lauantai 27. kesäkuuta 2015

A niinkuin Andorra

Elo on ollut melkoista matalalentoa viime päivinä. Esseen olen saanut puristettua valmiiksi ja viiden henkilökuvan sarjakin on tulostettuna vaikka täytyykin tunnustaa, että ajatuksella en kuvia ottanut, kunhan jotakin digipokkarillani napsin. Vielä viime tingassa koitan kehittää kuvasarjalleni tarinan, sillä tänään on Visuaalisen viestinnän viimeinen kurssikerta.

Mutta nyt saan hetkeksi huokaista, sillä alkamassa on matka, joka on ollut mielessäni jo kauan. Hectorin vuonna 1988 tekemä biisi "Jos sä tahdot niin" on saanut minut haikailemaan matkasta Andorraan, ehkei ihan vuodesta -88 lähtien mutta joka tapauksessa vuosikausia. Ja kahden tunnin kuluttua lähtee lento Barcelonaan ja siitä vielä kolmen tunnin bussimatka perille. Andorrassa odottaa Youtravelin järjestämä viikon vaellus tuiki tuntemattomassa seurassa mutta mikäli muut matkalaiset ovat yhtä mukavia (ja mikseivät olisi) kuin muutama vuosi sitten Itävallan Alppivaelluksella, niin reissusta tulee ikimuistoinen. Palaan matkakuulumisiin kuvien kera ensi kuun puolella :)

Lowa
These shoes are made for walking



tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hankala, hankalampi, essee

Tässä sitä nyt ollaan, keskellä kirjapinoja esseen kimpussa. Pari tuntia jaksoin pakertaa yhtäjaksoisesti mutta kuten huomaat, toisarvoinen puuha alkaa pahasti vallata alaa...

Altti Kuusamon Kuvien edessä on edelleen hankalaakin hankalampi ja esseen osion "Näkeminen ja tietäminen, kuva ja sana" olenkin saanut hahmoteltua vasta ranskalaisin viivoin. Hyvä alku kuitenkin :) "Uutiskuva" Merja Salon mukaan on sen sijaan jo lähes valmiina ja parhaillaan on työn alla "kuvareportaasi" ja ehkä saan kasaan vielä "kuvituskuvankin". Leena Sarasteen "Kuvajournalismin historia" jää suosiolla toiseen kertaan ellen innostu valvomaan aamupuoleen yötä. Mutta kyllähän tämä vähän siltä vaikuttaa, että kun kerran pikkusormen on antanut, niin menee koko käsi. Ajattelinhan aluksi, että Visuaalisen viestinnän kurssi on vain pelkkää mielenkiintoista ajanvietettä mutta kuinka ollakaan, hyväksytyn opintosuorituksen ja todistuksen saaminen on alkanut painaa vaakakupissa aina vain enemmän. Olisihan se mukavaa saada tähän ikään joku korkea-asteenkin opintosuoritus, kun muuten opinnot ovat jääneet lukion jälkeiseen toiseen asteeseen ja työn kautta tulleeseen osaamiseen näitä jälkimmäisiä mitenkään väheksymättä.

Ja mistäs sen tietää kuinka paljon opiskelusta vielä innostun, kun vuosikymmenten tauon jälkeen alkuun olen päässyt :)
Viittä opintopistettä ja hyväksyttyä suoritusta hakemassa







lauantai 20. kesäkuuta 2015

Britakakku ja tietoinen riski

Tein eilen juuri sitä, mistä kaikki juhlanjärjestämisoppaat varoittavat: savustin lohta ja paistoin britakakun - kummatkin ensimmäistä kertaa ilman ainoatakaan harjoittelua. Riski oli kyllä tietoinen, sillä olin saanut veljeltäni erinomaiset ohjeet savustusta varten ja yhdellä ruokakurssilla tehtiin kerran britakakku, jonka valmistamista olin vierestä seurannut. Ja hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty :)

Hiukan alle kilon painoisen lohifileen maustoin reilulla ruokalusikallisella karkeaa suolaa, teelusikallisella sokeria ja muutamalla rouhaisulla pippurisekoitusta. Filee odotteli folion alla reilut pari tuntia, jonka jälkeen pyyhkäisin ylimääräiset suolat pois ja työnsin esilämmitettyyn sähkösavustimeen vajaaksi puoleksi tunniksi. 25 minuuttiakin olisi varmasti riittänyt, jos olisin sulkenut kannen huolellisemmin - alkuun savustin tuprautteli liikoja savuja ja lämpöjä kannen raosta taivaan tuuliin, ennenkuin hoksasin työntää kannen tiukemmin kiinni; siksi se muutaman minuutin lisäaika. Kalan ja salaatin seuraksi oli tilli-kermaviilikastiketta, uusia perunoita & voita sekä sienisalaattia viimeisistä suolasienistä. Alkukesän sateet lupaavat toivottavasti hyvää tulevan syksyn sienisatoa ajatellen!
Lohifilee matkalla savustimeen; valmis filee ehti kadota parempiin suihin ennenkuin ymmärsin kaivaa kameran esille...

Kesäistä salaattia kalan kaveriksi


Britakakusta olin haaveillut jo pitkään ja kun ohje tupsahti eteen usemmaltakin taholta, päätin tehdä kesäisen version raparperista ja mansikoista. Pohjan ohje löytyi Maku-lehdestä ja väliin tulevan raparperihillokkeen keitin puolesta litrasta raparperipaloja ja puolesta desistä hillosokeria. Jätin hillokkeen tarkoituksella melko kirpeäksi, sillä marenki ja päällisen mansikat toisivat makeutta kyllä riittävästi. Brita pääsee ehdottomasti vieraaksi muihinkin juhliin!


Luonto oli mukana koristelutalkoissa

Itse avustin koristelussa perinteitä noudattaen



tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kuvanlukutaidon sietämätön vaikeus

Puutarhapuuhailun ja muun lukemisen ohella (kyllä, luin sen Donna Tarttin Tiklinkin sitten loppuun) olisi luettavana ja ennen kaikkea sisäistettävänä kolme visuaaliseen viestintään liittyvää oppikirjaa. Olen nimittäin kesäyliopiston visuaalisen viestinnän kurssini puolivälissä ja kuva-analyysien & viiden henkilökuvan sarjan lisäksi olisi kirjoitettava teoksiin perustuva essee, mikäli aikoo saada kurssin viisine opintopisteineen hyväksytysti suoritettua.

No, itse olen kurssilla vapaaehtoisesti ihan puhtaasta mielenkiinnosta (mainos)kuvien maailmaan enkä tarvitse opintopisteitä korvaamaan jotakin toista yliopiston viestinnän kurssia, joten saattaa olla, että essee jää kirjoittamatta. Raflaava otsikkokin on osin harhaanjohtava, sillä luentojen ohella tehdyt kuva-analyysit eivät ole olleet sietämättömän vaikeita - kuvanlukutaito on jo alkanut aueta muutaman kurssikerran jälkeen. Vaikeus tulee oppikirjojen sisäistämisestä; vaikka Altti Kuusamo esipuheessaan väittää "Olen koonnut tähän kokoelmaan kuvan semiotiikan kirjoituksiani helpoimmasta päästä", ne eivät maallikolle helposti avaudu.

Toki tulee myös kriittisemmäksi varsinkin omien otostensa suhteen mutta en anna sen häiritä ainakaan toistaiseksi :) Alla olevaakaan ei ole rajattu oikeaoppisesti mutta puolustukseksi täytyy sanoa, että tuuli oli niin hyytävä, ettei siinä pystynyt mitään kuvakulmia tai rajauksia miettimään... Hiukan kyllä houkuttelisi paremman kameran hankkiminen ja perehtyminen valokuvaukseen syvemmältikin. Ehkäpä syksyllä olisi jonkin valokuvaukseen liittyvän kurssin vuoro.

Oli tarkoitus lukea ulkona mutta villasukat ja torkkuhuopakaan eivät riittäneet lämmikkeiksi   
Kuvauksen jälkeen totesin, että villasukista huolimatta kirjapino piti kantaa takaisin sisälle. Ulkona kyllä tarkenee, jos siellä puuhaa koko ajan jotain mutta paikallaan istuminen/loikominen ei onnistu. Ehkä Altti Kuusamon Kuvien edessä, Merja Salon Imageware ja Leena Sarasteen Valokuva tradition ja toden välissä saavat sittenkin odottaa vielä hetken - niin kauan kuin ei sada, haluan olla ulkona. Ja kun niillä opintosuorituspisteilläkään ei omalla kohdallani ole niin suurta merkitystä...





perjantai 12. kesäkuuta 2015

Helsinki-päivän herkut gluteenittomina

Helsinki-päivän ja Illallinen Helsingin taivaan alla -tapahtuman kunniaksi kehittelin gluteenittomien pähkinä-mustikkamuffinien ohjeen. Osansa kehittelyssä oli silläkin, että pakastimesta löytyi vielä viimekesäisiä mustikoita ja kuivakaapista pussillinen hasselpähkinäjauhetta.

PÄHKINÄ-MUSTIKKAMUFFINIT, 12 kpl

125 g voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
1 dl hasselpähkinäjauhetta
3 dl gluteenitonta hienoa jauhoseosta (esim. Sunnuntai)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
1,5 dl (pakaste)mustikoita
raesokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kääntele varoen viimeiseksi joukkoon mustikat. Lusikoi taikina muffinivuokiin, ripottele päälle raesokeria ja paista 225 asteessa 15-20 minuuttia.
Viimeiseksi taikinaan käännellään mustikat

Pähkinät tuovat ihanan tuoksun ja mehevyyden

Muffinit pääsivät siis illalliskattaukseen sitruunapavuilla ja paahdetuilla pinjansiemenillä höystetyn broilerisalaatin ja kuohuviinin kera. Vuosi sitten sää oli vähemmän suosiollinen, tänä vuonna sateenvarjolle ei onneksi ollut käyttöä. Syöminen ja sateenvarjon pitely eivät nimittäin olleet ihan helppo homma mutta tunnelma oli silti loistava.


  
Broilerisalaattia balsamicosiirapilla (kuten pöytäliinasta ja pullosta näkee, Hartwall sponsoroi)



Tänä vuonna ei tarvittu sateenvarjoa



maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kilpajuoksua

Tänään ruohonleikkuu oli sananmukaisesti kilpajuoksua ukkossateen kanssa. Viimeisten metrien aikana taivas valutti jo muutaman pisaran ja juuri tällä hetkellä sataa, jyrisee ja salamoi ihan kunnolla.

Aamulla ehdin paistaa raparperipiirakan ja tekaista pienen kiisselin, kun innoissani keräsin varsia yli piirakan tarpeen. Innoittajana piirakalle toimi Prinsessanoppi vaikken ohjetta sellaisenaan noudattanutkaan. Kondensoitu maito on mitä mainioin säilyke ja sitä pitää muistaa ostaa lisää.



Piirakka oli tällä kertaa ns. tilaustyö (äidilleni ja hänen vierailleen) mutta koska resepti oli itselleni uusi, halusin leipurina sitä maistaa - siksi tein kaksi pikkuruista maistiaisvuokaa ihan vain itselleni.





Kiisseliin käytin intiaanisokeria ja karistin mukaan vielä viimekesäisen hillosokeripussin pohjankin. Perunajauhopaketin kyljessä olevalla kiisseliohjeella pärjää hyvin käytti raaka-aineena mitä marjoja tai hedelmiä tahansa. Kermaloraus vain pinnalle ja päivän jälkiruokapulma on ratkaistu :)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Rusketusrajat

Aamupäivän aurinko piirsi tänään kesän ensimmäiset rusketusrajat; aurinkorasvaa tulin tosin laittaneeksi vasta sitten, kun oli jo mennyt pilveen... Pidin kuitenkin huolen siitä, etten palanut vaan aloitin auringonpalvonnan maltilla.

En siis pelkästään makoillut aurinkolavitsalla lehtiä lueskellen vaan kitkin rikkaruohoja, saksin heiniä kivireunusten ympäriltä, kastelin kohopenkit, putsasin ulkopöydät keltaisesta siitepölykuorrutteesta (jokapäiväinen puuha näin alkukesästä) ja nautin päiväkahvit ulkona kera amerikkalaisten pannukakkujeni.


Iltapäivän navakasta tuulesta huolimatta sain pienen katukeittiögrillini syttymään ja ritilälle päätyi jälleen kerran varhaiskaalia. Kaalin seurana oli vartaita eilen keitetyistä perunoista, naudanfileestä ja pekoniherkkusienistä. Tuplavarras on loistava keksintö - kääntäminen käy helposti eivätkä ainekset pyörähdä niin, että aina se grillattu puoli osuisi hiillokseen päin. Niinhän se tapaa käydä, jos grillailee pyöreillä varrastikuilla.

Menossa grilliin

Tulossa grillistä

Kaalit keksin tällä kertaa kiinnittää hammastikuilla, niin ne pysyivät paremmin koossa. Höysteenä sama hunajainen sitruunavoi kuin viimeksi. Mmmm...
 
Huomenna pihapuuhastelut jatkuvat samankaltaisina kuin tänään ja pitäisi myös ehtiä paistamaan raparperipiirakka. Ohjeista vain on suorastaan runsaudenpulaa mutta ehkäpä jokin, johon tulee kondensoitua maitoa, kun sitä sattuu purkillinen olemaan. Torillekin olisi lähipäivinä ennätettävä, sillä kuten aiemmin uumoilin, lehtipersiljani kasvoi liian suureksi seinäruukussa riippuakseen ja se piti vaihtaa isompaan astiaan. Aukkopaikkaan on siis hankittava uusi yrtti.

Lehtipersilja laskeutui alas seinältä




torstai 4. kesäkuuta 2015

Vihreyttä vuorenkilvellä

Nyt ei tosiaankaan ole oikea aika jakaa ja siirtää vuorenkilpeä mutta kun inspiraatio iski, niin eihän sille mitään voinut. Jo aiemmin viikolla kannoin ylijäämäkiviä rikkaruohottuneeksi päässeen ajoluiskan pieleen ja loppupätkälle jäi vielä metrin verran tilaa jollekin ikivihreälle. Kivien alle asensin jonkunsortin suodatinkangasta toivoen sen estävän edes hiukan peltokortteen ja muitten rikkakasvien nousua. Vuorenkilpi toivottavasti sitten aikanaan tukahduttaa loputkin ei-toivotut kasvit.


Nyt istutuksen jälkeen vuorenkilvet näyttävät melko surkeilta mutta ehkä ne tuosta vielä juurtuvat. Ja jolleivät juurru, niin ensi keväänä hieman aiemmin uusi yritys. Olisi kuitenkin mukavaa saada jotakin ikivihreää tuohon kohtaan, joka näkyy suoraan pihalleni tullessa.

Muutoin ei plantaasillani ole tapahtunut sen kummempaa. Nurmikko on leikattava kahdesti viikossa ja se pitää huolta harrastelijatarhurin liikunnantarpeesta. Mustajuuret ovat nousseet näyttäen toistaiseksi viisisenttisiltä ruohosipuleilta ja härkäpavutkin ovat puskeneet mullan pinnalle. Esikasvatetut lehtikaalit ovat vielä kovin vaatimattoman kokoisia mutta kesähän on vasta aluillaan. Punasipulit sen sijaan ovat lähteneet hyvään kasvuun, liekö taikasana ollut penkkiin lisätty puuntuhka (kalkki) vai oikea-aikainen istutus mutta vihreää vartta on kohta parinkymmenen sentin verran. Mansikoissa ei harmikseni näy kukan kukkaa; olen silti toiveikas ja kuvittelen heinäkuussa hiippailevani kasteisen nurmikon poikki hakemaan punaiset luomumarjat aamiaisjogurtin päälle...