torstai 29. syyskuuta 2016

Omena ja kaneli, match made in heaven

Omena & kaneli on tosiaan lyömätön yhdistelmä! Itselläni ei ole omenapuita, mutta kiitos ystävien olen tänä syksynä saanut omppuja runsain mitoin niin syötäväksi sellaisenaan kuin säilöttäväksi. Ja osa omenoista on tietysti saanut ylleen perinteisen kauratoskakuorrutuksen. Oma ohjeeni on yli 35 vuoden takaa eli peräisin koulun köksäntunneilta :)





Herkun olisi helposti voinut toteuttaa myös gluteenittomana, mutta tässä versiossa käytin ihan tavallisia kaurahiutaleita.

KAURATOSKAOMENAT

4 omenaa
½ dl vettä
75 g voita
3 dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
1 tl kanelia

Sulata voi. Sekoita keskenään kaurahiutaleet, sokeri sekä kaneli ja hämmennä ne voisulan joukkoon. Kuori omenat halutessasi, poista siemenkodat ja lohko omenat neljään osaan. Lirauta uunivuoan pohjalle hiukan vettä ja asettele omenalohkot vuokaan. Kaada päälle kauratoskakuorrutus ja paista 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Kokeile omenien kypsyyttä hammastikulla kahdenkymmenen minuutin paistamisen jälkeen ja jatka paistamista, jos omenat tuntuvat vielä  liian kovilta. Tarjoa haaleana kylmän vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Hankala, hankalampi, Photoshop

Huh sentään! Vuosi sitten kesällä taivastelin esseen kirjoittamisen hankaluutta, mutta enpä arvannut mihin kaikkiin hankaluuksiin tässä vielä joutuu. Photoshoppaaminen nimittäin se vasta hankalaa onkin...

Miten yhteen ainoaan ohjelmaan onkin saatu ahdettua niin hirvittävän paljon ominaisuuksia? Epätoivo uhkaa välillä nostaa päätään, kun Arcadan tunneilla vauhti on melkoinen ja perässä pitäisi vaan pysyä. Kotikoneella harjoittelu ei toistaiseksi ole kovin hedelmällistä, kun teoriatiedot ovat vielä varsin hataralla pohjalla. No, lohduttaudun ajatuksella, että tekemällä oppii.

Koodaamista en tässä vaiheessa uskalla vielä ajatellakaan. Kunhan nyt ensin saisi haltuun edes jollain tasolla tuon Photoshopin ja sen lisäksi InDesignin ja vielä WordPressinkin. Ei taida kuluvana syksynä olla vapaa-ajan ongelmia - varsinkaan, kun Arcada ei ole ainoa opinahjoni vaan aikaa pitäisi löytyä muillekin opinnoille.

Onneksi kaiken puurtamisen vastapainoksi tiedossa on myös jotain hauskaa, huikeaa ja ainutlaatuista eli CircOpera, jonne lippu tuli hankittua jo heti keväällä. Lauantaina on siis luvassa kuplivan iloinen ilta hyvässä seurassa.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Uusi ura digitaalisena muotoilijana?

Tänään pysyttelin lujana, kun käväisin kirjastossa hakemassa varaamani kirjan. En lainannut mitään muuta, ettei tulisi kiusausta aloittaa romaania tai elämäkertaa, kun pitäisi keskittyä oppikirjoihin.

Arkipäiväni ovat saaneet uuden järjestyksen kuluvasta viikosta alkaen, kun aloitin Digitaalisen muotoilun opinnot Arcadassa. Jo nyt tunnen olevani kuin Liisa Ihmemaassa, kun digimaailma on lävähtänyt eteen ihan eri tavalla kuin ennen. Koodaustakin pitää jossain vaiheessa opetella ja tietysti perehtyä erilaisiin julkaisujärjestelmiin. Saas nähdä mihin oikein olen itseni pistänyt, kun en tosiaankaan ole mikään tekninen tyyppi... Puoli vuotta tässä pitäisi nyt kuitenkin sinnitellä ja saada kasaan 30 opintopistettä.

Haaga-Heliaakaan en vielä ole hylännyt vaan jatkan siellä edelleen mainonnan ja yritysviestinnän parissa. Lisäksi on jokunen työväenopiston kurssi syksyn mittaan, joten vapaa-ajan ongelmia tuskin ilmaantuu. Toisaalta - aikaahan minulla on ja sitä tulee joka päivä lisää :)

Työsarkaa riittää
Ja jos oikein paha paikka tulee, turvaudun Maria Peuran kirjaan Antaumuksella keskeneräinen. Itse teosta en ole vielä ehtinyt lukea mutta nimi ainakin on lohdullinen.