ylemmän kuvan olen napannut keittiöni ikkunasta parisen viikkoa sitten ja narsissit kuvasin tänään... Ehkäpä puutarhakirjaan oikein tarmokkaasti uppoutumalla lumikin sulaisi nopeammin; sitä odotellessa.

Orastavaa toivoa

Otsikko taitaa valitettavasti olla optimistisempi kuin minä itse. Tänään toinen akupunktiosessio ei tuottanut toivottua tulosta, joten vaihdettiin järeämpiin toimenpiteisiin. Viikon massiivinen kuuri tulehduskipulääkettä ja keskiviikkona siinä välissä uudelleen lääkäriin. Jollei vieläkään mitään helpotusta, niin diagnoosi vaihtunee ja sairausloma pitenee entisestään, nyt sitä jatkettiin tämän viikon loppuun.

Vihlovasta kivusta huolimatta koitan etsiä myönteisiä puolia tähän pakkolepoon. Jos asento on oikea ja kirja riittävän hyvä, hälvenee kipu mielestä siksi aikaa, kun tarina tempaa mukaansa. Menekki on kuluneen viikon aikana ollut noin kirja per päivä:

Maria Romantschuk: Ei rouva presidentti
Armas Alvari: Ajanvietenovelleja
Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö
Maija Karhi: Samppanjaluonne, minäkö?
Jamie Ford: Hotelli Panama
Robert Goolrick: Luotettava vaimo
Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa
Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

Helmiä näistä olivat Fletcherin ja Strachanin kirjat, eikä Bakkerkaan hullumpi ollut. 

Herneenversot ikkunalla antavat nekin vähän toivoa paremmasta. Kiitos Marttojen vinkin - viinirypälerasiahan on luonnostaan pienoiskasvihuone :) Jo viikossa olen saanut kunnon sadon.

 

Syndroma cervicobrachiale

Vauhdilla alkanut bloggaajan urani koki nyt pienoisen takaiskun - lääkärin määräyksestä viikon tietokoneen käyttökielto. Oikean lapaluun alla on vihlonut hienoisesti jo pitkän aikaa mutta tänään särki koko olkavartta siihen malliin, että aloin huolestua. Urhoollisesti lähdin kuitenkin vektorigrafiikan kurssilleni vain sillä seurauksella, että kesken piti jättää ja etsiä lähin lääkäri.

Onneksi sain vastaanottoajan heti ja samantien minuun iskettiin elämäni ensimmäiset akupunktioneulat. Diagnoosi kun oli erittäin pahaksi päässyt hiirikäsi ja hermopinne, joihin eivät särkylääkkeet auta. Niinpä makasin lavitsalla neulat sojottaen niin sääristä, jalkateristä, käsivarsista kuin päälaesta ja korvalehdistäkin. Lisäksi hartiaseutuun jätettiin viikoksi joitakin akunastoja. Töihin tietokoneen ääreen saan palata aikaisintaan ensi viikon tiistaina ja koska vihlova särky ei tosiaankaan ole miellyttävä olotila, pidän oman terveyteni takia viikon tauon myös Puolivälinkrouvista.

Toivottavasti olen entistä ehommassa kuosissa, kun seuraavan kerran koneeni avaan. Viikoksi siis näkemiin!

Paikka auringossa

Auringolla on merkillinen vaikutus - se pisti jopa siivoamaan jääkaapin. Olin jo erinäisiä viikkoja harkinnut jääkaapin kimppuun käymistä mutta aina se vain jäi muun tekemisen jalkoihin. Tänään ryhdistäydyin ja jo ennen aamukymmentä homma oli hoidettu. Siispä palkinnoksi ulos aurinkoon!

Tunnin reippaan lenkin jälkeen tartuin vielä haravaan. Syksyllähän raavin pois vain päällimmäiset vaahteranlehdet, loput saivat jäädä nurmikkoa ravitsemaan. Talvi oli tehnyt tehtävänsä, lehtiä oli näkösällä paljon vähemmän kuin niitä maahan aikanaan jätin.  Pihatanner on vielä kivikova mutta aurinko lämmitti jo mukavasti haravanvarressa olijaa. Hieno sää innoitti korkkaamaan myös terassikauden.

Tästä on hyvä jatkaa, kohta tarkenee jo ilman lampaankarvavällyjä. Ehkäpä iltalukemiseksi voisi pikkuhiljaa harkita puutarhakirjoja.

Perjantai ja kolmastoista päivä

Pahaenteiseltä kuulostava yhdistelmä - perjantai ja kolmastoista päivä - oli tässä huushollissa oikein hyvä päivä. Töistä palaajaa odotti siivottu koti ja pellavalakanoissa kelpaa unta odotellessa tarttua yöpöydällä päällimmäisenä pinossa odottavaan Jessica Brockmolen kirjaan Kirjeitä saarelta, jonka takakannen teksti lupaa viedä lukijan kahdelle mantereelle ja kahteen aikakauteen.

Mankelia havittelen silloin tällöin, sillä pellavalakanoitten silitys ei ole maailman helpointa hommaa. Mankelinomistajilta kuulisin mielelläni kommentteja tuleeko mankelia käytettyä vai onko se jäänyt turhakkeeksi kodinhoitohuoneen nurkkaan?






Vaikka minulla olisi ihan hyvää aikaa siivota itsekin, olen ulkoistanut osan hommasta. Joka neljäs perjantai luonani käy siivooja ja voitte uskoa, että niinä päivinä on aivan luksusta tulla työpäivän jälkeen kotiin! Ja ei, siivoojan käyttäminen ei ole elitismiä. Siivouksesta hyötyy myös yhteiskunta, olenhan osaltani työllistämässä suomalaista yksityisyrittäjää. Sitäpaitsi kotitalousvähennyksen ansiosta kustannus on hyvin kohtuullinen (sama raha kuluisi turhempaankin) ja mielelläni käytän rahani näin sekä hemmottelen samalla itseäni. Jokohan kello olisi niin paljon, että kehtaisi loikata lakanoihin...

Hyvinvointia ja hemmottelua

WGH, Work Goes Happy. Wanha Satama oli tänään lastattu täyteen työelämän ja työhyvinvoinnin asiantuntemusta. Vielä kun se kaikki jalkautuisi työpaikoillekin, niin mikäs olisi töitä tehdessä. Totuus on kuitenkin usein toisenlainen, kauniita sanoja kyllä riittää mutta teot eivät yllä samalle tasolle. Yhden asian voi silti jokainen tehdä itse - vaikuttaa omaan asenteeseensa. Tom Pöystin esityksen sanoin "Ei ole peilin vika, jos naama on vino". Pienikin korjausliike auttaa, kääntää vain suupielet ylöspäin ja siinä se on.

Ei elämä (työelämä varsinkaan) aina kivaa ole ja joskus on hyvä päästellä ärräpäitä. Ja välillä on suorastaan terapeuttista rypeä itsesäälissä. Mutta usein on myös mahdollista tehdä valintoja: voit ihan itse päättää hymyiletkö vastaantulijalle vai mulkaisetko vain happamasti, jolloin teidän kummankin päivä on vaarassa mennä pilalle.

Hymyileminenkin käy tosin työstä. Tänään nimittäin osallistuin myös yhden nettisivuston mainoskuvauksiin ja kun olin tuijottanut kameranlinssiä kymmenen minuuttia, alkoi hymy muistuttaa enemmän jäykkää irvistystä kuin iloista ilmettä. Puhumattakaan siitä, että poseeraaminen olisi luonnistunut jotenkin helposti; ehei, kyllä se vaatii kovaa työtä. Olen kuitenkin iloinen, että uskaltauduin mukaan. Uusia kokemuksia kannattaa aina haalia ja niiden muisteleminen jälkeenpäin saa lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle. Toivottavasti hymyilyttää myös siinä vaiheessa, kun kuvat tulevat julki...

Päivään mahtui myös suoranaista luksusta, joka viimeistään rentoutti kasvolihakset aitoon hymyyn. Ravintola Salutorgetin Afternoon Tea höystettynä Lansonin shampanjalla oli täydellinen päätös hyvin alkaneelle päivälle.

Luovuttajako?

Kyllä, luovuttaja vaan ei luuseri. Hiukan nolona tosin tunnustan, että aloitin urani verenluovuttajana vasta viime syksynä, joten tänään oli toinen luovutuskertani. Kun niin vähällä vaivalla voi tehdä niin paljon hyvää, niin en tosiaan käsitä miksen ryhdistäytynyt aiemmin! Elinluovutuskortin olen toki allekirjoittanut jo vuosia sitten ja suosittelen sitä verenluovutuksen ohella muillekin. On etuoikeus voida auttaa ja koskaan ei voi tietää milloin on itse avuntarvitsijana.

Tänään kävi samoin kuin ensimmäiselläkin kerralla eli molemmat kädet jouduttiin piikittämään, kun ensin vasemmasta kädestä suoni karkasi neulan alta ja annoin luvan siirtyä oikeaan.

Olo on vähän kuin sairaalasta karanneella...





Tänään oli tarkoitus mennä myös Hakasalmen huvilan Musiikkia! -näyttelyn avajaisiin mutta tuplapiikitykseen kuluneen ajan takia olisin myöhästynyt avajaisseremonioista, joten siirsin koko käynnin suosiolla johonkin toiseen kertaan. Onpahan jotain mukavaa odotettavissa tuonnempana. Sitäpaitsi avajaisissa tarjottava kuohuviini - niin lempijuomani kuin onkin - ei ehkä olisi ollut paras mahdollinen nesteyttäjä juuri tähän hetkeen.

Lukeminen on taitolaji

Luin Savon Sanomista varsin mielenkiintoisen artikkelin, joka liittyy yhteen lempiharrastuksistani - lukemiseen. Muistan hyvin itsekin muutaman vuoden takaisen jakson, jolloin töissä oli niin mieletön kiire ja isoja projekteja meneillään, etten vapaa-ajalla kerta kaikkiaan pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin aikakauslehtiin. Juuri ja juuri saatoin kahlata parisivuisen jutun läpi mutta pääsääntöisesti vain selailin sivuja ja katsoin kuvat.

Olin tilanteesta kauhuissani, sillä olen lukenut aina. Opin lukemaan jo paljon ennen kouluunmenoa ja siitä lähtien kirjoja on kulunut tasaiseen tahtiin välillä yhden, välillä useamman kirjan viikkovauhdilla. Koitin aina välillä tarttua johonkin mielenkiintoiseen kirjaan mutta ajatus ei kerta kaikkiaan pysynyt kasassa; muutaman hetken jälkeen huomasin kyllä kääntäneeni useampiakin sivuja mutta ei pienintäkään muistikuvaa mistä olin lukenut.

Vasta kun työstressi hellitti ja projektit alkoivat olla loppusuoralla, pystyin kuukausien tauon jälkeen ottamaan kirjan ja lukemaan sen alusta loppuun. Mikä nautinto oli tajuta, että lukemisen taito oli palannut! Kirjat antavat niin paljon - ei tarvitse kuin valita oikeanlainen kirja kulloiseenkin mielentilaan ja koko maailma on avoin.

Luen harvoin useita kirjoja yhtä aikaa mutta nyt on taas sellainen tilanne, että keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen. Pitää siis olla eri kirja yöpöydällä iltalukemiseksi ja eri kirja päivän mahdollisia joutilaita hetkiä varten. Nyt kun ajatuksia härnäilee luovaan kirjoittamiseen liittyvät asiat, päivälukemistossa on Tom Lundbergin Tuhannen taalan juttu sekä Anu Kantolan ja Tuomas Mörän Journalismia! Journalismia?, joista voi haukata vaikka palasen kerrallaan. Yöpöydältä löytyy sitten Geishan muistelmat (Arthur Golden), joka on hetkittäin niin hurjaa luettavaa, että sekin olisi viisainta siirtää olohuoneeseen ja valita sänkylukemiseksi jotakin vähemmän tunteitanostattavaa. Mutta yhtä kaikki, pystyn kuitenkin lukemaan!

Lukutaitoinen ihminen ei koskaan ole yksin.

Naistenpäivänä selvästi kevättä ilmassa!

Naistenpäivä on erinomainen päivä. Silloin voi vaikka perustaa blogin, joka on jo kauan ollut haaveissa.

Ja vaikkei Naistenpäivän sää aurinkoinen olekaan, niin selvästi on kevättä ilmassa - en edes muista milloin viimeksi olisi tähän aikaan vuodesta ollut näin vähän lunta! Tältä näyttää maisema tänään keittiöni ikkunasta katsottuna. Aika karua vielä mutta selvä lupaus keväästä, eikö totta ;)

Orastavan kevään innoittamana päätin puoliltapäivin ilahduttaa itseäni amerikkalaisilla pannukakuilla. Ja kyllä kannatti - tästä herkusta taitaa tulla vakituinen brunssi/lounasseuralainen ainakin tärkeimpinä hetkinä; ihan joka viikonloppu en ehkä tule moista hiilarihuttua paistaneeksi mutta silloin tällöin näillä voi ehdottomasti herkutella. 

Reseptin muokkasin parista eri lähteestä, joten se on siis tällaisenaan ihan omani. Spelttijauhoja olisin mieluusti käyttänyt koko parin desin määrän mutta kun paketin pohjalla oli vain desi, niin piti lisätä tavallisia jauhoja toinen.

Amerikkalaiset pannukakut:
1 kananmuna
2 dl maitoa
1 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
1 rkl voisulaa
paistamiseen voita

Vatkaa kananmuna ja maito sekaisin. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja viimeksi voisula. Anna turvota hetken aikaa. Paista mieluiten blinipannulla paksuhkoja pannukakkuja, joita tästä taikinamäärästä tulee 5-6 kpl.

Vähensin monissa muissa resepteissä ollutta sokerimäärää, sillä halusin maistella pannukakkujani ensin ilmakuivatun kinkun kanssa ja vasta jälkiruoaksi vaahterasiirapilla silattuina. Ja kyllä, molemmat sopivat erinomaisesti!