sunnuntai 23. elokuuta 2015

Hyytelöiden aatelia - punaherukkahyytelö

Pääsin viime viikolla poimimaan osittain vielä kypsymättömiä punaherukoita, jotka ovat täydellisiä hyytelön tekemiseen. Lastasin neljän litran kattilan täyteen huuhdottuja herukkaterttuja, kaadoin pohjalle kolme desiä vettä ja keitin parikymmentä minuuttia, kunnes herukat olivat vaalenneet.  Valutin herukat varsin vanhanaikaisella - erittäin hyväksi havaitulla - tavalla sideharson ja ylösalaisin käännetyn tuolin avulla.
Tuoli, neljä kumilenkkiä ja sideharsoa - kas siinä oiva siivilä
Kirpeää mehua herui litran verran. Sekoitin mehun joukkoon kaksi pakettia hillo-marmeladisokeria, puolikkaan vaniljatangon, kuumensin hitaasti kiehuvaksi, keitin kymmenen minuuttia, kuorin vaahdon (ja vaniljatangon) pois ja kauhoin upeanpunaisen herkun kuumennettuihin purkkeihin.
Punaherukkahyytelö
Valmistin yhden satsin myös ilman vaniljatankoa. Vaniljalla maustettu hyytelö on aivan ihanaa vaikkapa jäätelön kera tai paahtoleivälle sipaistuna, perusversio taas sopii erinomaisesti liharuokien kanssa. Hillo-marmeladisokerilla tehdystä hyytelöstä tulee juuri oikeanlaista, lohkeavaa hyytelöä.

Pienen määrän makeuttamatonta mehua pakastin sellaisenaan. Siitä aion talvella tehdä vispipuuroa tai jotakin muuta herkkua, joka hetkeksi palauttaa ajatukset elokuun lämpimiin mutta jo pimeneviin iltoihin.

lauantai 8. elokuuta 2015

More is more

Juuri vedin uunista suorastaan megalomaanisen pizzan, jossa enemmän on tosiaankin enemmän. Pohjalla on Muttin tomaattimurskasta ja -pyreestä sekä valkosipulista keitetty kastike, jonka maustoin suola-, sokeri- ja mustapippuriripauksella. Turhaan ei Muttia ole ylistetty; jo pelkkä tomaattimurskan värikin on heleydessään aivan toista kuin muutamat halpisversiot. Päälle kasasin palvikinkkua, salamia, paprikaa, herkkusieniä, sipulia ja ananasta... Noh, kerrankos sitä pizzalla herkuttelee ja kun sen tekee, niin tekee sitten kunnolla :)

Olin jostain lukenut, että pizza kannattaa paistaa esikuumennetun uunipellin päällä. Niinpä tyrkkäsin pellin ensin kylmään uuniin ja vasta sitten napsautin lämmön 225 asteeseen. Ja homma tosiaan toimi - pullistuneita reunapaloja lukuunottamatta pohjasta tuli ohut ja rapea. Ainoa hankaluus oli siinä vaiheessa, kun tuhti pizza leivinpapereineen piti vetää tulikuumalle pellille. Siinä puuhassa olisi ollut toinenkin käsipari tarpeen.

Kalorimäärää voi vain arvailla

Päivän jälkiruoka onkin huomattavasti kevyempää sorttia: kuohuviininjämistä hyytelösokerin kanssa kiehautettu hyytelö, johon on upotettu pakastimesta löytyneet viimeiset vadelmat sekä muutama uuden sadon mansikka.

Kyllä näillä eväillä kelpaa kesälauantaita viettää. Ja sunnuntaitakin, eipä tuo pellillinen ihan yhdellä istumalla lopu ;)



lauantai 1. elokuuta 2015

Mustikkaa metsän täydeltä

Metsään jos haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt - mustikkaa on nimittäin määrättömät määrät. En itse ole mikään himopoimija; pari litraa riittää eli sen verran, että saa muutaman piirakan tehtyä.

Viikko sitten poimin litran Vuosaaresta kanttarelleja etsiessäni. Onneksi oli mukana rasia marjoille, sillä sienikassille ei ollut käyttöä. Viikon takaiset mustikat jalostuivat parhaalla mahdollisella tavalla eli piirakoiksi pullataikinapohjaan. Tein kaksi piirakkaa yhden ison uunipannun sijaan, jotta pullareunusta riitti useampaan palaan.

Kardemumman ja mustikan liitto lienee solmittu taivaassa


Tämänpäiväinen saalis päätyi pakkaseen talven varalle, sillä entistä satoa löytyikin vielä yhden piirakan verran. Nopeatekoinen murupiirakka - vaikka sen kuinka vaniljakastikkeella höystää - ei kuitenkaan ihan vedä vertoja pullapiirakalle. Mutta tokihan tuokin iltakahvin kanssa aika kevyesti upposi :)

Vanilja ja mustikka, aika hyvä yhdistelmä sekin
Metsässä liikkumista varjosti hiukan se tosiseikka, että hirvikärpäset ovat jo vallanneet apajat ainakin Porvoon tienoolla. En voinut kuvitellakaan niitä olevan jo tähän aikaan kesästä, joten ei tullut mieleenkään pukeutua hirvikärpäsanorakkiin. Ilman anorakkia ei metsiin ole enää mitään asiaa.