Hidasta ruokaa

Valmistin viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa suolalapaa. Muutamaan kertaan olin vakuumiin pakattuja lapapaloja kaupassa katsellut, mutta jotenkin ruoaksi valmistaminen oli epäilyttänyt. Ja ihan turhaan. Sen helpompaa ruokaa tuskin onkaan, kuin suolalapa uunissa.

Maustoin kuivaksi pyyhityn, kilon painoisen lihapalan paprikajauheella, inkiväärillä (kumpaakin 1 tl), valkopippurilla (0,5 tl), isolla laakerinlehdellä, yhdellä lohkotulla sipulilla ja 10:llä maustepippurilla. Vuokaan 3 desiä vettä, kansi päälle ja uuniin 150 asteeseen viideksi tunniksi.

Uunikokin vuoassa ei ole omaa kantta, mutta onnekseni ison teräskattilan kansi oli juuri sopivankokoinen. Folio olisi varmasti ajanut saman asian.

Maustettu suolalapa uuniin menossa

Ensimmäiset pari tuntia liha oli uunissa ihan itsekseen. Sen jälkeen valelin sitä muutaman kerran vuoassa olevalla liemellä, sillä en halunnut alun perin peittää lihaa kokonaan nesteen alle (sellaisiakin ohjeita netistä löysin). Viiden tunnin kuluttua huushollissani oli niin ihana tuoksu, että oli pakko ryhtyä syömään. Liha irtosi meheviksi säikeiksi haarukan tönäisystä, veistä ei tosiaankaan tarvittu.

Palkinto viiden tunnin odotuksesta

Vihanneslokeron uumenista löysin yhden isohkon jauhoisen perunan, porkkanan, palsternakan ja puolikkaan pienestä lantusta. Niistä tein juuresmuusin lapapaistin seuraksi - ja jestas, että oli hyvää.

Suolalapa pääsee ehdottomasti uudelleen tehtävien ruokien listalleni. Kenties toisin maustein - tai sitten juuri samalla ohjeella, niin mainiota se oli.