Espanjansiruetanat, vol.2

Taistelu espanjansiruetanoita vastaan kiihtyy. Ilokseni eilen ja tänään on ollut varsin helteistä ja siitähän etanat eivät tykkää. Eilisiltainen saldo oli "vain" parisenkymmentä etanaa (osa naapurin puolelta) ja toivon hartaasti, että tämäniltainen saldo jää vieläkin pienemmäksi.

Kipaisin kyllä Hongkongista Ferramol-etanasyöttipaketin ja kävin jo ripottelemassa rakeita vanhaan ja uuteen kohopenkkiin ja vähän myös nurmikolle.

Sipulinvarretkin tuntuvat olevan etanoiden herkkua

Muovista ns. etana-ansaa en viitsinyt edes ajatella, sillä se näytti lähinnä tavallisille lehtokotiloille sopivalta. Ja kun en itse edes juo olutta, niin enpä tosiaankaan aio ostaa olutta etanoillekaan ja oluttahan tuonne etana-ansaan olisi pitänyt lorauttaa.

Ilo uudesta kohopenkistä on jäänyt lyhytaikaiseksi, sillä etanat ovat löytäneet tiensä sinnekin. Retiisit nousivat oikein mallikkaasti, mutta nyt ei lehdistä ole jäljellä kuin muutama, sillä etanat ovat toissayönä päässeet niillä herkuttelemaan. Pitänee harkita uusintakylvöä parin päivän päästä, kun Ferramol on toivottavasti tehnyt tehtävänsä.

Kohopenkki täyttyi hevosenlannalla, turpeella, hiekalla ja mullalla

 

Istutusta vailla valmista

Tuplapenkin matalampaan osaan kylvin siis salaattia ja retiisiä ja korkeaan puikulaperunaa; kuvassa penkki on vielä tyhjillään enkä nyt viitsi nakerrelluista retiisinlehtityngistä kuvaa mennä nappaamaan.

Toki plantaasiltani tulee iloisempiakin uutisia, pavut näyttäisivät ainakin viihtyvän hyvin muuripadassaan ja tänään herkuttelen ensimmäisen satsin ämpäriperunoita :)

Taisteluni

Taisteluni espanjansiruetanoita vastaan on alkanut. Kaksi viikkoa sitten löysin plantaasiltani ensimmäisen, viime viikolla toisen ja eilisen sadekuuron jälkeen niitä oli jo lähes armeijan verran.

Toki hävitin ne kaksi ensin havaittuakin, mutta jostain niitä vaan on tullut lisää. Sen lisäksi, että espanjansiruetana on haitallinen vieraslaji, on se jo kokonsakin takia äärimmäisen epämiellyttävä.

Edes rukkaskädellä en halunnut niihin jötkäleisiin koskea, joten eilisiltana piti salamannopeasti keksiä tapa niiden poimimiseen. Avuksi löytyi juuri sopivankokoinen istustuslapio, jolla nakkasin etanat ämpäriin - ja niin brutaalia kuin se onkin, ämpärin pohjan täytyttyä päälle kiehuvaa vettä...

Hetken ihmettelin minne sen ämpärini operaation jälkeen tyhjennän, mutta valutin sitten vedet katualueen sadevesikaivoon ja kaadoin muun sisällön piharoskikseen. Ei tosiaankaan mieltäylentävää hommaa, mutta plantaasini on kuitenkin minua ja istuttamiani kasveja eikä etanoita varten.

Aseina vedenkeitin, ämpäri ja istutuslapio

Juhannuksenvietosta taitaakin nyt tulla hiukan erilainen kuin kuvittelin. Pelkän saunomisen, grillauksen, kokon polttamisen ja leppoisan oleilun lisäksi ohjelmanumerona on etanajahti illansuussa. *huokaus*

Raparperitaivas

Tänä keväänä raparperit ovat rehottaneet ennätysmäisesti. Olen tehnyt ainakin kolme kiisseliä, puoli tusinaa piirakkaa ja pätkinyt pakasteeseenkin jo muutaman pussillisen, ja vieläkin varsia riittää.

Tänään paistoin raparperista pikapullia vanhan, hyväksikoetun ohjeen mukaan.

Pikapullat valmistuvat nimensä mukaisesti sukkelaan

Perjantaina paistoin tilaustyönä parsa-juustopiirakoita. En ollut aiemmin tutustunut Ricotta-juustoon ja sepä käyttäytyikin aivan eri tavoin kuin kuvittelin. Luulin sen sulavan muun täytteen joukkoon, mutta näinhän ei käynyt vaan juusto jäi hassuiksi kokkareiksi piirakan pinnalle. No, makuun se ei vaikuttanut mutta ulkonäkö ei ollut paras mahdollinen. Hyvin olivat piirakat kuitenkin tehneet kauppansa.

Ricottajuustolla höystettyjä parsapiirakoita aion tehdä toistekin

Nyt pitäisi lähteä lapiohommiin. Viileäkaapista löytyi pussinpohjallinen itäneitä puikuloita ja ajattelinpa sitten istuttaa ne maahan. Muistaakseni puikula on kohtalaisen myöhäinen lajike, joten satoa saan kyllä odottaa pitkälle syksyyn - mutta onneksi ämpäriperunani ovat jo oikein hyvällä mallilla ja juhannuksen herkutteluhetki taattu :)